keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Netan tokokurssi

Eilen oli toinen kerta Netan tokokurssia. Meinasin autuaasti unohtaa koko koulutuksen, mutta onneksi se jostakin kuitenkin välähti mieleeni. Aiheena oli tällä kertaa perusasento, seuraaminen ja zeta. Saimme taas paljon hyödyllisiä vinkkejä treenaamiseen.
Perusasennossa minun täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota siihen, että Netta istuu suorassa. Tällä hetkellä Netta istahtaa helposti vähän minun taakse. Paikkamakuussa Netta heittää tosi helposti lonkalle, kun haluaa ilmeisesti nähdä minut paremmin. Meidän täytyy siis treenata suoria maahanmenoja. Seuraamiseen täytyisi tehdä jokin virittelysana. Niilolla se oli alunperin "katso", mutta siitähän tuli meille sitten jossain vaiheessa seuraamiskäsky. Netta osaa ottaa seuraamiskäskyllä katsekontaktin paikallaan, mutta liikkeelle lähdöt ei meinaa onnistua ilman namilla imuttamista. Se jää heti jälkeen, eikä tajua lähteä mukaan. Liikkeellelähtötreeniä on siis tehtävä paljon ja ihan 1-2metrin pätkää. Vasemmalle käännökset on onnettomia, kun takapään käyttö on huonoa. Nyt siis paljon vasemmalle käännöksiä esim. seinän vieressä, jotta takajalkojen käyttö olisi sujuvampaa. Lisäksi Anne neuvoi opettamaan peruuttamisen ja esim. tehdä peruutusharjoitusta pienten esteiden/esineiden yli, jolloin joutuu nostelemaan jalkojaan enemmän. Lisäksi kannattaa miettiä seuraamista palkattaessa, pitääkö namit vasemmalla vai oikealla puolella (koirakohtaista). Lisäksi voi kokeilla lelulla palkkaamista siten, että lelu siirtyy nopeasti oikeasta kädestä selän takaa vasempaan käteen ja koiralle (ainakin edistäville koirille).
Jättävien liikkeiden opettamiseen tuli vinkiksi, että aluksi itse peruuttaa ja koira tulee perässä ja sitten käsketään erilaisia pysähdyksiä. Maahanmenoissa erityisesti on kiinnitettävä huomiota nopeuteen. Netta on ainakin aika hidas.
Kai minun täytyisi kaivaa naksutin jostain esiin, kun se olisi ihan hyvä apu myös seuraamisen palkkaamisessa.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Sunnuntain treenit osa 2

Illalla oli vielä molempien koirien tokotreenit Hiiden haukkujen kentällä. Niilon ryhmässä oli aiheena luoksetulo. Aloitimme kuitenkin paikallaoloilla. Koirat jätettiin riviin joka toinen koira eri päin. Niilo joutui paikkamakuussa selkä piiloa kohti ja se oli sille selvästi liian vaikeaa. Jouduin käymään kahdesti korjaamassa, kun se oli ryöminyt poikittain. Istuminen sujui hyvin, kun se sai olla nenä kohti piiloa. Luoksetuloharjoituksia tehtiin pareittain. Vierekkäin oli tehty kaksi luoksetulopaikkaa tötsineen. Aluksi toinen koira pysyi paikallaan ja toinen otettiin läpijuoksuna luokse ja sitten vaihdettiin osia. Tämä harjoitus aiheutti varmaankin sen, että myöhemmissa harjoitteissa jouduin välillä toistamaan luoksetulokäskyn ennenkuin Niilo tuli. Seuraavaksi tehtiin niin, että toinen teki läpijuoksun ja toinen stopeilla. Niilo aloitti stopeilla. Tällä kertaa annoin seisomiseen sekä käsimerkin että suullisen ja se pysähtyikin hienosti. Maahanmeno oli myöskin hyvä. Kunpa se tekisi noin kokeessakin. Myös läpijuoksu oli hyvä omalla vuorolla. Seuraavalla kierroksella koirat tekivät yhtä aikaa läpijuoksun, mutta päinvastaisiin suuntiin. Tämäkin sujui ihan kivasti. Sitten jokainen koira teki yksitellen luoksetulon yhdellä stopilla niin, että kouluttaja yritti lelulla/namilla häiritä pysähtynyttä koiraa. Tämä harjoitus oli Niilolle liikaa ja se oli heti lähdössä Hannan matkaan. Osasin kyllä sen arvatakin etukäteen. Viimeiseksi tehtiin vielä jokaiselle koiralle pentuluoksetulo.
Netan ryhmässä aiheena oli ohjattu nouto. Ensin tehtiin kuitenkin luoksepäästävyys ja paikallaolot. Netta oli luoksepäästävyydessä yllättävän nätisti koko ajan. Eikä me olla sitä siis edes harjoiteltu kuin kahdesti. Paikkamakuussa mentiin yksitellen maahan. Netta heittää itsensä välillä lonkalle makaamaan ja niin se teki nytkin, joten korjasin sen ennenkuin poistuin paikalta. Netta pysyi ihan hyvin koko 3min. Istumisessa Netta meni kertaalleen maahan, mutta muuten sujui hyvin. Netta ei ole treenannut vielä ollenkaan merkkiä (eikä myöskään nouto-osuutta). Nyt siis kokeiltiin molempia pari kertaa. Merkkiä voisin alkaa jatkossa enemmänkin työstää, mutta noutamisen opettelun kanssa en aio pitää kiirettä, sillä haluan, että perustasamaanouto onnistuu ensin kunnolla. Nythän se ei osaa vielä luovuttaa kapulaa perusasennossa. Merkkiä lähdimme harjoittelemaan niin, että koira jätettiin odottamaan 10m päähän merkistä (eli normaalille lähetyspaikalle) ja ohjaaja meni lähelle merkkiä ja ohjasi sieltä koiran oikeaan kohtaan seisomaan merkki-käskyllä. Tässä olisi hyvä käyttää naksua apuna, jotta pystyy paremmin kertomaan koiralle, että se on juuri sillä hetkellä oikeassa kohdassa. En ole naksua käyttänyt oikeastaan koskaan, mutta nyt voisin sen kaivaa esiin (jos vaan löydän...). Merkin opettamisessa on tärkeää, että päättää itselleen kriteerit, mikä on hyväksyttävä kohta seisoa ja piirtää vaikka viivat maahan. Niilollahan olen hyväksynyt viime aikoina kaiken, enkä taida jaksaa enää yrittää sen merkkiä korjata kuntoon. Netalle sen sijaan voisi opettaa merkin alusta asti oikein...

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Sunnuntain treenit osa 1

Harvinaista herkkua, että tänään on tiedossa kahden eri lajin treenit samana päivänä. Aamu alkoi taipparitreeneillä Arjan luona. Eino oli mukana treenaamassa ja köllötteli/torkkui valtaosan aikaa ihan rauhallisesti vaunuissa. Treenasimme riistalla. Arja oli sulattanut pari varista, lokin ja kanin.
Ensin näytettiin riistoja Raksulle ja tehtiin sille hakuruutu. Sitten oli Netan vuoro. Halusin, että treeni tehdään tällä kertaa näin päin, jotta metsässä olisi valmiiksi koiran hajuja, kun Netta lähtee töihin. