Niilo ylikierroksilla...

Tällä viikolla on yritetty pariin kertaan treenailla tokoa. Keskiviikkona Forssassa treeni loppui lyhyeen, kun kaatosade yllätti. Ehdimme tehdä vain ruudun ja ohjatun. Niilo lähti ruudun kohdalla selvästi suorittamaan taas ohjattua ennenkuin muisti, mitä ollaan tekemässä. Pysäytin sen ruudussa liian myöhään, joten oli varmaan vähän takalaidasta yli. Yllättävää. Ohjattu ok.
Seuraava treeni tehtiin perjantaina aamulla "suoraan sängystä" eli olin jo klo 7 takaisin kotonakin. Palkkakippo oli tällä kertaa ihan lähellä ja liekö se vai mikä aiheuttanut, mutta Niilo oli kovemmilla kierroksilla kuin koskaan. Aluksi ohjattu: merkki oli tosi hieno ja reipas, mutta Niilo varasti sitten siitä noutamaan oikeaa (eli väärää) kapulaa. Otin alusta uudestaan ja nyt hieno merkki ja hyvin haki vasemman luvan saatuaan. Nyt seisotin korostetun pitkään merkillä ja kehuin siitä, sillä viime kokeessakin yritti varastaa kapuloille. Sitten tunnari, kun halusin tehdä sen heti vauhdikkaan liikkeen jälkeen. Vauhdilla löysi oman, mutta possuili palautuksessa eli tiputti kapulan mun selän taakse. Ei ole varmaan ikinä tuollaista tehnyt. En lähtenyt kuitenkaan tekemään uudestaan, sillä tärkein eli oma löytyi kuitenkin.
Sitten seuraamista, johon otin mukaan yhden asennon zetasta eli seisomisen. Seuraaminen oli varmaan hienointa, mitä Niilo on ikinä tehnyt. Noin korkea vire auttaa selvästi siihen, mutta kaikki muu olikin sitten vaikeaa. Kaukokäskyt meni oikein vääntämiseksi, kun Niilo käveli aina pari askelta eteenpäin maasta seisomaan nousuissa ja se kyllä osaa tehdä sen puhtaasti. Lopulta hyödynsin kentällä olevaa jalkapallomaalia ja vein Niilon maalin taakse ja itse menin verkon toiselle puolen. Hyvin pysyi koira paikallaan, mutta palatessani normaaliin asetelmaa alkoi tepsuttelu uudestaan. Lopulta sain tehtyä pari hyvää siirtymää ja luovutin tältä kerralta. Viimeiseksi luoksetulo, jossa Niilo yritti mennä maihin pelkillä virittelysanoilla. Sitten varsinainen luoksetulo meni läpijuoksuksi, vaikka yritin kyllä pysäyttää. Uusintayrityksellä sujui kyllä paremmin, mutta pari metriä stopit valui.
Nyt olenkin yhtä kysymysmerkkiä, miten pitäisi jatkaa. Palkkapurkki on hyvä juttu, kun motivaatio ja vire nousee, mutta nyt alkaa mennä jo yli. Miten löytää sopiva tasapaino tekemiseen? Kunpa se ykkönen nyt sieltä tulisi pian, sillä kohta ollaan varmaan siinä pisteessä, että Niilo yrittää suorittaa liikkeet ilman mua, kun se mielestään osaa jo kaiken...

Netan mejäarvostelu

Sain tällä viikolla käsiini Netan ensimmäisen mejäarvostelun. Se oli ihan kivaa luettavaa, vaikka tulos nolla olikin. Tuomarina oli Pasi Kemppainen. Tässä arvostelu: Tarkka alun tutkinta ja hyvä jäljelle ohjaus. Sitten edetään pääosin maavainuisesti maltillista vauhtia pienin tarkastuksin n. 2/3 osuudesta. Sitten laaja tarkistus, jolta palaa, mutta pian uudelleen jäljeltä pois 1. hukkaan saakka. Palautus ja kulman tuntumaan, jossa eteneminen tyssää riistajälkien tutkintaan. 2. hukka. Uusi alku 1. kulmalta - jälkivaihde löytyy ja edetään suoraviivaisesti mukavaa vauhtia puolet osuudesta, sitten riistan kiusaus on taas ylivoimainen, 3. hukka ja tuomari keskeyttää kokeen. Harjoitellen koiraa kiinnostavalle kaadolle. Osaava jäljestäjä, mutta riistavietti vaatii vielä veronsa.

Niin lähellä mutta niin kaukana...

Osallistuin Niilon kanssa tokokokeeseen Forssassa tiistaina. Tuomarina oli Ilkka Sten. Koe alkoi paikalla istumisella ja meidän mahdollisuudet ykköstulokseen meni käytännössä siinä. Ampiainen oli tullut häiritsemään Niiloa. Niilo oli pariin otteeseen yrittänyt tappaa sen istualtaan ja sitten oli noussut seisomaan ja syönyt sen. Tämän jälkeen Niilo jatkoi istumista loppuun asti. Nollahan siitä sitten tuli. Niilo on ollut aina varma paikallapysyjä, joten tämä oli kyllä äärimmäisen huonoa tuuria. Katsoin vielä Niilon koehistorian läpi. Se on osallistunut tokokokeisiin yli kuuden vuoden ajan ja startteja on takana 20. Se ei ole ikinä ennen nollannut yhtään paikallaoloa. Huonoin arvosana istumisesta on ollut ysi. Ei voi mitään. Joskus se on pienestä kiinni.
Muut liikkeet Niilo suoritti hienosti. Paikallamakuusta se sai kympin (olispa nollannut ennemmin tämän...). Yksilöliikkeiden järjestystä en enää muista varmuudella. Koe alkoi tunnarilla. Sen verran jännitti, että annoin vahingossa käskyn ennen liikkurin lupaa. Pisteitä saimme 8. Seuraavaksi taisi olla kaukokäskyt. Niistä tuli 7p. Niilo ennakoi maahanmenoja. Se lähtee valumaan etuajassa. Pitäisi varmaan treeneissä kokeilla MM-kisojen järjestystä seiso-maahan-istu-seiso-istu-maahan. Tällöin Niilo ei tietäisi aina ennalta, mikä tulee seuraavaksi. Seuraavaksi taisi olla ohjattu. Niilo meni hyvin merkille, mutta yritti sitten lähteä omin päin noutamaan. Liikkuri taisi olla liian hidas Niilon mielestä ;) Niilo pysähtyi kuitenkin käskystä ja haki sitten oikean. Pisteitä 8.
Sitten oli ehkä zeta. Tätä oli treenattu viime aikoina ja se näkyi suorituksessa ja pisteissä eli saimme 10. Luoksetuloa en kunnolla muista. Pisteitä kertyi 8,5. Seuraaminen ei ollut mitään huippua, mutta ihan ok kuitenkin. Pisteitä 8. Sitten ruutu. Niilo meni taas hyvin merkille. Se ei kuitenkaan lähtenyt napakasti ruutuun, vaan jäi hidastelemaan merkin läheisyyteen. Siinä oli kehänauha ihan lähellä, joten näin tarpeelliseksi pysäyttää ja ohjata uudelleen ruutuun. Sitten menikin hyvin. Pysäytin suoraan maahan ja loppuosa "niilomaisesti" eli luoksetulo aika hidas. Saimme kympin. En tiedä, olisiko meille ihan niin paljoa kuulunut. Viimeisenä liikkeenä oli metallihyppynouto, jossa Niilon jalat osui esteeseen mennessä. Pisteitä saimme 8. Näistä kertyi yhteensä 248p ja EVL2-tulos.
Vielä täytyy siis jatkaa harjoituksia ;)

Kokeeseen

Tänään pitäisi sitten taas mennä Niilon kanssa tokokokeeseen. Lähtökohdat ei vaan ole kovin hyvät. Ensinnäkin tämä helle jatkuu ja se syö Niilon motivaatiota reippaasti. Toiseksi Netalla alkaa olla tärppipäivät käsillä ja Niilon yöt on kulunut itkeskellessä. Sunnuntain aamun treeni sujui kyllä vielä ihan kivasti, mutta eilinen päivä oli jo Niilolle selvästi vaikeampi, vaikkemme treenanneetkaan. Sunnuntaina teimme metallihyppynoutoa kotipihalla ja lisäksi lähikentällä ohjattua noutoa, seuraamista, kaukokäskyt ja luoksetulo.
Netta kävi myös sunnuntaina treenaamassa eli jäljellä. Ei taaskaan mennyt kovin hyvin. Ajoittain se kyllä jäljesti hienosti, mutta välillä se vaihtoi jäljen sujuvasti metsässä kulkeviin polkuihin. Taisivat olla aika vilkaasti liikenneöityjä polkuja, kun ainakin jälkeä tehdessä siellä oli "lauma" pyöräilijöitä. Lopulta minä vielä häiritsin Netan työskentelyä, kun luulin sen yrittävän pois jäljeltä ja vasta jälkikäteen huomasin, että se varmaan vain yrittikin oikaista ilmavainulla yhden jäljen mutkan suoraksi. Pitäisi luottaa koiraan enemmän. Jälki oli noin 500m pitkä.

Huh hellettä :)

Minä tykkään kyllä helteistä, mutta koirilla on aika tukalat oltavat. Niilo viettää hellepäivät kotipihalla pensaiden alle kaivautuen.

Useamman kerran on tälläkin viikolla tokoa treenailtu, mutta aika ei vain riitä siihen, että kirjaisin kaiken tänne ylös. Tiistaina kävimme Pukon kentällä tekemässä kisamaista treeniä. Teimme porukalla EVL:n paikallaolot ja erityisesti treenasimme sitä, ettei Niilo reagoi muiden käskyihin. Sitten Niilo teki kaukokäskyt (auringon paahteessa), ohjatun noudon, zetan ja luoksetulon. Kaukokäskyt sujui nyt tosi kivasti. Kaikki siirtymät onnistui ekalla käskyllä. Etäisyyttä oli tosin vain 8m. Ohjatussa noudossa Niilo yritti mennä keskikapulalle. Sain lopulta kiellettyä ja toi sen, minkä pitikin. Uusintayrityksellä meni ihan ok. Zetassa oli teemana tehdä pidempi pätkä ja vain osassa kohdissa pysäytykset. Niilo hidasteli seuraamisessa tosi paljon ja odotti selvästi pysähdyskäskyjä. Tätä onkin sitten treenattu pitkin viikkoa lisää. Vikaksi teimme luoksetulon läpijuoksuna ja palkka tuli vauhdista. Kivalla asenteella Niilo teki taas töitä, vaikka virheitä tulikin. Oli kiva päästä treenaamaan tuolla kentällä, kun aiemmin olemme käyneet siellä vain kokeissa (ja taas tiistaina mennään...).
Lisäksi olemme käyneet tuossa lähikentällä tekemässä treeniä parina aamuna. Eilen oli aiheensa mm. ohjattu (sujui hyvin), tunnari ja zeta. Tunnarissa minä mokasin. Hipaisin vahingossa yhtä vierasta kapulaa ja Niilo toi ensiksi sen ja tokalla lähetyksellä vasta oman. Supertarkkanenä siis :) Tänään teemana oli mm ruutu, joka sujui tosi hienosti ja kaukokäskyt, joissa aluksi edisti, mutta uusintayrityksellä pysyi tosi kivasti paikallaan.
Tokotreenien lisäksi kävin tekemässä vielä Netalle verijäljen ja huomenna mennään sitten ihmettelemään, miten jäljestys sujuu. Koe olisi parin viikon päästä, kun vaan juoksu loppuisi ajoissa. Vepetreenit me jätettiinkin tällä viikolla väliin juoksun takia (samoin ensi viikolla). Viime viikolla Netta vielä kävi vepeilemässä ja teki silloin mm. ensimmäistä kertaa hukkuvan. Ihan hyvin sujui ekaksi kerraksi.

Niilolle 2xEVL1 :)

Niilo teki uskomattoman hienon työn viime viikonloppuna Forssassa ja saavutti helteisessä kelissä peräkkäisinä päivinä tokokokeista EVL1-tulokset. Molemmissa kokeissa liikkeet suoritettiin putkeen. Liikejärjestystä en enää muista.

Lauantain pisteet olivat tällaiset (tuomarina Packalen):
Paikalla istuminen: 10
Paikalla makaaminen: 9 (meni viereisen käskyllä maahan)
Seuraaminen: 8
Zeta: 8 (vaati istumiseen kaksoiskäskyn)
Luoksetulo: 8 (mun käsky seisomiseen oli myöhässä ja Niilo valui)
Ruutu: 10
Ohjattu: 9
Metallihyppynouto: 9
Tunnari: 10
Kaukokäskyt: 6 (kaksoiskäskyjä ja joku jäi varmaan tekemättäkin)
Yhteensä 276p ja EVL1

Sunnuntain pisteet (tuomarina Laisi):
Paikalla istuminen: 10
Paikalla makaaminen: 8 (meni taas viereisen käskyllä maahan)
Seuraaminen: 6,5 (järkyttävää laahustamista)
Zeta: 6 (kaksoiskäsky, huono seuraaminen)
Luoksetulo: 9 (paljon parempi kuin la)
Ruutu: 9
Ohjattu: 8
Metallihyppynouto: 9,5
Tunnari: 8,5
Kaukokäskyt: 8 (kaksoiskäsky)
Yhteensä 265,5p ja EVL1

Netta kävi viime sunnuntaina ekassa mejäkokeessa Veijon kanssa. Tulos oli AVO0 kuten oli odotettavissakin viimeistelytreenin perusteella. Keskiviikkona Netta aloitti sitten kolmannen juoksunsa. Seuraava koe on elokuun puolivälissä eli heti juoksun jälkeen. Tuskin tulee sieltäkään tulosta, mutta täytyy yrittää joku treeni sille tässä tehdä.

Tehoviikko

Nyt on ollut joka päivä jotain treeniä. Sunnuntaina kävin vielä aamulla lähikentällä. Niilo teki aluksi seuraamista ja sen joukossa otin zetan pysähdyksiä satunnaisissa kohdissa. Sitten tunnari niin että kapulat oli aseteltu "rappusiksi". Viimeiseksi ohjattu. Kaikki sujui hyvin ja Niilo oli oikein mukavassa vireessä. Nettakin pääsi vähän tekemään. Sen kanssa seuraamista (joka on ihan vaiheessa), jättäviä (maahan ok ja seisominenkin alkaa jo sujua) ja luoksetuloa. Eniten vaikeuksia oli tuossa luoksetulossa. Sillä on niin hirmuisesti vauhtia, ettei lopun perusasennot oikein onnistu...
Maanantaina oli valmennusryhmän treenit. Tein tällä kertaa Niilolle kisamaisesti ruudun, zetan ja ohjatun noudon. Ruutu ym. oli rakennettu etukäteen valmiiksi. Ruutu oli merkin oikealla puolella. Ekalla käskyllä Niilo lähti takaviistoon oikealle, pysäytin ja lähetin uudelleen. Se jäi haistelemaan jotain ruudun viereen ja kolmannella käskyllä ruutuun, jonne yritin saada suoraan maahan, mutta istahti aluksi. Loppuosa sujui ihan ok. Zetassa Niilo jäi seisomaan, kun piti istua. Muuten ok. Ohjattu meni hienosti. Se olikin meidän treenin päätavoite.

Kuvat valmennusryhmän treeneistä on ottanut Tiina Jurvakainen.

Tiistaina Netta kävi jäljestämässä Veijon kanssa n. 500m pitkän jäljen, jonka olin edellisenä päivänä tehnyt. Netta jäljesti ajoittain hyvin, mutta ajoittain se unohti kokonaan, mitä oli tekemässä. Hukkia tuli riittävästi... Ja koe on sunnuntaina... Melkein toivoisi juoksun alkavan...
Keskiviikkona oli vepetreenit. Netta teki paremmin kuin ikinä ennen. Hyppy ensin n. 10m ja sitten vähän kauempaa. Kyllä se nytkin empi, mutta hyppäsi kuitenkin yhdellä käskyllä. Vientiä tehtiin ensin ihan rannassa olevaan veneeseen ja lopulta noin 5m päähän. Nyt se ei heti sylkenyt damia pois suusta, vaan vei paremmin käteen asti. Päädyin tekemään yhden toiston liikaa ja viimeinen kerta meni ihan säätämiseksi. Netta kävi useamman kerran lähellä venettä, muttei riittävän lähellä. Lopulta se meni perille asti, mutta sitten se ei irrottanut ollenkaan ja vastaanottajalta lipesi ote. Saimme aika kauan säätää ennenkuin taas onnistui. Lopuksi veneen haku kahdesti. Aluksi ehkä 10m ja sitten 15m. Hyvin sujui.
Niilo tokoili keskiviikkona kotipihalla. Ohjelmassa oli kaukokäskyt, tunnari ja metallihyppynouto. Aluksi tein kaukokäskyt ihan läheltä. Olimme varjossa ja kaket sujui hyvin. Sitten tunnari "normaalisti", joka meni myös hyvin. Metallihyppynoutokin onnistui hyvin. Lopuksi tein vielä kaukokäskyt uudestaan ja nyt noin 15m päästä. Nekin onnistui hyvin.
Tänään Niilo tokoili taas vähän kotipihalla. Ohjelmassa oli luoksetulo (pitkästä aikaa), seuraaminen ja kaukokäskyt auringon paisteessa. Luoksetulossa Niilo ei ymmärtänyt minun suullista seisomaan pysäytyskäskyä ollenkaan. Sitähän on kokeiltu vasta pari kertaa ja edellisestä kerrasta oli aikaa. Yhdistin käsimerkin ja heti alkoi toimia. Lopuksi onnistui kyllä ilmankin käsimerkkiä. Seuraaminen oli ok. Kaukokäskyt tuottivat suuria vaikeuksia, kuten olin osannut etukäteen arvatakin. Kuumuus ei sovi Niilolle. En yhtään ihmettele, jos se päättää jättää kaket kokeessa kokonaan tekemättä. Täytyy vielä huomenna kertailla luoksetuloa ja kaukokäskyjä, jos vaan ehdin/muistan.

Ohjattua noutoa

Ohjattu nouto on ollut nyt niin palasina, että sen eteen on pakko tehdä töitä. Kävin taas aamulenkillä treenaamassa. Tällä kertaa vain Niilo pääsi treenaamaan. "Rakensin" ohjatun noudon valmiiksi ennen treenin aloittamista. Sitten teimme välissä seuraamista, joka sujui kivassa vireessä. Sotkin seuraamisen joukkoon zetaa satunnaisesti, jotta Niilo ei voisi etukäteen arvata, milloin pysäytetään. Sitten ohjatun kimppuun. Ensin palkkasin pelkästä merkistä. Sitten eka yritys ohjattua. Vasen ja oikea kapula oli aluksi puolimatkassa ja keskikapula normaalilla paikalla. Tältä etäisyydeltä sujui hyvin. Sitten laitoin kapulat oikealle paikalleen. Ekalla yrityksellä Niilo yritti keskikapulalle, mutta se uskoi pysäytyskäskyn ja haki sitten oikean. Tämän jälkeen kaikki yritykset sujui hyvin. Lopuksi palkkasin vielä pelkästä merkistä. Ihan lopuksi vielä pätkä seuraamista ja sitten vapautus suoraan aamuruualle.
Kiva, että treeni onnistui näin hyvin. Toki siinä on vielä iso ero, kun liikkuri astuu mukaan kuvioon. Aion maanantain valmennusryhmän treenissä tehdä ainakin ohjattua noutoa liikkeenohjaajan kanssa. Lopputreenisuunnitelma on vielä avoin. Tätä ennen yritän kyllä vielä käydä itsekseni treenaamassa huomisella aamulenkillä.

Aamutokot

Minun on jo useampana päivänä pitänyt treenata tokoa koirien kanssa. On vaan ollut niin kuuma, että vähiin on jäänyt. Pari päivää sitten teimme tosin Niilon kanssa metallihyppynoutoa kotipihalla ja Netta treenasi vientiä vepeä ajatellen. Tänään lähdin sitten heti aamusta tuohon puiston nurmikolle treenaamaan ja silti oli niin kuuma, että Niilo vähän hyytyi.
Niilo aloitti seuraamisella. Seuraaminen oli alkuun tosi huonoa eikä mikään ihme, sillä huomasin käyttäväni Netan seuraamiskäskyä. Voi minua! Seuraaminen parani heti, kun vaihdoin käskyn. Sitten ohjelmassa oli merkki ja ohjattu. Meillä on nyt jostain syystä ohjattu nouto levinnyt ihan palasiksi. Harmillista, kun seuraavat kokeet on jo parin viikon päästä. Aluksi tein merkkiä häiriöllä eli heitin metallikapulaa. Välillä sai noutaa ja välillä piti mennä merkille. Tällainen kuuntelu on Niilolle vaikeaa, mutta saimme kuitenkin muutaman hyvän toiston tehtyä. Sitten ohjatun kimppuun. Laitoin keskikapulan normaalille paikalle, mutta muut laitoin lähemmäksi merkkiä. Silti Niilo yritti aluksi mennä keskikapulalle. Tämän jälkeen alkoi kyllä sujua paremmin, mutta useampi treeni täytyisi tehdä ennen kokeita. Viimeiseksi teimme zetaa. Tein epämääräisiä pätkiä seuraamista, ettei Niilo ennakoi (eikä ennakoinutkaan yhtään!). Pysähdykset oli hyviä ja reippaita. Sitten Niilo sai aamuruuan palkaksi (treenin ajan palkkasin vain narupallolla).
Netan kanssa teimme taas vähän seuraamista. Se on kyllä vielä ihan vaiheessa. Jos aikoo tänä vuonna kokeisiin, täytyy ottaa joku tehokuuri seuraamisen suhteen. Muut liikkeet alkaa olla vähitellen kasassa. Teimme yhden liikkeestä maahanmenon. Maahanmeno oli hyvä ilman apuja. Sitten muutama luoksetulo. Teemana oli tällä kertaa liikkurointi eli huutelin "käskyä" ennenkuin kutsuin. Vähän meinaa ennakoida, muttei kuitenkaan varastanut. Lopun perusasentoa täytyy kyllä vielä harjoitella. Nyt Netta tulee niin lujaa, ettei perusasento onnistu kauniisti. Viimeiseksi muutama liikkeestä seisominen. Siinä saattaa tarvita vielä vähän apua. Jos ei auta, niin etenee muutaman askeleen. Nettakin sai sitten aamuruokansa palkaksi.

Kolmannet vepetreenit

Eilen oli kolmannet vepetreenit. Rannassa kävi taas aikamoinen aallokko. Netta teki ekana liikkeenä veneestä hyppyä. Matka pidettiin lyhyenä (n.10m) ja tehtiin monta toistoa. Kyllä se vieläkin empi, mutta huomattavasti vähemmän kuin viimeksi. Viimeisellä suorituksella se tuli kyllä yhdellä käskyllä, mutta hetken harkitsi ja haki sopivaa paikkaa. Netalla on sellainen tyyli hypätä, että se sukeltaa aina kokonaan.
Toisella kierroksella tehtiin aluksi köyden haku ja sitten veneen haku. Tämä liike sujuu jo kivasti. Etäisyys oli ehkä 15m ja hyvin meni. Tosin rannalle voisi kiskoa innokkaammin, mutta riittävästi tuo kuitenkin. Lopuksi tehtiin taas pari viennin yritystä. Lihapullat tekee selvästi sen, ettei Netta meinaa huolia damia suuhunsa millään. Vene oli ihan rannassa ja sinne saatiin pari onnistunutta vientiä tehtyä. Aika säätämistä se kuitenkin on.
Kolmannella kierroksella pääsi Niilo taas hommiin. Aiheena jälleen vienti. Etäisyys ehkä 10m. Aika monta käskyä/kutsua/kehua jouduin käyttämään joka kerralla. Nyt kävi ensimmäistä kertaa niin, että lopulta veneelle tultuaan Niilo ei suostunut päästämään damista irti ollenkaan. Ihan kuin sillä olisi mennyt liikkeet jotenkin sekaisin ja se olisi yrittänyt pelastaa veneen damista vetämällä. Aallokko oli kova ja Niilo meinasi painua veneen alle. Uintiasento oli huono (räpiköi tosi pystyssä), mutta irti ei vaan päästänyt vaikka toistuvasti käskin ja yritin tarjota namia suuhun. Lopulta päästi irti, kun jalat otti pohjaan. Tämän jälkeen tehtiin vielä pari toistoa ja ne sujui "hyvin". Käskyjä tuli siis kyllä monta, mutta toi kuitenkin ilman ylimääräistä sähläystä. "Palkaksi" Niilo sai hypätä veneestä. Ensimmäinen hyppy lähes kahteen vuoteen ja jouduin antamaan kolme käskyä ennenkuin se lähti. En tiedä, johtuiko kovasta aallokosta vai pitkästä tauosta. Lopulta tuli sitten kuitenkin ihan hyvin. Kiva olisi kyllä päästä Niilon kanssa vielä kokeeseen.

Alkuviikon treenit

Tein maanantaina 400m pitkän jäljen Netalle. Samalla reissulla kävin treenaamassa Retun kanssa. Näytin sille ensimmäistä kertaa riistaa. Varis oli melko jäinen. Se kiinnosti kyllä Retua kovasti, mutta Retu ei kuitenkaan uskaltanut ottaa sitä suuhunsa.
Seuraavana päivänä kävin Netan kanssa ajamassa jäljen. Jäljestys meni pääpiirteissään hyvin. Olisin tosin voinut käyttää koirat kunnon aamulenkillä, ettei olisi tarvinnut kesken jäljen lähteä hätäänsä tekemään. Jälki oli huonosti sijoitettu. Molemmat kulmat oli ison ojan edessä ja jouduin estämään Nettaa menemästä ojan yli. Seuraava jälki täytyykin tehdä niin, että se sisältää sallitun ojan ylityksen. Netalla meni jäljestykseen 18min. Jäljestys sujui nyt melko kivasti, eikä minun tarvinnut poistua jäljeltä kovin monen metrin päähän, vaikka Netta välillä tekikin siksakkia jäljen molemminpuolin. Purin jäljen taas Niilon kanssa ja se työskenteli jälkitarkasti. Aikaa kului 9min, vaikka jouduin pysäyttämään sen lähes joka krepillä. Vauhti ei ole yhtään vähentynyt iän myötä.
Kävin tekemässä myös Retulle uuden treenin. Varis kiinnosti taas kovasti ja pienen houkuttelun jälkeen se otti sen suuhunsa. Tein muutaman noudon variksella ja kaikki palautukset tuli suoraan käteen. Sitten olopetin treenin, kun into oli vielä ylimmillään ja jätin asian "hautumaan". Hyvä Retu!

Tokoa molemmille

Pitkän tauon jälkeen sain aikaiseksi kunnon tokotreenit myös Netalle. Kävelin sunnuntaina tuohon lähikentälle treenaamaan. Keli oli synkkä ja sateinen, mutta onneksi hetken oli satamatta ja saimme treenattua kastumatta. Rakensin ihan aluksi Niiloa varten "kehän" eli laitoin ruudun ja merkin valmiiksi. Samalta merkiltä oli tarkoitus tehdä myös ohjattua noutoa siten, että ruutu jäi vasemmalle puolelle.
Netan kanssa aiheena oli seuraaminen. Yllätyksekseni se sujui paremmin hihnassa kuin vapaana. Hihnaseuraamista ei ole juurikaan harjoiteltu. Vapaana Netta muuttui jotenkin epävarmemmaksi ja jätätti helpolla. Teki ihan kivasti parin askeleen pätkiä, mutta vielä on pitkä matka kunnon seuraamiseen. Lisäksi teimme jättäviä liikkeitä eli maahan ja seisomaan pysähtymisiä. Ne sujuivat ihmeen hyvin, vaikka edellisestä treenistä oli jo rutkasti aikaa. Lopuksi teimme vielä muutaman ruutuun menon. Netalla ei ole vielä mitään käsitystä ruudusta, mutta kivasti se erkanee ruudun suuntaan. Eiköhän se joskus tajua.
Niilon treeni meni aika säätämiseksi. Aluksi tein tunnarin Ansun ohjeiden mukaan eli laitoin kapulat kiinni toisiinsa rappusten muotoon. Niilo työskenteli tosi hienosti ja varmasti ja toi heti oman. Sitten teimme seuraamista. Niilo oli tosi innoissaan, kun kentällä oli jo merkkejä ym. valmiina. Nyt sillä olikin ongelmana edistäminen (yleensä jätättää). En todellakaan puuttunut edistämiseen, vaan annoin sen työskennellä kaikella innolla. Sen sijaan keskityin pysähdyksiin ja perusasentoihin. Pysähdyksissä väistin Niilosta aina kauemmaksi, jolloin se joutui tekemään enemmän töitä oikean paikan säilyttämiseksi. Tämäkin oli Ansun vinkki. Mielestäni Niilo työskentelikin ihan kivasti ja tsemppasi normaalia paremmin. Sitten alkoi treenin säätämisvaihe eli ruutu/ohjattu. Tein ensin merkin, joka meni hyvin. Sitten ruutu, joka myös hyvä. Pysäytin Niilon suoraan maahan ja hyvin totteli (ei ole muistaakseni aiemmin onnistunut). Sitten ohjatun kimppuun ja siinä menikin varmaan puoli tuntia. Aluksi oikea puoli eli helpompi. Niilo yritti keskikapulalle ja jouduin kieltämään. Sain lopulta ohjattua oikealle. Uusintayrityksellä meni jo hyvin. Sitten vasen puoli. En saanut Niiloa millään menemään vasemmalle. Se lähti joko keskikapulalle tai ruutuun. Yritin monia eri konsteja. Kapulan nostamista, kapulan heittämistä, ruudun poiskorjaamista, mutta ei vaan ottanut onnistuakseen. Lopulta ehkä noin 15. kerta onnistui. Seuraavalla kerralla täytyy jättää kaikki kikkailut (ruutu) pois ja keskittyä noutokaarien parantamiseen, sillä nyt meni lähes joka kerta keskikapulalle, vaikka aiemmin on ottanut suuntia ihan hyvin. Pitäisi päästä pikapuoliin uudestaan treenaamaan, kun kokeeseen on enää alle 3 viikkoa.

Vepeä

Eilen oli toiset vepetreenit. Netta oli tällä kertaa jotenkin paljon varovaisempi. Ehkä ensimmäisen kerrran haastavat olosuhteet ja reipas sukellus olivat vielä mielessä. Hypyssä se empi melko pitkään ennenkuin lähti uimaan lopulta nähdessään narupallon. Se ei kuitenkaan halunnut palloa palkaksi, vaan odotti lihapullaa. Teimme muutaman toiston, mutta kaikki olivat oikeastaan yhtä tahmeitä. Silti Netta meni ihan mielellään veneeseen jokaisella kerralla.
Toisella kierroksella yritin tehdä viennin alkeita. Aluksi Netta meni siis veneelle (ensin kävellen ja sitten uiden) ja sai veneeltä lihapullaa. Tätä se teki ihan mielellään. Lihapullat lumosi Netan kuitenkin kokonaan eikä se meinannut millään suostua ottamaan damia suuhunsa. Lopulta heitin damin veteen ja sieltä se sen haki ja vei apuohjaajalle veneeseen. Muutama parin metrin vienti saatiin onnistumaan, mutta hirveä kiire Netalla oli sylkeä damia pois palkan toivossa. Täytyy yrittää ehtiä treenaamaan tätä kotipihalla ennen ensi viikon treeniä.
Kolmannella kierroksella tein taas Niilon kanssa. Uskaltauduin kokeilemaan vientiä, joka on ollut meidän suurin kompastuskivi. Olin itse veneessä vastaanottamassa ja teimme lyhyeltä matkalta (ehkä n.10m). Niilo lähti ihan hyvin viemään. Apuohjaaja antoi vientikäskyn rannalta ja minä lisäksi kutsuin ja kehuin. Dami tuli ilman epäröintiä käteen asti. Toisella kertaa pidensimme vähän matkaa. Nyt Niilo epäröi puoli matkan paikkeilla, mutta sain sen kuitenkin jatkamaan matkaa kehumalla ja hyvin tuli dami käteen asti. "Palkaksi" Niilo sai vielä hakea veneen ihan kokeenomaisesti 30m poijulta. Kyllä houkuttaisi viedä Niilo vielä kokeisiin. Katsotaan nyt, miten vienti jatkossa sujuu ja löytyykö sopivaa apuohjaajaa jostain.

Juhannuksen treenit

Juhannuksena oli taas ohjelmassa vähän mejää ja taipparitreeniä. Veijo oli tehnyt Netalle taas noin 150-200m pitkän jäljen, jonka Netta suoritti ilmeisesti ihan hyvin. En ollut tällä kertaa jäljellä mukana, jotta Netta tottuu kulkemaan myös ilman minua. Ei se kyllä varmaan edes huomannut, etten mä tullut perässä.. Samana iltana kävin vielä Niilon kanssa keräämässä merkit pois ja jäljestämässä jäljen. Se oli taas niin innoissaan :)
Treenasin Retun kanssa taipparijuttuja kahtena päivänä. Aiheena oli ekana päivänä hallinta, markkeeraukset ja vesityö. Toisena päivänä jatkoimme samalla teemalla ja lisäksi teimme vielä hakuruutua. Vielä on opeteltavaa, mutta yhteistyö paranee koko ajan :)

Vepekausi alkoi

Meidän vepekausi alkoi vasta eilen (ja lähes kahden vuoden tauon jälkeen). Treenaamme nyt vepeä Hiiden haukuissa. Tarkoitus on treenailla Netan kanssa ja tämä olikin ihan eka kerta, kun Netta pääsi vepeä kokeilemaan. Sää ei ollut paras mahdollinen ensimmäisiä treenejä ajatellen. Aallokko oli niin kova, että vesi lensi veneen yli ja sitä sai aina välillä tyhjentää. Aluksi Netta pääsi veneajelulle minun kanssani. Vähän sitä jännitti aaltojen keikutus, mutta yllättävän rennosti kuitenkin otti. Sitten aloitettiin varsinainen harjoitus eli veneestä hyppy. Avustaja piti Nettaa veneessä ja minä kutsuin. Matka oli melko lyhyt, ehkä noin 10m (viimeisessä ehkä n.20m). Netta hyppäsi vauhdikkaasti ja sukelsi koko koira. Seuraavalla kerralla oli selvästi jo harkintaa mukana ja se hyppäsi huomattavasti paremmin. Viimeisellä kerralla oli sitten jo vähän liikaakin pohtimista, mistä kohtaa veneestä hyppäisi, mutta eiköhän se sopiva tyyli ja kohta löydy parilla treenillä. Toisella kierroksella Netta haki "venettä" eli tällä kertaa aluksi köyttä. Leikin aluksi Netan kanssa köydellä ja yllättävän hyvin se siitä innostui, vaikka repimisleikit on ollut meillä aika vähissä. Veneestä vielä innostettiin köydellä ja hyvin Netta veneen luo lähti. Aallokko aiheutti hetken empimisen, mutta into voitti kuitenkin. Hienosti Netta toi köyden rantaan asti. Toisella kertaa aallokko aiheutti vielä suuremman empimisen, mutta sitten Netta kuitenkin lähti ja tällä kertaa veti jo venettäkin. Kolmannella kierroksella päätin vaihtaa koiraa. Alunperin olin ajatellut jättää Niilon kotiin, mutta viime hetkellä otin senkin autoon. Se oli selvästi innoissaan ja tiesi heti, että vepetreeneissä ollaan. Näytin sille köyttä rannassa pikaisesti ja sen jälkeen suoritus oli kokeenomainen. Niilo lähti hakemaan hetkeäkään empimättä, vaikken ole sitä tänä vuonna edes uittanut vielä. Niilo veti venettä hyvällä otteella. Lähellä rantaa köyden antaja päästi köydestä irti ja Niilo vain mulkaisi, että mitäs irti päästit. Hyvä suoritus ja tästä tuli jotenkin sellainen fiilis, viitsinkö Niilon vepeuraa kuitenkaan kokonaan vielä lopettaa. Uran jatkon ratkaiskoon se, miten Netta syttyy lajiin ja miten Niilo lähtee viemään. Jos Netta on jostain syystä tosi hyvä ja Niilon vienti takkuilee, niin en ehkä jaksa hakata päätä seinään. Aika näyttäköön. Hienoja koiria joka tapauksessa kumpikin :)
Hyvää juhannusta kaikille!

Valmennusryhmän toiset treenit

Maanantaina oli tosiaan valmennusryhmän toiset treenit. Valitsin Niilon aiheiksi tunnarin ja seuraamisen.
Mielestäni Niilo on jotenkin epävarma tunnaria suorittaessa. Toisaalta se voi olla niin rutinoitunut, että hutiloi siksi suorittaessaan. Saimme muutamia hyviä vinkkejä. Haastetaa peliin: paljon kapuloita, oma kapula jossain kauempana, kapulat ihan vierekkäin jne. Toisaalta voi tehdä kentälle monta tunnarikasaa, joista käydään yhdessä (hihnassa) etsimässä omaa. Tällöin ei tule lähetystä/palautusta ollenkaan. Monesti juuri palautusvaihe on Niilolla "nihkeä". Täytyy kokeilla näitä vinkkejä.
Seuraamisessa kerroin meidän ongelmiksi mm. motivaation puutteen ja väljyyden. Sain vinkiksi tehdä Niilon virheitä isommiksi. Tällä hetkellä astun monesti koiraa kohti pysähdyksissä. Jos astuisinkin poispäin, Niilo ehkä huomaisi, että on väärässä paikassa ja alkaisi aktiivisesti korjaamaan paikkaansa. Täytyy kokeilla. Lisäksi Ansu neuvoi tekemään lyhyitä treenejä ja keskittymään yhteen asiaan kerrallaan esim. pysähdykset ja seuraavaksi sitten käännökset jne.

Kuvia valmennusryhmän treeneistä

Tänään on ryhmän toiset treenit, mutta fiilistellään nyt vähän viimekertaisilla kuvilla. Kuvat on ottanut Tiina Jurvakainen.

Mejää

Kävin eilen tekemässä Netalle 400-500m pitkän treenijäljen. Pakkohan sitä on alkaa treenata, kun kokeeseenkin on jo ilmoitettu. Marika oli mukanani opettelemassa jäljen tekoa ja samalla teimme Ricolle ensimmäisen verijäljen. Rico tajusi heti, mistä on kyse ja selvästi silläkin on kykyjä mejän pariin.
Kävin tänä aamuna aikaisin ajamassa Netan jäljen. Minun kärsivällisyys oli taas koetuksella kuten Niilonkin alkuopetusvaiheessa. Netta tuntui tietävän ihan hyvin, mistä on kyse ja valtaosan aikaa jäljen paikkakin oli tiedossa. Sen etenemistyyli vain oli sellainen, että nenä maahan ja muutama kymmenen metriä hyvää jälkityötä ja sitten nenä ylös ja selvästi jäljeltä sivuun. Mä en osaa näissä tilanteissa tulkita, onko se kuitenkin jäljellä vai haahuileeko omiaan. Selvästi jäljestys oli nyt kuitenkin välillä puurtavaa ja Netta keskittyi ruohon syöntiin tms. Mielestäni se oli merkki epävarmuudesta ja turhautumisesta. Ekan kulman Netta oikaisi ilmavainulla ja toisen merkkasi hyvin. Jatkoi hetken suoraan kulman jälkeen, mutta palasi sitten takaisin. Kaadon löysi ja se kiinnosti (otti suuhunsa). Netalla meni jälkeen aikaa 24min eli tiukkaa tekee kokeissa olevan enimmäisajan kanssa. Seuraavalla kerralla ei varmaankaan kannata tehdä ainakaan pitempää jälkeä ja täytynee kehua Nettaa, kun se etenee kauniisti jälkeä pitkin. Muutama jälki tarvis varmaan tehdä ennen koetta. Jospa sitä juhannuksena ehtisi yhden tekemään.
Kävin Niilon kanssa purkamassa jäljen. Laitoin siis sillekin valjaat ja liinan ja se oli niin innoissaan. Se jäljesti hienosti ja 95% jälkitarkasti välittämättä Netan harhapoluista. Vauhtia oli kyllä aika paljon ja jouduin sitä pysäyttelemään vähän väliä, jotta sain krepit kerättyä pois. Aikaa meni pysäytyksistä huolimatta vain 13min. Niilo olis kyllä niin ihana jälkikoira, jos aika vaan riittäisi kokeissa käymiseen.

Mejäsuunnitelmia ja muita tämän viikon kuulumisia

Koiraharrastus on kyllä niin mukaansa tempaavaa, ettei vapaa-ajan ongelmia pääse muodostumaan. Koirien myötä olen tutustunut lukuisiin ihaniin ihmisiin, joihin en varmaan muuten olisi "törmännyt". Tein eräiden koiratuttujen kanssa mielenkiintoisen vaihtokaupan, jos niin voi sanoa. He ovat luvanneet treenata Nettaa ja viedä Netan mejäkokeisiin. Vastavuoroisesti minä yritän kouluttaa heidän koiralleen taipparijuttuja ja viedä toivottavasti taippareihin jonain päivänä. Tämän vaihtokaupan ekat treenit pidettiin tiistaina. Netalle oli tehty edellisenä päivänä n. 150m pitkä jälki, jossa oli kaksi kulmaa makauksineen. Ekan makauksen Netta meni vierestä ohi, mutta toisen merkkasi hienosti. Kaato kiinnosti. Hyvä suoritus mielestäni, sillä Netalle on aiemmin tehty vain kaksi tuoretta pentujälkeä, joiden pituus on ollut max. 50m.
Minä treenasin sitten Retun kanssa damin kantamista, luovuttamista, lyhyitä markkeerauksia ja hakuruutua. Ihan kivasti Retu toimi lainaohjaajan kanssa. Pienen omimisen jälkeen damit alkoi palautua minun käteen ihan kivasti. Namipalkkaa käytin apuna. Hakuruudusta Retu ei vielä kovin paljoa ymmärtänyt, mutta kiinnostusta työhön selvästi on. Tästä on hyvä jatkaa.
Niilon kanssa treenasin keskiviikkona vähän tokoa lähes heinäpelloksi kasvaneella mummilan viereisellä nurmikentällä. Teimme merkkiä ja ruutua. Tässä oli vähän haastetta, kun edes ohjaaja ei meinannut merkkejä (isoja) erottaa heinikosta saati sitten koira. Saimme kuitenkin ihan kivoja merkkejä ja pari ruutua tehtyä. Ostin uusiksi ruutumerkeiksi pinkit pikkuämpärit Prismasta. Toivottavasti eivät lentele nurin ihan niin helpolla kuin isot oranssit kartiot. Lisäksi teimme Niilon kanssa zetan osa-alueita, jotka sujuivat nyt ihan kivasti. Niilo on taas ilmoitettu pariin kokeeseen ja ensi viikolla on valmennusryhmän toiset treenit.
Viikonloppuna pääsen opastamaan uutta harrastajaa mejän saloihin ja saan nähdä itselleni uuden rotuisen koiran jälkityössä. Kivaa :) Mukava treenailla vähän mejääkin pitkästä aikaa. Netalle ajattelin 400-600m pitkän jäljen tehdä, jotta sen saisi vähitellen koekuntoon.

Netalle NOU1

Netta osallistui Raaseporin taippareihin 7.6. ja suoritti siellä taipumuskokeen hyväksytysti. Eino oli mukana taippareissa ja Sari huolehti hänestä sen aikaa. Markkeerausten palautuksissa/luovutuksissa oli pientä hapuilua, mutta sain molemmat lokit kuitenkin käteen asti. Hakuruudusta Netta toi ensin heitetyn variksen ja sen lisäksi nopeassa tahdissa vielä kolme muuta, kunnes tuomari pyysi kytkemään koiran. Muuten ruutu sujui hyvin, mutta kolmannen variksen (kauimmainen) kohdalla Netta lähti tekemään hakutyötä riista suussa. Ylemmissä luokissa tuollainen on huono juttu, mutta taippareissa se ei vielä haittaa. Kaikki varikset Netta toi käteen asti. Tosin kaikki palautukset eivät olleet ihan suoraviivaisia, mutta 1-2metrin kierroksella onnistui kuitenkin. Netta pääsi siis jäljelle. Ensimmäisen Netalle tarkoitetun jäljen toimitsijat onnistuivat vetämään niin, että kani jätettiin sellaiseen kohtaan, että Netta näki sen. Niinpä Netalle tehtiin toinen jälki. Minua vähän jännitti, mihin Netta lähtee, kun sillä oli kuitenkin näköhavainto toisesta kanista. Ensin se lähtikin kaartamaan kohti toista jälkeä. Kutsuin takaisin ja näytin oman jäljen uudelleen ja nyt Netta suorittikin sen ongelmitta. Tässä vielä Netan arvostelu. Tuomarina toimi Petri Tuominen.

Sosiaalinen käyttäytyminen: Käyttäytyy hyvin toisia koiria ja ihmisiä kohtaan.
Uimahalu: Menee reippaasti veteen ja ui mielellään.
Hakuinto: Omatoimisesti laajentaa hyvin alueella hyvällä vauhdilla.
Noutohalu: Löytää ja tuo mielellään riistat.
Nouto-ote: Hyvät otteet riistoista.
Palauttaminen: Rannalla hieman epävarmuutta. Hausta kaikki riistat ohjaajalle.
Reagointi laukaukseen: Rauhallinen ja tarkkaavainen.
Itseluottamus ja aloitekyky: Jäljestää varmasti kanille tuoden riistan ohjaajalle.
Yhteistyö: Hyvä.
Yleisvaikutelma: Hyvässä yhteistyössä toimiva pari, osaa hyvin taipumuskokeen tehtävät ja suoriutuu niistä helposti.

Viimeistelytreeni

Eilen kävin tekemässä Netalle viimeistelytreenin taippareita varten. Otin mukaan myös apuohjaaja Einon kantoreppuun, ettei tule sitten Netalle täysin yllätyksenä, jos joudunkin Einoa jossain vaiheessa koetta kantamaan mukanani. Viimeistelytreeni oli tällä kertaa pelkkä laahausjälki ja Netta suoritti sen kyllä todella hienosti. Nyt vaan peukut pystyyn, että pääsemme huomenna jäljelle asti.
Huomenna on siis luvassa taipparit ja ensi viikolle on suunnitelmissa muuta mielenkiintoista minun (ja Netan) iloksi. Sitä sitten tarkemmin ensi viikolla.

Paluu arkeen

Palasimme maanantaina viikon lomareissusta ja eilen ajelin sitten Forssaan koiria hakemaan. Käytin treenimahdollisuudet hyväksi ja treenasin Niilon kanssa ohjattua noutoa viereisellä nurtsilla. Nurtsi oli niin pitkää, ettei kapulat meinannut näkyä ollenkaan. Nostin ne pystyyn ja siltikin oli näkyvyys melko huono. Tein sekaisin merkkiä, tasamaanoutoa ja ohjattua noutoa. Enimmäkseen Niilo oli ihan kivasti kuulolla. Intoa oli selvästi taas enemmän. Johtui varmaankin matkan aiheuttamasta treenitauosta.
Tänään aamulla kävin heittämässä Netalle pari vesimarkkeerausta. Muuten sujuu ihan kivasti, mutta käteen en dameja oikein saa. Täytyy alkaa työstämään luovutuksia, kun vaan saamme taipparit ensin suoritettua. Nyt en jaksa viilata pilkkua.
Niilon kanssa tein tänään pikaisesti kotipihatokoa. Teimme kaukokäskyjä ja zetan jättöjä. Zetan jätöissä Niilo oli hyvin kuulolla. Johtuikohan vieressä pörräävästä ruohonleikkurista vai mistä. Selkeästi kuitenkin nyt keskittyi ja skarppasi hyvin. Kaukoissa pysyi aika kivasti paikoillaan, mutta joitakin lisäkäskyjä jouduin antamaan.
Illalla kävin vielä tekemässä Netalle ison (toivottavasti selvästi taippariruutua isomman) hakuruudun. Laitoin 10 damia. Lämpöä oli varmaan 25 astetta ja nyt oli selvästi ekaa kertaa havaittavissa Netassa hyytymisen merkkejä kesken hakutyön. Ensimmäiset viisi damia palautui vauhdilla, mutta sen jälkeen tahti selvästi rauhottui ja se jatkoi hakua rauhallisesti hölkäten. Näin palautui vielä kaksi damia. Kahdeksannella kerralla se tuli tyhjänä takaisin (ensimmäistä kertaa ikinä), enkä halunnut alkaa prässäämään, vaan lähdin hiljaksiin kävelemään ruutuun päin. Netta lähti mukaan ja löysikin sitten vielä kahdeksannen damin. Loput kaksi poimin itse. Taisin tehdä vähän turhan ison ja vaativan ruudun, mutta joskus näinkin. Treenin jälkeen kiersimme vielä pienen lenkin ja Netta kävi vilvoittelemassa kuralätäköissä. Ensimmäinen koirani joka lähes kierii kuralätäköissä.

Valmennusryhmä

Keskiviikkona alkoi labradorien valmennusryhmän treenit Ansun johdolla. Niilon liikkeiksi valitsin tällä kertaa ohjatun noudon ja luoksetulon. Ohjatussa noudossa ongelmana on pääasiassa kapuloille karkaaminen. Vinkiksi saimme tähän kuuntelutreeniä. Vuorotellen merkkiä ja tasamaanoutoa. Eli heitetään kapula, mutta lähetetäänkin merkille ja palkka siitä. Seuraavaksi voi sitten päästää noutamaan, jos haluaa. Tällöin tottuu siis kapuloihin, mutta merkin merkitys toivottavasti kasvaa. Täytyisi muutenkin yrittää korjata tuota Niilon merkkiä paremmaksi, kun nyt on vähitellen lipsunut huonommaksi.
Luoksetulossa on ollut ongelmana seisomisen valuminen ja maahanmenon ennakointi. Seisomisen valumiseen tuli vinkiksi nopeampi palkkaus eli palkka voi lentää yhtä aikaa käskyn kanssa. Ennakointia saa vähennettyä kaavoja rikkomalla ja esim. tällä kertaa auttoi pelkkä hyvä-sana liikkeelle lähdön jälkeen, jolloin vauhti pysyi laukkana koko ajan. Pysäytyksiä kannattaisi kokeilla tehdä esim. peräänlähtöjen kautta (sama vinkki tuli Netan tokokurssilla). Eli lähdetään koiraa karkuun ja kutsutaan luokse. Sitten käännös/pysäytyskäsky, jolloin stoppaa toivottavasti nopeasti. Lisäksi stoppeja voi treenata kahden ohjaajan avulla siten, että toinen palkkaa stopit takaa namilla (tai lelulla).
Lisäksi koulutuskerrasta jäi mieleen eräälle toiselle annettu vinkki zetaan. Tähänkin tarvitaan kaksi ohjaajaa. Varsinainen ohjaaja on selin koiraan ja kutsuu koiraa luokse. Sitten ohjaaja pysäyttää koiran selän taakseen (istu, maahan, seiso) ja palkkaa esim. lelulla. Apuohjaaja kutsuu koiran luokse ja antaa namin. Sitten uudestaan alusta. Täytyy kokeilla, kun vaan löytyisi apuohjaaja jostain...

Riistatreeniä

Eilen ajelin Nurmijärvelle treenaamaan Arjan kanssa. Netalle oli suunnitelmissa ampumista, vesityötä ja laahausjälki. Aluksi Netalle ammuttiin starttarilla pari laukausta ja niihin yhdistettiin helppo markkeeraus. Netta ei ihmetellyt laukauksia, mutta selvästi kuumeni niistä. Edelliset laukaukset Netta oli varmaan kuullut viime elokuussa.
Sitten siirryimme veden äärelle sopivasti ukkoskuuron aikaan. Nettahan pelästyi viime kesänä ukkosta ja selvästi se oli nytkin jännittyneessä tilassa. Raksu sai aloittaa treenit. Raksun työskentelyn seuraaminen sai Netan kuumenemaan vielä lisää ja tässä vaiheessa unohtui kyllä ukkonen kokonaan. Netta teki vuorollaan kolme ykkösmarkkeerausta. Matkat oli lyhyitä, sillä heitot tuli samalta rannalta. Lopuksi tehtiin vielä yksi pidempi sivummalta heitettynä. Tässä olin tyytyväinen, kun sain Netan pillittämällä palauttamaan suoraan, kun se olisi voinut nousta vastarannalle ja juosta rantaa pitkin. Luovutukset oli nyt huonoja. Taisin saada vain 1/4 käteen asti.
Lopuksi Netalle tehtiin laahausjälki kanilla. Netta lähti hyvin etenemään jälkeä pitkin ja hävisi näkyvistä. Hetken päästä se palasi lähelle alkua ja haisteli jälkeä uudelleen. Sitten se oli meidän silmien ulottumattomissa jonkin aikaa, kunnes se kaarsi tavallaan liikaa meitä kohti ja tuli jo jäljestä ohi. Jonkin aikaa se etsiskeli ja palasi sitten taas takaisinpäin ja löysi jäljen uudelleen. Sitten löytyi kanikin ja sen Netta palautti käteen asti.
Mielestäni aiemmat laahausjäljet (muistaakseni tämä oli Netan kolmas jälki) ovat sujuneet paremmin. Nyt Netta ei nähnyt jäljen vetämistä ollenkaan, mutta silti se lähti hyvin töihin. Olisiko vaikeuksia aiheuttanut kenties voimakkaasti tuoksuvat suopursut? Joku jälki olisi kuitenkin kiva vielä ehtiä tekemään ennen taippareita, vaikka sitkeästi Netta se kanin nytkin löysi. Onneksi siltä löytyy mukavasti työintoa ja itsenäisyyttä, niin ei rupea minulta suotta ohjeita kyselemään.

Metsäetsintää

Eilen oli viimeinen kerta UMN:n järjestämää pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssia. Vuorossa oli metsäetsintäharjoitus. Jokaiselle koiralle oli kolme maalimiestä. Etsittävä alue oli vanhaa metsittynyttä peltoa. Ensimmäinen maalimies oli ns. haamu, joka kutsui koiraa ja meni sitten piiloon puun taakse. Kaksi muuta olivat piiloissa valmiiksi. Netta haki reippaasti ekan maalimiehen ja sen palatessa sieltä takaisinpäin se sai vainun seuraavasta ojassa olevasta maalimiehestä. Kolmannen maalimiehen etsiminen kesti vähän kauemmin, mutta senkin Netta löysi hienosti omatoimisesti. Näitä harjoituksia olisi kiva jatkaa, mutta aika ei vain tahdo riittää kaikkeen mielenkiintoiseen.
Illalla kävin vielä koirien kanssa pyörähtämässä tokokentällä. Tein Niilon kanssa vähän seuraamista ja zetaa. Yritin myös lähettää ruutuun sokkona, mutta ei se ruutu niin vaan löytynytkään. Kutsuin pois ja virittelin ruudun erikseen (useimmiten muistutan vain merkistä) ja niin ruutu löytyikin heti. Palkkasin maahanmenosta. Lopuksi teimme vielä ohjattua noutoa liikkurin kanssa. Käytännössä treenasimme pelkkää merkkiä, sillä Niilo yritti niin voimakkaasti oikaista suoraan kapuloille. Pari onnnistunutta merkkiäkin saimme sentään tehtyä ja palkkasin niistä.

Netta näyttelyssä

Netta kävi tänään elämänsä ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Sari hoiti handlaamisen ja minä jännitin kotona. Tuomarina oli Paula Rekiranta. Netta sai ERIn ja oli junnunarttujen kolmas. Reissu oli sujunut kuulemma mukavasti ja esiintyminenkin oli alkanut sujua, vaikkei sitä oltu etukäteen harjoiteltukaan. Aluksi oli mennyt vähän tokotyyliin :)
Tässä Netan arvostelu: Tyypiltään erinomainen oikeat rungon mittasuhteet. Vielä kapea pää. Valpas ilme. Hyvä kaula. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvä karvapeite ja häntä. Voisi liikkua hieman pidemmällä askeleella.

Niilon tokokoe ja muita viikon koirajuttuja

Nyt on kyllä kaikinpuolin kiireinen viikko menossa. Tiistai taisi olla ainoa koiraharrastukseton päivä ja torstain vepen kuivatreenit jouduin jättämään väliin, mutta aamusella kävin kuitenkin Netalle heittämässä vesimarkkeerauksia. Maanantaina tein Netalle hakuruudun. Ruutu oli pienehkö, mutta haettavaa oli paljon. Haetutin 8/10. Tahti alkoi vähän hiipua loppua kohden, mutta mielestäni hyvä suoritus kaiken kaikkiaan.
Keskiviikkona oli Niilolla tokokoe Forssassa. Tällä kertaa tuomarina oli Ilkka Sten. Tässä olikin vierähtänyt aikaa yli 5v edellisestä Stenin kokeesta, jossa olen käynyt. Koe alkoi paikalla istumisella, josta saimme kympin. Paikkamakuusta tuli 9,5p. En muista, minkä takia tuo pieni pistemenetys tuli. Yksilöliikkeet suoritettiin ns. perinteisessä järjestyksessä kahdessa osassa. Seuraamisesta Niilo sai seiskan. Juoksussa se meinasi jätättää aika pahasti, mutta muuten meni suht kivasti. Zetassa Niilo teki jonkun pysähdyksen väärin ja taisi tarvita johonkin kaksi käskyä, joten pisteitä vain viisi. Tarvitsisi siis tehdä paljon kuuntelutreeniä. Ei vaan ole ollut aikaa. Sitten luoksetulo ja tälläkin kertaa käytin suullisia käskyjä. Siitä on selvästi ollut apua. Tosin nyt Niilo meinaa ennakoida maahanmenoa, joten pitänee treenata enemmän suoria luoksetuloja (kun vaan olisi sitä aikaa...) Luoksetulosta saimme 8,5p. Ruutu onnistui ihan kivasti ja siitä 9p. Toinen osio alkoi ohjatulla noudolla, josta onnistun aina arpomaan ruudun puoleisen kapulan. Tosin sillä ei ole tällä hetkellä merkitystä, kun en edes saa Niiloa merkille. Tällä kertaa sain sentään kiellettyä väärän kapulan noutamisen. Metallihyppynoutokin meni tälläkin kertaa pieleen. Heitin taas huonosti ja kapula lensi turhan vasemmalle, joten Niilo keksi ohittaa hypyn mennessä. Täytyy varmaan kasata oma hyppyeste ja vähän kertailla, kun nyt on ihan turhaan nollattu tämä kiva liike parissa kokeessa. Emme ole siis hallikauden jälkeen hyppyä treenanneet. Tunnari sentään onnistui tällä kertaa hyvin ja pisteitä tuli 9. Viimeisenä oli kaukokäskyt, joissa Niilo taas laiskotteli. Asennonvaihdot oli laiskoja ja tarvitsin pari kaksoiskäskyä ja silti taisi jokin siirtymä jäädä väliin. Pisteitä saimme kuusi. Yhteensä saimme kuitenkin 206p ja se on kolmostulos. Kiva oli saada tulos parin nollan jälkeen ja mielestäni Niilo oli taas kivassa vireessä.
Tänään oli sitten Netan tokokurssi, jonka aiheena oli tällä kertaa kaukokäskyt. Siinä ei varsinaisesti tullut mitään uutta meille, mutta tiedän, että treenattavaa on vielä ihan hirmuisesti, jos haluaa saada tekniikan kuntoon. Kouluttajan ohje oli treenat ½-1min joka päivä. Me treenataan varmaan kerran kuussa...
Huomenna on sitten luvassa Netan eka näyttely ja sunnuntaina pelastuskoirakurssin viimeinen kerta.

Äitienpäivä ja tämän viikon treenejä

Tähän päivään mahtui mm. pihahommia ja Niilon tokotreeniä. Tässä koirat seuraa, kun täytämme risukuormaa aidatun pihan ulkopuolella. Niilo on ilmeisesti sisäistänyt pihan rajat, mutta Netta on lipsahtanut väärälle puolelle...

 Iltapäivälenkin yhteydessä teimme tokoa sen verran, että sain vähän otettua ohjattua noutoa liikkurin kanssa. Nämä liikkuritreenit on vaan aina aika mielenkiintoisia, kun ei Mikko oikeasti tiedä, miten tokoliikkeet menee, joten käskytykset menee useimmiten ihan hassusti. Tällä kertaa pääasia kuitenkin oli, että joku muu vei kapulat kuin minä. Tein siis useamman toiston merkkiä ja välillä noudettiinkin. Kyllä oli taas aluksi vaikea saada Niiloa merkille ja se yrittikin varastaa kapuloille. Nyt pääsin torumaan kunnolla ja sen jälkeen alkoikin sujua taas paremmin. Lisähaastetta treeniin teki Eetu, joka kuskasi ylimääräisiä tötsiä ja tennispalloja meidän tielle :) Kotipihalla teimme vielä yhden tunnarin ja se onnistui hyvin.
Viikolla kävin Netan kanssa tutustumassa taloetsintään Helsingissä. Jokainen koira sai etsiä treeneissä kolme maalimiestä. Kouluttaja toimi jokaiselle maalimiehenä. Jokaisella kerralla koira näki maalimiehen poistumisen namipurkin kanssa. Netalla oli aika lailla vauhtia, kun se lähti ensimmäisen kerran etsimään ja se ehti juosta pari kierrosta huoneiden ympäri tajuamatta kunnolla haistella. Sitten lähdin sen mukaan ja maalimies löytyikin sohvalta istuskelemasta. Seuraavalla kerralla maalimies oli enemmän piilossa komerossa ja nyt Nettakin oli jo enemmän juonessa mukana ja se löysi maalimiehen omin päin. Sitten Netta pääsi välillä huilimaan. Kolmas maalimies istui pimeässä komerossa käytävän varrella ja ohjaaja oli koiran mukana etsintää tehdessä. Ideana oli kävellä käytävää pitkin edestakaisin, kunnes koira tajuaa maalimiehen. Ensimmäisellä kerralla Netta ei maalimiestä huomannut. Toisella kertaakin se käveli vähän ohi ja pysähtyi. Sitten se sai hajun ja meni maalimiehen luo. Lopuksi kävimme vielä harjoittelemassa rappusissa kulkemista.
Perjantaina oli kolmas kerta Netan tokokurssia. Aiheena oli tällä kertaa hypyt ja noudot. Aika laaja aihe tunnissa käsiteltäväksi. Netalla on hyppy jo aika hyvällä mallilla. Saimme ohjeeksi hyppyyn virittelyn, sillä molemmilla hyppykerroilla Netta oli ihan muissa maailmoissa ja tarvitsi kaksi käskyä hyppäämiseen. Lisäksi meidän pitää harjoitella erikseen hypyn takana seisomista, jotta kaikki tassut pysyisivät paikallaan. Noudossa meillä onnistuu kohtuullisesti kaikki muu paitsi perusasentoon tulo kapula suussa. Tosin paikallaanoloa kapulaa heitettäessä en ole juurikaan treenannut, vaan yleensä olen pitänyt pannasta kiinni. Netta ei tajua kuitenkaan vielä ollenkaan kapula suussa istumista, joten saimmekin sen harjoittelua kotiläksyksi. Kapulan pitämistä täytyy harjoitella myös, sillä Netta ei ole kovinkaan innostunut nostamaan/pitämään kapulaa, jos kapula on lähellä minua. Onneksi noudon kanssa ei ole vielä kiire ja aion panostaa siihen enemmän, kun saamme taipparit käytyä. En halua tokonoudon hillitsevän muuta noutamista tässä vaiheessa.

Koeselostus

Tämä viikko on ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt kokeesta kirjoittamaan mitään ylös ja nyt en välttämättä enää muista. Olimme siis tiistaina Niilon kanssa tokokokeessa Forssassa. Tuomarina oli Tiina Heino.
Koepaikalle saapuessa kävi ilmi mukava yllätys. Mukana oli toinenkin labradori ja vielä melkein naapurista eli Malena. Niilo on kovin ihastunut tähän labukkatyttöön, joten aiheutti pientä lisäjännitystä paikallaoloon, kun sattuivat vielä vierekkäin. Onneksi tästä ei kuitenkaan aiheutunut mitään ongelmaa kummallekaan. Paikallaoloista Niilo sai istumisesta 10 ja makaamisesta ysin (hidas maahanmeno ja perusasentoon nousu).
Yksilöliikkeissä ekassa osassa oli ruutu, zeta, seuraaminen ja luoksetulo. Etukäteen vähän jännitti seuraamispainotteinen setti. Niilo oli kuitenkin tällä kertaa ihanassa vireessä. Liekö sattumaa vai oliko jotain hyötyä etukäteisvalmiesteluista (Netta autossa, palkkapurkki ja pallo kehän ulkopuolella odottamassa). Ruudussa Niilo lähti merkille ihan ok. Ruutuun lähetyksessä meni kohti kehänauhaa ja pysäytin nauhalle seis-käskyllä. Sitten uusi ruutu-käsky ja ruudussa vielä seiso ja maahan. Loppuosa meni ihan ok. Tässä tuli kuulemma yksi ohjauskäsky liikaa ja liike meni sen takia nollille. Olisi siis pitänyt pysäyttää Niilo suoraan maahan, jotta olisimme voineet vielä saada pisteitä. Pitäisi siis itse opetella säännöt paremmin, jotta osaisin vähän taktikoida.
Zetassa Niilolla oli hyvä vire. Liikejärjestys oli istu-maahan-seiso. Niilo istui ihan hyvin, mutta erehdyin vilkaisemaan taaksepäin käskyn jälkeen ja siitä tuli kaksoiskäsky. Maahanmenon kohdalla Niilo istui ja seisominen meni ok. Pisteitä saimme vain viisi. Seuraaminen oli Niilolla tänään yllättävän hyvää, mutta pisteitä saimme vain kuusi. Olihan se vähän väljää ja juoksemisessa jätätti. Vire oli kuitenkin hyvä ja kontakti säilyi lähes koko ajan. Luoksetulossa minulla oli ekaa kertaa käytössä suulliset käskyt ja homma toimi yllättävän hyvin. Seisomisessa valui ehkä oman mittansa ja maahanmenoa aavistuksen ennakoi. Pisteitä saimme 7,5p.
Toisessa setissä oli sitten noudot ja kaukokäskyt ja saimme pisteitä yhteensä nolla. Harmillisia mokia tapahtui. Ohjatussa Niilo ei kuunnellut minua. Ei mennyt merkille ja nouti oikean kapulan omin päin (meille oli arvottu vasen). Metallihyppynoudossa heitin huonosti. Kapula jäi turhan lähelle ja pystyyn. Niinpä Niilo "unohti" hypätä takaisin. Tunnarissa Niilo nosti väärää, mutta palautti oikean. Kaukokäskyissä annoin Niilolle varmaan yhden kaksoiskäskyn ja sitten yhdessä kohtaa Niilo meni maahan, vaikka olisi pitänyt joko istua tai seistä. En tajunnut korjata sitä, joten siirtymiä ei tullut tehtyä riittävästi ja liike nollaantui minun takiani. Yhteispisteet jäivät siis hyvin vaatimattomiksi (111p), mutta olen silti tähän kokeeseen paljon tyytyväisempi kuin edelliseen, sillä nyt Niilo oli intoa täynnä ja se selvästi nautti tekemisestä.
Keskiviikkona tein Niilolle sitten merkki/ohjattu/ruututreenin, kun jäi vähän harmittamaan nuo epäonnistumiset. Tein valmiiksi sellaisen "kehän", että laitoin merkin, jonka oikealla puolella oli ruutu ja takana ohjatun kapulat valmiina. Niilo ei nähnyt, kun rakensin kehää. Aluksi lähetin pelkälle merkille ja palkkasin. Sitten merkki ja vasemman kapulan nouto. Seuraavalla kerralla merkki ja ruutuun lähetys (ja pysäytys nyt suoraan maahan). Sitten taas väliin pelkkä merkki. Seuraavaksi merkki ja oikean kapulan haku. Tämäkin onnistui hyvin, vaikka nyt Niilolla oli ruutu samassa suunnassa häiriönä. Sitten taas pelkkä merkki ja viimeiseksi merkin kautta ruutuun. Jossain välissä tehtiin myös vähän zetan palasia. Kaiken kaikkiaan olin treeniin tyytyväinen ja Niilo kuunteli hyvin. Kunpa se joskus kuuntelisi kokeessakin yhtä hyvin.

Tuplatreenit

Taas tuli sunnuntaille tuplatreenit. Aamulla kävin Netan kasvattajan kanssa tekemässä taipparitreenit veden äärellä. Käytössä oli myös soutuvene. Nettahan ei juurikaan viime kesänä vielä uinut (saati sitten vedestä damia noutanut), joten odotin treenejä pienellä jännityksellä. Turhaan jännitin. Netta lähti noutamaan damia empimättä eikä jäinen lokkikaan neitiä hetkauttanut. Venekin oli sille ihan ok juttu. Treenin lopussa tuli vaan todellinen hyytyminen. Teimme sille yhden markkeerauksen taipparimatkaa pidemmälle. Netta kyllä haki sen, mutta pienten mutkien kautta (kävi katsomassa venettä välissä). Tämän jälkeen Netta ei halunnutkaan lähteä enää hakemaan noin kaukaa. Jäi vain rannalle vikisemään. Intoa olisi siis ollut töihin, mutta jokin sai empimään. Epäilemme, että se oli kylmä vesi, joka aiheutti tämän hyytymisen. Lopulta Netta kyllä haki rantavedestä lokin, mutta selvästi alkutreeniä haluttomammin. Nyt täytyy siis saada vesitreeniä alle ennenkuin neidin uskaltaa ilmoittaa taippareihin.
Illalla oli vielä tokotreenit. Niilo jätti omat treeninsä väliin, kun tiistaina on tiedossa seuraava koe. Sen sijaan tein Niilon kanssa kotipihalla merkkiä, kaukokäskyjä ja yhden luoksetulon stopin suullisella käskyllä. Onnistui. Täytyy siis huomennakin kokeilla suullista käskyä.
Netan ryhmällä aiheena oli tunnari. En ollut aiemmin näyttänyt Netalle tunnarikapulaa, joten nyt teimme lähinnä kapulan pitoa/kantamista ja piilotetun kapulan etsimistä. Etsimisen Netta jo selvästi tajusikin ja kapula löytyi kivasti mm. lehtikasan alta.

Netan tokokurssi

Eilen oli toinen kerta Netan tokokurssia. Meinasin autuaasti unohtaa koko koulutuksen, mutta onneksi se jostakin kuitenkin välähti mieleeni. Aiheena oli tällä kertaa perusasento, seuraaminen ja zeta. Saimme taas paljon hyödyllisiä vinkkejä treenaamiseen.
Perusasennossa minun täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota siihen, että Netta istuu suorassa. Tällä hetkellä Netta istahtaa helposti vähän minun taakse. Paikkamakuussa Netta heittää tosi helposti lonkalle, kun haluaa ilmeisesti nähdä minut paremmin. Meidän täytyy siis treenata suoria maahanmenoja. Seuraamiseen täytyisi tehdä jokin virittelysana. Niilolla se oli alunperin "katso", mutta siitähän tuli meille sitten jossain vaiheessa seuraamiskäsky. Netta osaa ottaa seuraamiskäskyllä katsekontaktin paikallaan, mutta liikkeelle lähdöt ei meinaa onnistua ilman namilla imuttamista. Se jää heti jälkeen, eikä tajua lähteä mukaan. Liikkeellelähtötreeniä on siis tehtävä paljon ja ihan 1-2metrin pätkää. Vasemmalle käännökset on onnettomia, kun takapään käyttö on huonoa. Nyt siis paljon vasemmalle käännöksiä esim. seinän vieressä, jotta takajalkojen käyttö olisi sujuvampaa. Lisäksi Anne neuvoi opettamaan peruuttamisen ja esim. tehdä peruutusharjoitusta pienten esteiden/esineiden yli, jolloin joutuu nostelemaan jalkojaan enemmän. Lisäksi kannattaa miettiä seuraamista palkattaessa, pitääkö namit vasemmalla vai oikealla puolella (koirakohtaista). Lisäksi voi kokeilla lelulla palkkaamista siten, että lelu siirtyy nopeasti oikeasta kädestä selän takaa vasempaan käteen ja koiralle (ainakin edistäville koirille).
Jättävien liikkeiden opettamiseen tuli vinkiksi, että aluksi itse peruuttaa ja koira tulee perässä ja sitten käsketään erilaisia pysähdyksiä. Maahanmenoissa erityisesti on kiinnitettävä huomiota nopeuteen. Netta on ainakin aika hidas.
Kai minun täytyisi kaivaa naksutin jostain esiin, kun se olisi ihan hyvä apu myös seuraamisen palkkaamisessa.

