sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Hei, me saatiin tulos!

Olen niin iloinen, että eka startti EVL:ssä sujui mukavasti. Niilo oli enimmäkseen hyvässä vireessä, vaikka mä jännitinkin tuhottomasti. Pisteitä saimme 216 eli kolmostulos. Koe oli Veikkolassa ja tuomarina mukava Riikka Pulliainen.
Koe alkoi paikallaoloilla. Istumisessa Niilon kuono oli pari kertaa lähestynyt maata haistelumielessä, muttei ollut kuitenkaan ryhtynyt haistelemaan. Istumisesta sen takia 9,5. Makuussa ei ollut huomautettavaa, joten siitä 10. Yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa. Ekassa osassa oli minun kammoksuma kaukokäskyt ja kaikki noudot. Kakeissa meillä kävi tuuri, sillä Niilo meni seisomasta maahan omatoimisesti ennenkuin ehdin käskeä istumaan ja istu-käskyllä se sitten nousikin maasta istumaan eli meidän huonoin siirtymä jäi tekemättä. Kaukoista pisteitä 6,5 (tuo omatoiminen siirtymä ja yksi kaksoiskäsky vähensi pisteitä). Sitten oli muistaakseni ohjattu nouto, jossa Niilon piti hakea vasen. Liike meni ihan hyvin. Pistevähennykset tuli hitaasta kapulan poimimisesta, palautusvauhdista ja vinosta perusasennosta. Palautusvauhti ja perusasennot aiheuttivat pistemenetyksiä muissakin noudoissa. Ohjatusta 8,5. Sitten oli tunnari, joka onnistui tällä kertaa hienosti ja saimme pisteitä 8,5. Metallihyppynouto oli samoin 8,5.
Tokassa osassa oli sitten luoksetulo, zeta, ruutu ja seuraaminen. Luoksetulossa Niilo valui aika pahasti seisomaan pysähtymisen ja jätti reagoimatta luoksetulokutsuun. En tiedä, eikö kuullut vai eikö kuunnellut. Lämmityslaite piti aikamoista hurinaa juuri silloin. Maahanmeno ok. Pisteitä vain 5. Harmi tuo, että jouduin toistamaan luoksetulokutsun, kun se tiputtaa heti reippaasti pisteitä. Zeta meni ihan kivasti ja saimme siitä pisteitä enemmän kuin olisin etukäteen olettanut eli 9. Osasin jopa kävellä oikein. Pistevähennys tuli seuraamisesta. Eniten kokeessa jäi kaivelemaan ruutu. Niilo jäi ruudussa ihan vasempaan etukulmaan ja yritin saada sen uusintakäskyllä parempaan kohtaan. Se ei hievahtanutkaan. Hölmöyksissäni menin antamaan vielä kolmannen käskyn, jolloin se lähti kokonaan pois ruudusta ja se liike oli sitten siinä. Olisi pitänyt vaan yrittää maahan-käskyä, vaikka olikin niin etureunassa. Tästä saa kyllä ihan syyttää itseä, kun perjantain treeneissä oli se jonkun lätkä ruudun etureunassa, enkä sitten enää treeneissä korjannut suoritusta kokonaan alusta. Silloin toki korjasi uusintakäskyllä paikan. Mut pitäähän sitä aina jäädä jotain hampaankoloon. Vikana liikkeenä oli seuraaminen, josta saimme 6 pistettä. Pelkäsin, ettei Niilon vire riitä suorittamaan seuraamista viimeisenä liikkeenä, mutta se menikin ihan siedettävästi. Välillä seurasi paremmin, välillä huonommin, mutta pääasia, ettei se ollut ihan toivotonta, kun ei olla seuraamiseen juurikaan treeneissä panostettu.
Sitten se jossittelu, jota on aina kiva harrastaa. Jos ruutu olisi onnistunut (kuten se yleensä treeneissä onnistuu) ja luoksetulossa ei olisi tarvinnut tuplakäskyä, niin olisimme saaneet ykköstuloksen. Ei se siis niin mahdoton haave ole kuin aiemmin ajattelin. Tosin se meillä jäänee lopullisesti haaveeksi Niilon terveyden takia. Nyt on pärjätty reilu 2 viikkoa ilman lääkkeitä, mutta tuskin näin jatkuu kovin kauaa.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Perjantain viimeistelyteenit

