Menetin 2,5v sitten ensimmäisen oman koirani syöpään vain 8-vuotiaana. Tämän jälkeen Niilon terveys romahti. Se alkoi saada enenevissä määrin epileptisiä kohtauksia ja sen allergia/atopia räjähti todella hankalaksi. Kävin jo läpi mielessäni luopumisprosessia, sillä mielestäni se kärsi varsinkin furunkuloosista todella pahasti. Luovuin treenaamisesta lähes täysin. Sitten meille muutti ihana Netta ja Niilon terveys kääntyi paremmaksi, kun se sai jälleen koiraseuraa kotiin.
Ryhdyin taas vähitellen treenaamaan Niilon kanssa. Lajina oli jäljellä enää toko ja vähitellen aloin haaveilla, jos kuitenkin voisimme startata EVL-luokassa jonain päivänä koiran terveyden niin salliessa. Tuo päivä koitti tammikuussa 2014. Saimme kokeesta tuloksen, mikä ei ole laisinkaan itsestään selvää Niilon luonteella ja EVL-luokassa. Mahtavaa! Kevään aikana kävimme keräämässä kokemusta muutamassa kokeessa vaihtelevin tuloksin. Sitten kesällä Niilo yllätti minut täysin ja sai samana viikonloppuna kaksi ykköstulosta. Tämä oli enemmän kuin olin ikinä osannut kuvitella. Sitten tulikin vastaan epäonnea koerintamalla. Ampiainen hätyytti Niilon ylös kesken paikalla istumisen, kun kolmas ykkönen oli ihan käden ulottuvilla. Sen jälkeen toko muuttuikin kohdallamme väkisin yrittämiseksi. Ohjaaja jännitti ja koira yritti minua rauhoitella. Suoritukset huononivat vähitellen. Koiran ihokin taas oireili. Vihelsin pelin poikki ja Niilo jäi sairaslomalle. Pidimme lähes totaalista tokotaukoa syyskuun puolivälistä huhtikuun alkupuolelle. Silloin tällöin kävimme hallissa jotain pientä tekemässä, mutta lähinnä keskityimme meille uuteen lajiin rally-tokoon, josta löysimme tekemiseemme taas hauskuutta mukaan.
Huhtikuussa taas treenattiin tokoa, mutta treeneissä alkoi näkyä yliyrittämistä ja kaikissa liikkuritreeneissä tuli esiin valtavasti virheitä. Niinpä lähdin ilman sen suurempia odotuksia tämän kauden ensimmäiseen kokeeseen. Tämä olisi pientä lämmittelyä kesän tulevia kokeita varten. Ehkä jännitin vähän tavallista vähemmän tai ehkä Niilo alkaa jo tottua ohjaajan kireyteen kisoissa. Joka tapauksessa Niilo onnistui tekemään hienon suorituksen Forssan iltakokeessa, jossa tuomarina oli Ilkka Sten. Koe alkoi paikalla istumisella, josta 10. Paikalla makuussa Niilo meni maahan vähän hitaasti, jonka takia saimme 9,5. Yksilöliikkeet alkoi seuraamisella, joka oli meidän kannalta huonoin mahdollinen. Niilo tarvitsisi jotain muuta alkuun. Seuraamisesta saimme vain 6,5. Sitten luoksetulo, joka onnistui hienosti. Pisteitä 9. Zetassa Niilo yritti vielä selvästi rauhoitella minua haukottelemalla ja siinä sivussa istuminen jäi tekemättä. Pisteitä 7. Ekan osan viimeisenä liikkeenä oli ohjattu nouto, josta pisteitä 9. Toinen osa alkoi metallihyppynoudolla, josta saimme ysin. Sitten tunnarista kasi. Niilo vähän puri kapulaa. Sitten kaukokäskyt, jotka onnistui paremmin kuin ikinä ennen. Pisteitä 9. Viimeisenä liikkeenä oli ruutu ja suorituksemme sinetöikin siitä saatu 10p. Yhteensä saimme pisteitä 279,5 ja se riitti luokkavoittoon ja tietenkin valioitumiseen ja tk4 koulutustunnukseen.
Fiilis on mieletön. Reilut 2v sitten kuvittelin, että Niilosta on luovuttava. Olemme saaneet mahtavan jatkoajan yhdessä. Niilo tykkää tokosta ja yhdessä tekemisestä päivä päivältä enemmän. Ihana nähdä, kun lähes 9v koira työskentelee niin iloisesti. Niilo jää tokosta eläkkeelle elokuun alussa sääntömuutoksen myötä. Rally-tokon parissa pystymme toivottavasti vielä jatkamaan eteenpäin. Kyllä me varmasti jossain tokokokeessakin käymme vielä ennen sääntömuutosta. Sen verran kivaa tästä on tullut .)