Sunnuntain treenit osa 2

Illalla oli vielä molempien koirien tokotreenit Hiiden haukkujen kentällä. Niilon ryhmässä oli aiheena luoksetulo. Aloitimme kuitenkin paikallaoloilla. Koirat jätettiin riviin joka toinen koira eri päin. Niilo joutui paikkamakuussa selkä piiloa kohti ja se oli sille selvästi liian vaikeaa. Jouduin käymään kahdesti korjaamassa, kun se oli ryöminyt poikittain. Istuminen sujui hyvin, kun se sai olla nenä kohti piiloa. Luoksetuloharjoituksia tehtiin pareittain. Vierekkäin oli tehty kaksi luoksetulopaikkaa tötsineen. Aluksi toinen koira pysyi paikallaan ja toinen otettiin läpijuoksuna luokse ja sitten vaihdettiin osia. Tämä harjoitus aiheutti varmaankin sen, että myöhemmissa harjoitteissa jouduin välillä toistamaan luoksetulokäskyn ennenkuin Niilo tuli. Seuraavaksi tehtiin niin, että toinen teki läpijuoksun ja toinen stopeilla. Niilo aloitti stopeilla. Tällä kertaa annoin seisomiseen sekä käsimerkin että suullisen ja se pysähtyikin hienosti. Maahanmeno oli myöskin hyvä. Kunpa se tekisi noin kokeessakin. Myös läpijuoksu oli hyvä omalla vuorolla. Seuraavalla kierroksella koirat tekivät yhtä aikaa läpijuoksun, mutta päinvastaisiin suuntiin. Tämäkin sujui ihan kivasti. Sitten jokainen koira teki yksitellen luoksetulon yhdellä stopilla niin, että kouluttaja yritti lelulla/namilla häiritä pysähtynyttä koiraa. Tämä harjoitus oli Niilolle liikaa ja se oli heti lähdössä Hannan matkaan. Osasin kyllä sen arvatakin etukäteen. Viimeiseksi tehtiin vielä jokaiselle koiralle pentuluoksetulo.
Netan ryhmässä aiheena oli ohjattu nouto. Ensin tehtiin kuitenkin luoksepäästävyys ja paikallaolot. Netta oli luoksepäästävyydessä yllättävän nätisti koko ajan. Eikä me olla sitä siis edes harjoiteltu kuin kahdesti. Paikkamakuussa mentiin yksitellen maahan. Netta heittää itsensä välillä lonkalle makaamaan ja niin se teki nytkin, joten korjasin sen ennenkuin poistuin paikalta. Netta pysyi ihan hyvin koko 3min. Istumisessa Netta meni kertaalleen maahan, mutta muuten sujui hyvin. Netta ei ole treenannut vielä ollenkaan merkkiä (eikä myöskään nouto-osuutta). Nyt siis kokeiltiin molempia pari kertaa. Merkkiä voisin alkaa jatkossa enemmänkin työstää, mutta noutamisen opettelun kanssa en aio pitää kiirettä, sillä haluan, että perustasamaanouto onnistuu ensin kunnolla. Nythän se ei osaa vielä luovuttaa kapulaa perusasennossa. Merkkiä lähdimme harjoittelemaan niin, että koira jätettiin odottamaan 10m päähän merkistä (eli normaalille lähetyspaikalle) ja ohjaaja meni lähelle merkkiä ja ohjasi sieltä koiran oikeaan kohtaan seisomaan merkki-käskyllä. Tässä olisi hyvä käyttää naksua apuna, jotta pystyy paremmin kertomaan koiralle, että se on juuri sillä hetkellä oikeassa kohdassa. En ole naksua käyttänyt oikeastaan koskaan, mutta nyt voisin sen kaivaa esiin (jos vaan löydän...). Merkin opettamisessa on tärkeää, että päättää itselleen kriteerit, mikä on hyväksyttävä kohta seisoa ja piirtää vaikka viivat maahan. Niilollahan olen hyväksynyt viime aikoina kaiken, enkä taida jaksaa enää yrittää sen merkkiä korjata kuntoon. Netalle sen sijaan voisi opettaa merkin alusta asti oikein...

Sunnuntain treenit osa 1

Harvinaista herkkua, että tänään on tiedossa kahden eri lajin treenit samana päivänä. Aamu alkoi taipparitreeneillä Arjan luona. Eino oli mukana treenaamassa ja köllötteli/torkkui valtaosan aikaa ihan rauhallisesti vaunuissa. Treenasimme riistalla. Arja oli sulattanut pari varista, lokin ja kanin.
Ensin näytettiin riistoja Raksulle ja tehtiin sille hakuruutu. Sitten oli Netan vuoro. Halusin, että treeni tehdään tällä kertaa näin päin, jotta metsässä olisi valmiiksi koiran hajuja, kun Netta lähtee töihin. Netalle tehtiin aluksi helpot ykkösmarkkeeraukset riistalla. Variksen kanssa kaikki sujui hyvin, mutta lokkia piti ensin vähän ihmetellä. Netta on viimeksi nähnyt lokin joskus pentuna.
Sitten Arja meni tekemään Netalle hakuruudun ja sillä välin me tutustuimme kaniin. Kani oli jo parhaat päivänsä nähnyt ja haju oli melkoinen. Aluksi Netta menikin vain tökkimään kania ja alkoi sitten nyppimään sitä. Jouduin torumaan, jolloin tyttö otti nokkiinsa ja korvat meni luimuun. Uusintalähetyksellä se meni kanin luo, vilkaisi ja jatkoi ohi. Ajatteli varmaan, ettei siihen saa koskea. Vihelsin takaisinpäin ja nyt Netan pysähtyessä kanin kohdalla kehuin heti. Netta nappasikin sitten kanin suuhunsa ja palautti käteen minun kehuessa vuolaasti.
Hakuruudussa oli kaksi varista ja lokki. Netta haki ensin kauimmaisen riistan eli lokin. Nyt sen kantaminen sujui jo ihan ongelmitta. Seuraavan riistan etsiminen kesti ihmeen kauan, mutten halua kutsua Nettaa tyhjänä takaisin, ellei ole pakko ja löytyihän se riista sieltä, kun vaan antoi rauhassa etsiä. Viimeinen riista löytyikin taas jo nopeammin.
Lopuksi Netalle tehtiin laahausjälki kanilla. Netta ei nähnyt varsinaista jäljen vetoa, mutta näki kyllä, kun Arja jäi metsään meidän poistuessa hetkeksi paikalta. Netta kävikin aika kuumana (piippasi) odotellessa. Siirtyessämme jäljen alkuun Netta osasi heti paikallistaa jäljen alun ja laittoi kuononsa maahan. Se eteni ehkä noin 10m maavainuisesti. Sitten nousi nenä ylös ja se lähti selvästi jäljen suunnasta viistoon. Hetken päästä kani oli kuitenkin minulla kädessä eli tosi nopeasti ja pääosin ilmavainuisesti se selvitti jäljen. Tämä oli toinen Netalle tehty laahausjälki. Seuraavalla kerralla täytyy tehdä jälki vielä enemmän sokkona (ettei edes näe kenenkään menevän/jäävän metsään) ja pidemmänkin jäljen uskaltaa jo tehdä. Tämäkin oli kyllä varmaan lähellä taipparijäljen pituutta. Hyvä treeni kaiken kaikkiaan ja illalla sitten vielä tokoillaan.

Laiskuus iski

Perjantaina iski laiskuus, enkä jaksanut lähteä ajamaan hallitreeneihin. Ulkona oli niin ihana ilma, että halusin mieluummin viettää illan ulkona. Iltalenkin yhteydessä teimme kuitenkin pienet tokotreenit koko perheen voimin. Eino nukkui vaunuissa ja Eetu kuskasi merkkitötsiä sinne tänne. Mikko toimi liikkurina parissa liikkeessä.
Aluksi teimme ohjattua. Merkki meni ihan ok, mutta toi väärän kapulan. Uusintayrityksellä onnistui ihan hyvin. Sitten teimme tunnarin, joka meni tällä kertaa ihan pieleen. Ekalla suorituksella oma kapula ei löytynyt kahdella yrityksellä, joten teimme liikkeen alusta uudelleen. Tällöin onnistuikin heti. Sitten teimme vielä seuraamista, joka oli taas vaihteeksi ihanan reipasta. Kontakti säilyi hienosti ja Niilo oli täysillä mukana. Tuollaisen vireen kun onnistuisi saamaan kokeeseenkin. Tein myös zetan seuraamisen perään ja sekin meni hyvin. Palkkasin koko treenin pelkällä pallolla ja sosiaalisella palkalla ja se taisi olla ihan hyvä juttu.
Netta sai tehdä lopuksi yhden luoksetulon. Sen treenit jäi vähän vähiin, mutta huomenna on sitten enemmän Netan vuoro.

Netta kilpatokokurssilla

Ilmoitin Netan Hiiden haukkujen kilpatokokurssille. Kyllähän minä itseksenikin osaisin tokoliikkeet Netalle opettaa, mutta toivon saavani kurssilta vähän potkua treenaamiseen ja lisäksi erilaisia tapoja opettaa eri liikkeet. Sitä on jotenkin niin jumissa niissä tavoissa, millä on aiemmat koirat opettanut.
Kurssi alkoi tiistaina. Ekalla kerralla kouluttajana oli Hanna ja aiheena luoksetulo. Luoksetulo pilkottiin tietenkin heti aluksi osiin (tämän olen kyllä unohtanut lähes kokonaan luoksetulon kohdalla). Aluksi tehtiin vauhdikkaat pentuluoksetulot. Seuraavalla kierroksella palkattiin paikalla pysymisestä eli koira jätettiin istumaan, käveltiin pois koiran luota, käännyttiin ja palattiin takaisin koiran viereen palkkaamaan. Heti perään tehtiin uusi jättö, mutta tällä kertaa koira kutsuttiin luokse, kun selkä oli vielä koiraan päin. Netta ei tajunnut lähteä ekalla käskyllä. Tässä huomaa taas sen, että treenaan ihan liikaa kaavamaisesti kokonaisia liikkeitä ja koirat on ihan ihmeissään, kun rutiineja rikotaan. Tämän harjoituksen ideana on, että koira jäisi odottamaan luoksetulokäskyä valppaammassa mielentilassa, kun kutsu voi tulla milloin vain.
Sitten Hanna kertoi erilaisia tapoja kouluttaa luoksetulon pysähdyksiä. Näitä on mm. kierrättäminen, takapalkka, takapalkka "ihmisellä" ja peräänlähdöt. Näistä olen Niilon kanssa kokeillut lähinnä takapalkkaa ja kierrättämistä. Netan kanssa ei ole pysäytyksiä vielä harjoiteltu, mutta kyllähän niitä kannattaisi jo alkaa tekemään ihan erillään varsinaisesta luoksetulosta. Täytyy opettaa se ensin kiertämään. Niilolla ei oikein tuo takapalkka missään vaiheessa toiminut, vaan se jäi jumittamaan palkkaan. Niilo on sen sijaan kestänyt aika paljon ihan koemaista luoksetulotreeniä ilman ennakointia, joten sen kanssa ei ole joutunut keksimään eri tapoja pysäytysten harjoitteluun. Tosin tällä hetkellä stopit on niin huonossa jamassa, että jotain täytyy keksiä.
Kokeilimme käytännössä tuota takapalkkaa ihmisellä. Käytännössä koiraa juoksutettiin ohjaajan ja kouluttajan välillä. Molemmilla tulisi olla samanarvoinen palkka. Jossain kohtaa ohjaaja kutsuu koiraa ja kesken luoksetulon antaa pysäytys- ja vapautuskäskyn, jolloin kouluttaja kutsuu koiraa ja palkkaa koiran. Tällöin palkka tulee koiran takaa. Netan kanssa harjoitus ei oikein onnistunut ja se johtui mielestäni kahdesta syystä. Ensinnäkin otin mukaan uuden käskyn "tule", jota olen käyttänyt Niilolla silloin kuin voi tulla pysäytys ("sivulle" tarkoittaa meillä aina suoraan sivulle tuloa). Netalla tule-käskyä ei siis oltu aiemmin käytetty. Toiseksi minulla oli mukana vain yksi fleecepatukka, jolla yleensä palkkaan Nettaa ja se oli harjoituksessa Hannalla. Netta ei siis halunnut/tajunnut lähteä Hannan luota mihinkään.
Netan kanssa aion kokeilla myös peräänlähtöjä eli koira kutsutaan samaan aikaan kuin itse kulkee poispäin koirasta. Sitten nopea käännös yhdistettynä pysäytyskäskyyn. Alkuun tässä saa olla reipas vartaloapu mukana.
Viimeiseksi tehtiin vielä lyhyt paikalla istuminen, joka sujui Netalta ihan hyvin. Vaikeinta Netalle tuntuu olevan tällä hetkellä perusasennossa odottaminen (alkaa hyppiä ja kerjätä palkkaa) ja viereen palaaminen. Silloin on jo odotukset palkasta niin korkealla, ettei meinaa malttaa odottaa. Kurssi jatkuu taas ensi tiistaina. Sitä ennen täytynee etsiä toinenkin fleecepatukka jostain.