Huh huh! Ei kyllä oikein voi viimeistelystä puhua. Tein ihan aluksi metallihyppynoutoa, kun ajattelin, että se on kiva ja helppo liike. Niinpä niin. Niilo keksi nyt varastaa kapulalle, kun leikin liikkuria ja sanoin käsky. Meni sitten vähän vääntämiseksi. Tämän jälkeen otettiin sitten paikallaolot. Istuminen meni ok, mutta makuussa Niilo ei mennytkään maahan liikkurin painokkaan käsky-sanan ja minun maahan-käskyn jälkeen. Eikä myöskään noussut perusasentoon... Se niistä varmoista liikkeistä.
Tein muut liikkeet läpi paitsi seuraamisen ja tunnarin. Seuraamista en uskaltanut tehdä, ettei kyllästy siihen juuri pari päivää ennen koetta. Tunnaria en tehnyt, kun en halunnut mitään ongelmaa pahentaa juuri ennen koetta. Ehkä vähän pessimistinen ajattelutapa.
Tein muutaman merkin, jotka sujui kivasti. Sitten yksi ruutuunlähetys. En vaan käynyt tarkistamassa ruudun tilaa etukäteen ja joku oli laittanut lätkän ruudun etureunaan. Niilo jäi tietenkin sitä ihmettelemään (vaikkei ole lätkällä opetettukaan). Jouduin antamaan uusintakäskyn, jotta sain parempaan paikkaan ja sitten tarvitsi vielä kaksi maahan-käskyä. Ruudun loppuosaa on tehty tosi vähän ja Niilo jäikin aika väljään seuraamiseen.
Ohjatun tein tilan ahtauden vuoksi lyhyemmillä etäisyyksillä ja otin vain toisen puolen, mutta se onnistui hienosti, jollei lasketa leukojen jauhamista palauttaessa. Se kyllä näyttää kurjalta. Niilolla ei ole kyllä ennen ollut tuollaista ongelmaa, mistä lienee senkin keksinyt.
Kaket sujui yhtä huonosti kuin ennenkin. Luoksetulossa valuu jonkin verran. Jättävissä ei oikein taas kuunnellut. Tein myös parin tötsän ohi seuraamista zetaa ajatellen. Sitä on tehty ihan liian vähän, sillä Niilo menee heti "merkki-moodiin", kun näkee tötsän noin 10 metrin päässä.
Ei ole siis liikkeet ihan kasassa huomista ajatellen, mutta kyllä me silti lähdetään kokeilemaan, jos sieltä säkällä saisi jonkin tuloksen.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Pakkasia ja "kinkkutemppu"

Nyt on pidellyt pakkasia ihan riittämiin. Koirien lenkit on ollut lyhyitä ja treenaamaan ei ole pääässyt ollenkaan. Lapsia kun ei viitsi pitää kovin kauaa tuolla pihalla vaunuissa paikallaan.
Viime perjantaina kävimme hallilla treenaamassa tokoa. Unohdin kirjoittaa mitään muistiin, joten nyt on ihan turha yrittää mitään suurempia muistella. Niilon kanssa teimme evl:n liikkeet metallinoutoa lukuunottamatta läpi. Suurimmat ongelmat oli kaukokäskyissä. Ruudun maahanmeno tuotti myös ongelmia. Ohjatussa meinasi merkki unohtua, mutta korjasi sitten itse kuitenkin.
Netta ei pystynyt keskittymään tällä kertaa ollenkaan. Yritin tehdä perusasentoja ja heti, jos kädessä ei ollut namia, se tarjosi maahanmenoa... Netta ei siis osaa vielä perusjuttujakaan. Siitä saa kyllä syyttää vaan itseä ja olematonta treenimäärää. Hyppyäkin teimme vähän. Se sujuu käsiavulla, mutta paljon on siinäkin vielä tehtävää. Enkä ole hypyttänyt kuin ihan matalaa estettä.
Eilen sattui hassu juttu. Tiputin kinkkusiivun lattialle ja totesin karvojen määrää katsoessani, etten sitä enää omalle leivälle laita. Netta oli päiväunilla koirahuoneessa ja päätin heittää kinkkusiivun sille. Siinä kävi näin:
Hetken aikaa naureskelin sikeästi nukkuvalle Netalle ja hain kännykän kuvan ottamista varten. Lopulta Netta heräsi ja kääntyi katsomaan minua. Pää siirtyi siis tuon kinkkusiivun yli. Hetken päästä alkoi nenä käymään ja kinkku päätyi sinne minne pitikin ;)