Koe, jonka mieluummin unohtaisin

Parin kuukauden tauon jälkeen kävimme taas kokeessa. Huh huh! Ei mennyt ihan putkeen ei. Koe oli siis eilen Forssassa. Perjantain viimeistelytreenit meni hienosti ja Niilo oli intoa täynnä. Lauantaina ottaessani Niilon pois autosta koepaikalla tiesin heti, että nyt ei homma toimi. Into ja hyvä vire oli täysin kateissa ja mukana oli melko flegmaattinen koira. Lämmin kelikin vielä varmaan pahensi tätä vaikutelmaa. Kokeessa tuomarina oli Räsänen, joka ei ihan sieltä lepsuimmaista päästä ole. Koe alkoi zetalla. Niilo teki ainakin yhden väärän liikkeen, huonoa seuraamista ja taisi tulla yksi kaksoiskäsky eli pisteitä nolla. Seuraavaksi oli vuorossa luoksetulo. Niilo hiljensi pysäytysmerkistä raviin, muttei pysähtynyt. Pysäytinkin sen sitten suoraan maahan, jonka se teki hyvin. Saimme tästäkin pisteitä nolla (vaikka aiemmin olemme kyllä saaneet saman tyylisellä suorituksella vitosen). Sitten oli vuorossa ohjattu nouto. Sain Niilon merkille, vaikka se jäikin seisomaan hassusti peppu kohti merkkiä. Olisi voinut kuvitella, että tästä on helpompi lähettää koira hakemaan oikeaa kapulaa, kun kuono oli jo oikeaan suuntaan, mutta ei. Niilo toi keskimmäisen. Ihan turha oli yrittää kieltää, sillä se toi itseensä tyytyväisenä väärän kapulan. Ensimmäisen osion viimeisenä liikkeenä oli kaukokäskyt. Niilo aloitti ihan hyvin ja teki mielestäni maahan-istu-seiso-maahan melko puhtaasti. Sitten olisi pitänyt tehdä seiso-istu-maahan, mutta Niilo nousi seiso-käskyllä istumaan ja meni kyllä lopuksi maihin. Yhdessä välissä taisi olla joku kaksoiskäsky ja saimme pisteitä nolla. Saimme siis ekasta osiosta nolla pistettä. Kyllä hävetti.
Toinen osio alkoi seuraamisella ja olin jo valmiiksi asennoitunut, että saamme nollan, kun Niilon vire oli niin surkea. Seuraaminen olikin väljää ja Niilo jäi jälkeen lukuunottamatta siirtymiä ja hidasta käyntiä. Osa juoksuosuudesta meni myös paremmin. Tuomarin kävi meitä jo varmaankin sääliksi ja saimme seuraamisesta 6p. Nyt en enää muista, mikä oli seuraava liike. Taisi olla ruutu. Unohdin viritellä Niilolle ruudun (sanoin vain merkin). Niilo menikin merkille nyt ihan hyvin ja lähti hitaasti kohti ruutua käskyn saatuaan. Jotenkin se ei vaan sitä silti hahmottanut ja taisin käyttää neljä käskyä ennenkuin sain sen ruutuun. Sitten vielä kaksoiskäskyllä maahan ja hidas luoksetulo liikkeen lopuksi eli pisteitä taas nolla. Metallihyppynoudossa Niilo kolautti tassunsa esteeseen mennessä ja luovutti kapulan minulle selän takana istuen. Siitä pisteitä 7. Viimeisenä yksilöliikkeenä oli tunnari, jonka Niilo teki todella hienosti ja sai pisteitä 9,5. En muista, mistä tuo puolikas lähti. Lopuksi oli paikalla olot. Niilo lähti valumaan maahan liikkurin käskyllä ja vaati lopussa kaksi käskyä perusasentoon nousuun. Saimme kuitenkin pisteitä 9 eli tuomari ei ihan kaikkea huomannut. Istumisesta saimme myös ysin. Niilo oli kertaalleen haistanut jotakin. Yhteensä pisteitä siis vain 112,5.
Jos nyt haluaa hakea jotain positiivista kokeesta, niin tunnariin olen todella tyytyväinen. Lisäksi olen tyytyväinen siihen, että molemmat merkit onnistui (ei esim. varastanut kapuloille). Ruutukin onneksi lopulta löytyi ja kaikki tassut oli nipin napin sisäpuolella. Parannettavaa jäi kyllä hirmuisesti. Nyt täytyy testata pari juttua seuraavaa koetta ennen ja kokeen aikana. Luoksetuloa yritän varmaan pelkillä suullisilla käskyillä, jos "kiukku" tehoaisi paremmin. Kokeeseen otan Netan mukaan autoon, josko se nostaisi virettä riittävästi. Lisäksi toivon vähän viileämpää keliä.

Sunnuntain tokot

Viime sunnuntaina kävin tokotreeneissä pelkästään Netan kanssa, kun Niilo paranteli tassuaan kotosalla. Hyvin on pelkkä sinkkipohjainen rasva tehonnut ja nyt tassu näyttää taas ihan hyvältä. Netan ryhmässä oli aiheena luoksetulo ja tällä kertaa tehtiin erityisesti häiriötreeniä. Treeni kuitenkin aloitettiin luoksepäästävyydellä ja paikallaololla. Luoksepäästävyydessä Netta nousi (kuten oletinkin), mutta se ei mielestäni haittaa. Paikallaoloa en enää valitettavasti muista. Taisi nousta kertaalleen, kun kouluttaja häiriökäveli lähettyvillä.
Luoksetuloissa käytettiin häiriönä maassa olevia leluja, heitettyä tennispalloa ja henkilöryhmää. Lisäksi oli luoksetulomerkit, joita en ole Netan kanssa aiemmin käyttänyt. Netta selvisi ihan hyvin kaikista noista häiriöistä. Suurimmaksi vaikeudeksi osoittautui liikkurointi. Eihän sellaistakaan ole Netan kanssa tehty. Netta siis varasti pariin otteeseen ennenkuin tajusi odottaa minun kutsua.
Teimme lisäksi itseksemme ruutua. Netta oli jotenkin ihan unohtanut aiemmat treenit ja piti käyttää aika paljon aikaa muistutteluun. Pitäisi muistaa tehdä ruutua säännöllisemmin. Lisäksi teimme liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Ne sujuu kohtuullisesti minun viereen siirtymistä lukuunottamatta. Siinä vaiheessa Netta ei meinaa enää keskittyä, vaan tassut lähtee liikkeelle. Lisäksi tehtiin vielä vähän seuraamista, mutta se on kyllä edelleen ihan lapsen kengissä.
Ilmoitin Netan Hiiden haukkujen tokokurssille. Jospa saisimme sieltä vähän lisäpotkua treenaamiseen.
Niilon kanssa on tehty vain kotipihalla pari tunnaritreeniä  Mikon ja Liisan kanssa. Tunnarit on onnistunut hienosti, sillä vaikeustaso on ollut melko korkea. Eetu on häiriköinyt ympärillä ja mun käsissä ei ole ollut minkäänlaista apuhajua nameista. Lisäksi tein eilen pari merkkiä muistutukseksi. Kaukojakin tehtiin vähän aikaa ja ne meni kyllä ihan säätämiseksi. Niilo ei taas kuunnellut ollenkaan ja teki vääriä siirtymiä tai ei asennon vaihtoja ollenkaan. Huoh. Minusta tuntuu, että Niilo ei kestä kaukokäskyissä toistoja, vaan luulee tekevänsä väärin ja lopettaa sitten tekemisen kokonaan. Täytyy siis yrittää jatkossa panostaa yhteen hyvään suoritukseen. Se on vaan vähän hankalaa, kun minulla on ollut tapana tehdä aina eka suoritus läheltä ikäänkuin muistutuksena ja sitten vasta kasvattaa matkaa. Jos toistojen määrää vähentää, niin emme pääse tällä systeemillä ikinä treenaamaan kauempaa. Tänään olisi vielä hallitreenit ja huomenna sitten koe. En tiedä, mitä uskallan tänään treenata, ettei tule pahoja mokia ennen koetta ja toisaalta ei viitsi intoakaan laskea treenaamalla liikaa edellisenä iltana.

Pakkotreeniä

Olin jo viikolla päättänyt, että viikonloppuna on pakko treenata Niilon kanssa tokoa kunnolla, kun koe on viikon päästä. Kävimme lauantaina tuossa lähikentällä tekemässä treenit. Aloitin ohjatulla noudolla. Niilo oli unohtanut merkin kokonaan ja aluksi tahkottiinkin pelkkää merkkiä kapuloiden ollessa paikoillaan. Sitten palautui aiemminkin havaittu ongelma, kun yritin laittaa Niilon noutamaan "kehän" oikeassa takalaidassa olevaa kapulaa. Niilo yritti lähteä ruutuun, joka sijaitsi "kehän" etulaidassa. Seuraavaksi tahkottiin siis oikean kapulan hakemista. Välissä otin vähän seuraamista ja jättäviä ja sitten jatkoimme vasemman kapulan kanssa. Se menikin ihan ok, kun sillä puolen ei ollut ylimääräisiä häiriöitä (paitsi frisbeegolfareita).
Sitten kaukokäskyjä. Niidenkin kanssa meni aika säätämiseksi. Aluksi Niilo tarvitsi useamman kaksois- tai kolmoiskäskyn siirtymiin. "Taaksepäin istumista" ei meinannut tehdä ollenkaan. Lisäksi lentävät frisbeet häiritsivät keskittymistä. Yleensä en kaukoja jää tahkoamaan, mutta nyt oli pakko. Useampi kokeenomainen sarja ja vähitellen alkoi sujumaan. Tosin edistämistä tuli varmaankin reilu puoli koiran mittaa, mutta ylimääräiset käskyt jäi sentään pois. Täytyy varmaan kokeessakin ehtiä tekemään kaukoja ennen omaa suoritusta.
Sitten tehtiin ruutua. Nyt oli merkki hyvä ja ruutuunkin lähti hienosti, mutta paikka ruudussa oli vasemmassa etureunassa. Yritin korjata uusintakäskyllä, jolloin tuli kokonaan pois ruudusta. Pitäis treenata paljon enemmän, jotta ehtisin Niilolle myös tuon paikan korjaamisen opettaa. Nyt se luulee tekevänsä kokonaan väärin ja siirtyy reippaasti pois ruudusta. Kokeessa ei siis kannata yrittää korjata, jos se kuitenkin on nipin napin sisäpuolella. Silloin täytyy vaan toivoa, että menee maahan sopivasti. Kokeessa on myös riskinä, että Niilo luulee kehänauhaa ruutunauhaksi ja menee kehän ulkopuolelle seisomaan. Näin on joskus käynyt voittajaluokassa ja nyt ei olla aikoihin käyty ulkokokeissa, niin ei ole oikeastaan ollut kehänauhoja. Toivottavasti sellaisesta ei tule heti punaista korttia, kun eihän Niilo tahallaan poistu kehästä. Tällä kertaa näytinkin Niilolle ruudusta taas oikean paikan ja hienosti se sinne sitten meni ja saimme tehtyä liikkeen loppuun asti hyvin.
Sitten teimme taas seuraamiskaavion. Seuraaminen oli oikeastaan ainoa liike, joka sujui tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin. Asentohan on vino jne, mutta kontakti ja vire pysyi kivasti ja ne on mulle tällä hetkellä ne tärkeät jutut. Enempää ei oikein voi vaatia, kun ei olla juurikaan treenattu. Viimeiseksi lähetin Niilon sitten ruutuun, jossa oli pallo valmiina. Siihen oli hyvä päättää ei niin hyvin sujunut treeni. Päivän kruunasi vielä se, että kotimatkalla huomasin, että Niilo ontuu. Yhden anturan sisäsyrjästä puuttuu ihoa ja se on ärtynyt. Nyt vaan toivotaan, että tassu tulisi kuntoon pelkällä desinfioinnilla ja rasvauksella, ettei tarvitse aloittaa mitään lääkityksiä tai sitten saa taas unohtaa kaikki kokeet, joihin olen Niilon ilmoittanut. Ikävää.

Niilokin noutaa :)

Pitihän niitä variksia hyödyntää alkuviikosta toiseenkin kertaa. Tällä kertaa olin yksin treenaamassa, joten päädyin tekemään vain hakuruutua. Tein ensin Netalle ruudun samaan paikkaan kuin edellisenä päivänä. Yritin vain laittaa lintuja vaikeampiin paikkoihin (puron taakse, kiven taakse, kumpareen päälle). Ei ollut vaikeampaa Netalle. Hyvä niin. Kiva oli nähdä, että puron ylityskin oli ihan itsestään selvää.
Sitten tein samaan paikkaan Niilolle ruudun lähes 3v tauon jälkeen. Kylläpä sekin oli innoissaan, kun pääsi hommiin. Niilon työskentely ei ollut läheskään niin tarkkaa kuin Netan ja se ehti kyllä juoksennella paljon enemmän ennenkuin linnut oli tallessa. Ruutu oli varmaan Niilon käsityksen mukaan liian pieni, joten aluksi se haki turhan laajalti. Sitten onneksi tajusi pienentää hakua ja alkoi linnutkin löytyä. Kiva oli sillekin pitkästä aikaa tehdä riistatreeniä, vaikkei me nomekokeisiin enää ikinä mennäkään.

Taipparitreeniä variksilla

Maanantaina tarjoutui mahdollisuus lähteä Mikon kanssa kahdestaan treenaamaan Nettaa taippareita varten. Sattumalta minulle oli suorastaan tyrkytetty variksia edellisenä iltana ja pakastin oli täynnä, joten kyseessä oli "pakkotreenit", ettei vaakut menisi hukkaan.
Aloitimme ykkösmarkkeerauksilla, jotka sujui hienosti. Sitten teimme yhden kakkosen ja sekin sujui ongelmitta. Viimeiseksi yksi varis laitettiin muistiin ykkösmarkkeerausten putoamispaikalle. Tämä tuotti pieniä vaikeuksia, kun muisteja/ohjauksia ei ole vielä juurikaan harjoiteltu. Uusintalähetyksellä kuitenkin onnistui. Viimeiseksi teimme vielä hakuruudun viidellä variksella ja hienosti Netta löysi kaikki.
Treeni onnistui yliodotusten. Netta nosti kaikki riistat ongelmitta, kantoi hyvällä otteella, palautti suoraviivaisesti ja luovutti suoraan käteen. Kun vaan pääsemme tekemään vesitreeniä ja pari laahausjälkeä, niin uskoisin, että Netta alkaa olla valmis taippareihin.
Mikko yritti ottaa kännykällä muutaman kuvankin, mutta on aika mahdotonta saada hyvää kuvaa aikaiseksi juoksevasta koirasta.

 Alla oleva kuva on otettu luovutuksen jälkeen, kun halusimme vain saada Netan ja variksen samaan kuvaan.

Raunioradalla

Kävin sunnuntaina Netan kanssa tutustumassa rauniorataan Oittaalla. Tutustuminen oli osa UMN:n pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssia. Oli kiva huomata, että Netta suhtautui erilaisiin pintoihin rauhallisesti. Ritilällä kävely jännitti aluksi, mutta lihapullat auttoi asiaa ja lopuksi onnistui jännittämättä ilman herkkujakin. Jokaiselle koiralle tehtiin kaksi helppoa maalimiesharjoitusta. Netalla oli vähän turhan paljon vauhtia tässä ja juoksi molemmilla kerroilla ensin piilon ohi. Toisella kerralla lamppu selvästi syttyi ja into etsimiseen jäi. Kiva oli päästä kokeilemaan uusia juttuja ja tutustua rauniorataan.

Tehotreenit

Taas on aika ryhdistäytyä treenaamaan ominpäinkin, kun seuraava tokostartti on jo kahden viikon päästä. Niinpä kävelin Niilon kanssa kahdestaan tuohon lähikentälle tokokamojen kanssa torstaina. Niilo on aina niin innoissaan, kun pääsee minun ja treenikamojen kanssa keskenään liikenteeseen. Niin nytkin ja tosi hyvät ja tehokkaat treenit saimmekin tehtyä.
Taisimme tehdä kaikki muut liikkeet läpi paitsi metallihyppynoudon (hyppyä kun ei viitsi raahata mukana...). Seuraaminen oli ihanan reipasta. Ruutu oli tosi hyvä. Ohjatussa vasen puoli meni hyvin, mutta oikea kapula oli ruudun edessä, jolloin meni ruutuun kapulalle lähetettäessä. Pienellä vääntämisellä saimme kuitenkin senkin tehtyä. Zeta sujui ok. Teimme kyllä ilman merkkejä ja vähän sinnepäin. Tunnarissa haisteli nätisti järjestyksessä, löysi oman ja nosti sen, mutta sitten iski taas epäusko ja tiputti. Haisteli vielä uudelleen kapulat läpi ja toi oman. Kunpa tuon epävarmuuden saisi jotenkin pois. Kaukotkin teki ihmeen kivasti. Edelleen vaikeuksia tuottaa seiso-istu-siirtymä. Muut Niilo pystyy tekemään aika puhtaasti. Eteni ehkä sellaisen 30cm, kun tein 10m etäisyydeltä ja tuo on meille jo hyvä suoritus. Luoksetulo oli melko hyvä. Vähän oli ehkä ennakointia havaittavissa, mutta muuten hyvä vauhti ja melko hyvät stopit. Viimeiseksi teimme vielä läpijuoksun merkkien vierestä ja hyvin se tuli ennakoimatta mitään pysähdyksiä.
Kaiken kaikkiaan hyvä treeni (vaikka kotiin päästyä minuun iski mahatauti). Kunpa tekisi tuolla asenteella kokeessakin. Vähän jännittää, miten ulkokoe sujuu, kun viime aikoina (vuosina) olemme käyneet vain hallikokeissa. Edellinen ulkokoe taitaa olla vuodelta 2012, ellen ihan väärin muista. Lähinnä mietityttää, löytyykö ruutu vai luuleeko esim. kehänauhaa ruutunauhaksi. Niinkin on joskus käynyt. Siitähän saattaa tulla punainen kortti evl:ssa.

Päiväunilla :)

Sunnuntain treenit

Tokotreeneihin osallistuminen oli vaakalaudalla Mikon sairastuessa mahatautiin la-su yönä. Pääsin kuitenkin lähtemään kentälle, kun otin Einon vaunuihin mukaan. Treenaaminen oli kuitenkin niin mielenkiintoista Einon mielestä, että se malttoi nukkua noin 10min vaunuissa. Paikalla istuminen saatiin tehtyä ja makuun aikana piti jo vaunuja lykkiä edestakaisin. Onneksi se ei Niiloa häirinnyt. Treenien aiheena oli tunnari ja tällä kertaa lähettiin taas kokeilemaan uusia juttuja, kun kouluttajana oli Hanna. Tunnarit oli tarkoitus laittaa maassa makaavan ihmisen päälle. Aluksi kapulat laitettiin noin 30cm päähän makaavasta ihmisestä maahan. Tämä oli Niilolle jo liian vaikeaa. Se selvästi nautti saamastaan yleisöstä, kun yksi koira kerrallaan teki tehtävää. Hienosti se sieltä kapuloita haki, mutta haistelusta ja näin ollen omasta kapulasta ei ollut tietoakaan. Lopulta se omakin tuli ja teimme vielä erikseen tavallisen tunnarin, joka sentään onnistui. Katselin treenit loppuun Einon ihmetellessä vainuissa. Netan treeneihin en enää jäänyt, vaan se joutui tällä kertaa tyytymään pelkkään autossa istuskeluun.

Netan kanssa hallissa

Olin Netan kanssa kahdestaan laatuaikaa viettämässä perjantain hallivuorolla Niilon huiliessa kotona. Kävimme läpi kaikki alokasluokan liikkeet. Kotona sitten tajusin, että yksi kuitenkin unohtui eli luoksepäästävyys. Sitä me ei olla varmaan ikinä kokeiltu. No tuskin Netastakaan tulee sellaista tokokaveria, joka osaisi sen suorittaa kauniisti vieressä istuen. Onneksi se on mulle ihan sama. Pääasia on, että se antaa ihmisten käsitellä itseään. Ei siinä sivussa pari pusua haittaa :)
Paikallaolot (istuen ja maaten) meni ihan hyvin. Kehuin matkan päästä silloin tällöin ja tein vähän lyhyemmän aikaa kuin muut. Kivasti Netta pysyi, vaikka muita koiria rivistöstä välillä nousikin. Hyppy alkaa olla jo melko kivalla mallilla lopun seisomista lukuunottamatta. Seuraamisen kanssa on varmasti eniten töitä tehtävänä. Olen vaan huono treenaan sitä, kun pelottaa, että pilaan tältäkin koiralta motivaation seurata. Namin kanssa menee kivasti, mutta jos kesällä aikoo kokeisiin, niin pitäisi siitäkin päästä pikkuhiljaa eroon ja hihnaseuraamista me ei olla kyllä treenattu ollenkaan. Liikkeestä maahan onnistuu jo melko pienin avuin. Seisominen vaatii vähän enemmän auttamista. Luoksetulo on ihanan vauhdikas, kun vaan tajuaisi, että törmätä ei saa ja perusasentoon pitää istua. Siinähän ne alokasluokan liikkeet tais jo ollakin. Lisäksi teimme vähän seiso-maahan-jumppaa. Kaukoja on tullut treenattua aivan liian vähän, kun en vaan saa aikaiseksi. Näitähän vois tehdä sisälläkin lasten päiväuniaikaan. Kokeilin pari kertaa myös metallinoudon. Nostaa kyllä kapulan ja palauttaa, mutta luovutusta en vielä lähtenyt vaatimaan. Lisäksi tein pari ruutuun lähetystä eli palkka lensi sinne päin juoksemisesta. En ole vielä alkanut pysäyttämään ruutuun. Eiköhän Netastakin ihan kiva kaveri ole tokoon tulossa, kun vaan jaksaisi itse panostaa treenaamiseen.

Juoksuvarusteet

Useamman vuoden tauon jälkeen kaivoin juoksuvarusteet eilen esiin. Onneksi Roopen vanhat valjaat meni Netalle, kun ne sääti pienemmiksi. Kyllä tuli ikävä vanhaa lenkkikaveria, kun varusteet taas näki. Roope oli loistava juoksukaveri Mikolle ja kävi muutamassa canicross-kisassakin. Kisaaminen loppui muutamaan starttiin, sillä toinen koira yritti purra Roopea kesken juoksun ja tuomari ei siitä silloin välittänyt. Päätimme, että emme halua koiraa sellaisiin tilanteisiin enää viedä. Tämä puremista yrittänyt koira, kun sattui ainakin siihen aikaan olemaan yksi Suomen ykkösnimistä ja oli mukana lähes joka kisassa. Puremisyrityksestä seurasi se, että Roope alkoi lenkeilläkin vähän säpsyä takaatulijoita vähäksi aikaa. Onneksi se meni sitten ohi.
Niilo ei syttynyt juoksemiseen missään vaiheessa, joten sen takia valjaat on ollut varastossa useamman vuoden. Tänään kävin Netan kanssa kokeilemassa ihan kävellen, kun oma kunto on niin surkea, ettei minusta juoksemaan tällä hetkellä ole. Netta ei kyllä vielä tajunnut yhtään, mistä on kyse, vaan kulki koko lenkin nätisti mun vieressä. Mielestäni tässä vaiheessa oli kuitenkin tärkeintä, että se pystyy kiertämään kunnon lenkin pysähtymättä haistelemaan. Seuraavaksi täytyy kokeilla kirittäjän kanssa, saako sen juoksemaan kunnolla. Tähän tarvitaan lapsenvahtia, jotta minä pääsen fillaroimaan Mikon ja Netan edellä. Roopen kanssa treenattiin alkuun tällä metodilla ja hyvin toimi.

Pelastuskoiraluennolla

Eilinen ilta vierähti UMN:n järjestämällä pelastuskoiran koulutusta koskevalla luennolla. Oli kyllä todella mielenkiintoista. Harmi, että vuorokaudessa on niin rajallinen määrä tunteja, ettei aika taida riittää lajiin tutustumiseen laajemmin. Muutama käytännön kerta on sentään kevään aikana luvassa.
Viime perjantaina keskityin hallissa enimmäkseen Netan treenaamiseen ja minulle jäi sellainen fiilis treeneistä, että sehän on oikeasti oppinut jo jotain. Aluksi tein seuraamista namilla. Sitten otettiin paikallaolot. Istuminen sujui hyvin, kun kävin välillä palkkaamassa. Samoin 2min paikallaolo palkaten. Sitten teimme hyppyä ja se onnistui jo välillä ilman käsiapua. Vaikeinta hypyssä tuntuu olevan paikallaan pysyminen viereen siirryttäessä. Liikkeestä maahanmenotkin sujuu jo aika pienellä avulla maahanmenon osalta. Seuraaminenhan ei vielä suju. Noutokin meni nyt aiempaa paremmin. Tosin Netta ei osaa vielä istua kapula suussa viereen, mutta hakee sentään kapulan ja ehdin napata sen suusta käteeni. Edistystä siis siihen tilanteeseen, kun se ei edes nostanut kapulaa yhden toiston jälkeen. Liikkeestä seisominenkin ihan kivasti ja luokosetulo on hyvä, kun vaan auttaa lopun perusasennossa. Ja mikä parasta: Netta hyppäsi ensimmäistä kertaa itse autoon treenien päätteeksi (ja on sen jälkeen hypännyt useamman kerran).
Nipa teki aluksi liikkeestä maahanmenoa ja sitten palauteltiin mieleen tunnaria, kun se meni niin surkeasti edellisissä ulkotreeneissä. Nyt onnistui ongelmitta. Sitten tehtiin pelkkää merkkiä niin, että ohjatun kapulat oli kuitenkin paikallaan. Aluksi tuotti vaikeuksia, mutta ihan kivoja merkkejä saimme kuitenkin tehtyä. Kerran laitoin Niilon noutamaankin. Yritti tuoda keskimmäisen, mutta onneksi uusintayrityksellä onnistui. Lopuksi vielä suora luoksetulo.

Taipparitreeniä ja Niilon tokot

Nyt on jäänyt muutamat treenit kirjoittamatta muistiin. Parina viikonloppuna on treenattu Netan kanssa taippareita silmällä pitäen. Ensin Arjan ja sitten Sarin kanssa. Arjan kanssa keskityimme helppoihin ykkösmarkkeerauksiin, malttiin ja lopuksi tehtiin hakua. Syksyllä Netta otti vielä kovasti häiriötä heittäjästä. Nyt se ei onneksi tuottanut ongelmia. Sen sijaan ongelmiksi muodostui varastaminen (toki taippareissa saa pitää ns. taippariotteessa). Haluan kuitenkin jo puuttua tähän ongelmaan, kun mahdollisesti on tarkoitus jatkaa harrastamista vielä taippareiden jälkeenkin, jos aikaa vaan jostain löytyy. Netta kesti malttiharjoituksen ärähdykset ihan hyvin ja lopulta istui kauniisti vieressä, kun dami lensi. Netta paikallisti heitot ihan hyvin. Sen sijaan luovutuksissa olisi toivomisen varaa. Netta juoksee ensin ohi ja tulee sitten luokse. Damit tulee kyllä käteen asti, kun olen kyykyssä, mutten tykkää tällaisesta kaartelusta. Haku oli mielestäni hyvää ja tehokasta. Ruutuun vietiin 6 damia ja yksi heitettiin. Viisi kappaletta sitten haetutin Netalla.
Seuraavana viikonloppuna treenattiin siis Sarin kanssa meillä päin pitkälti samoilla teemoilla. Ongelmakohdat pysyivät samoina (varastaminen ja luovuttaminen). Täytyy nyt treenata malttia ja luovuttamista erikseen, ettei tarvitse metsässä niihin erikseen puuttua. Ihmeen hyvin Netta muistaa markkeeraukset vaikka välissä olisi tullut jotain säätöä (maltin lisäämistä, hevonen). Teimme myös yhden helpon kakkosmarkkeerauksen, joka onnistui hyvin (Netan eka kakkosmarkkeeraus) ja helpon muistin, joka myös onnistui. Hakukin sujui ihan kivasti. Maasto tosin oli selvästi edellisviikkoista helpompaa. Tai en mä tiedä, onko avara metsä helppo, sillä vauhti kasvaa ja nenä meinaa mennä "kiinni". Hyvin sieltä kuitenkin taas palautui 5/7.
Sitten tarvitsisi päästä tekemään vesi-, riista- ja laahausjälkitreeniä, niin taippari-ilmon uskaltaisi varmaan laittaa menemään :)
 Niilo kävi sunnuntaina tokotreeneissä. Aiheena oli kolme liikettä kokeenomaisesti. Valitsin liikkeiksi ohjatun noudon, tunnarin ja hyppynoudon. Ei menny ihan putkeen. Ohjatussa Niilo yritti varastaa suoraan kapuloille. Sain lopulta merkille ja nouti sitten sen, minkä pitikin. Tunnari meni ihan surkeasti. Ei ollut kovin hyvä liikevalinta, kun kotona juoksunarttu ja Niilon ajatukset ihan ihanissa nartun tuoksuissa. Niilo merkkasi kyllä meidän mielestä oman, mutta toi sen vasta kolmannella yrityksellä. Ensin tuli siis vääriä ja sen lisäksi se nosteli kapuloilla vääriä. Huoh! Tästä liikkeestä ei taida meillä ikinä tulla hyvää,  vaikka kokeissa se onkin nyt onnistunut. Viimeisenä liikkeenä metallihyppynouto, joka sentään onnistui (sen takia olinkin sen vikaksi liikkeeksi valinnut, että pääsee palkkaamaan onnistumisesta). Itsekseni treenasin vielä zetaa ja seuraamista. Seuraaminen on nyt sujunut kivassa vireessä, vaikka asento onkin edelleen vino. Ruokakuppi autossa tuntuisi vaikuttavan vireeseen. Seuraamisen jälkeen juoksimmekin autolle ja Niilo sai ruokansa.

Tihutöitä

Juoksu on sujunut ihmeen helposti. Pahimmat päivät taisi osua Forssan reissulle. Pääkoppa taitaa sen sijaan olla aika kovilla pikkuneidillä, kun ei ole päässyt Niilon kanssa leikkimään. Vähän aikaa onkin mennyt tuhoitta, mutta tällainen näky oli vastassa tänä aamuna koira/ompeluhuoneessa:

Huoneessa oli 5 huonekasvia, joista Netta oli tuhonnut 3kpl. Ihme, että se oli tuhonnut juuri ne, jotka odottivat kyytiä biojäteastiaan. Saumuri oli onneksi kassissaan ja ompelukoneen päälläkin oli vain vähän multaa. En ymmärrä, miten se oli senkin osannut tehdä. Olikohan leikkinyt ihan pöydällä asti?! Huoneen toisessa nurkassa oli roskis siirrettynä, mutta sitä ei sentään ollut ehtinyt levittämään. Onneksi juoksu alkaa olla jo loppupuolella, niin pääsee kohta taas purkamaan energiaa Niilon kanssa.

Juoksukuulumisia

Vielä on onneksi meno pysynyt aika rauhallisena. Tänään alkoi jo pientä innostumista olla havaittavissa ja koiraportin yli "tehtiin tuttavuutta". Lenkit sujui kuitenkin edelleen ihan rauhallisesti. Onneksi Niilo ei ole kovin hötkyilevää tyyppiä.