maanantai 6. tammikuuta 2014

Tokoa kuumeessa

Perjantaina oli taas hallivuoro. Meillä oli vieraita ja minulla vieläpä kuumetta. Silti piti halliin raahautua, kun alkaa pikkasen tuo tuleva tokokoe ahdistamaan. En ole nyt taas ehtinyt treenaamaan yhtään hallivuorojen lisäksi ja useampi liike on aika levällään ja sen kyllä huomasi taas treenatessa.
Paikallaolot meni muuten hyvin, mutta makuussa Niilo oli heittänyt lonkalle ja kääntynyt kohti hallin ovea. Olimme piilossa oikealla, joten sikäli ihan loogista. Sitten teimme ohjattua. Merkki sujui tällä kertaa hyvin. Tosin kävin itse viemässä kapulat, jolloin liike on yleensä helpompi. Jostain ihmeen syystä Niilo toi kuitenkin ensi yrittämällä keskimmäisen. Seuraavat toistot sujui onneksi hyvin. Merkkitötsän Niilo kaataa nykyään aina. Täytynee ryhtyä siihenkin puuttumaan jatkossa. Sitten teimme tunnarin kertaalleen. Niilo meni kapuloille hyvin, haisteli, nosti oman, pudotti, jatkoi haistelua, palasi lopulta omalle ja toi sen ilman suurempia pureskeluita. En pysty varmuudella sanoa, nousiko muita kapuloita vai ei. Liike olisi niin hieno, kun Niilo luottaisi itseensä ja uskoisi ekalla kertaa, että se on oma. Mut tuntuu, ettemme saa tätä ikinä parempaan kuntoon. Kunhan ei nostelisi vääriä, niin tuollakin suorituksella saa kuitenkin pisteitä. Viimeiseksi tehtiin kaukokäskyjä ja ne oli nyt kyllä aivan hirveät. Niilo teki vääriä asennonvaihtoja, edisti ja tarvitsi kaksoiskäskyjä. Kovin kauaa en jaksannut niitä kuumeessa tahkota ja lähdimmekin sitten kotiin. Nyt pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja jaksaa treenata erityisesti kaukokäskyjä ja zetaa, sillä kuuntelu on tällä hetkellä meidän suurin ongelma. Netta ei ollutkaan tällä kertaa ollenkaan mukana.

torstai 2. tammikuuta 2014

Hyvää uutta vuotta!

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Etukäteen vähän jännitin Netan suhtautumista raketteihin alkukesän ukkosepisodin jälkeen. Pidimmekin Netan hihnassa oman tontin ulkopuolella rakettien myynnin alkamisesta lähtien. Turhaan jännäsin, sillä käytin koirat omalla pihalla pissalla uudenvuodenaattona kahdeksan maissa. Netta kyllä säpsähti pauketta, mutta suhtautui sen jälkeen mielestäni hyvin labradorimaisesti eli odottaen, tippuiko jotain noudettavaa. Hyvä näin.
Tässä vielä Netan tunnelmia kyseiseltä illalta. Kuva on surkea kännykkäkuva, mutta sen verran siitä näkyy, että rauhassa makoillaan vauvan leikkikehän vieressä.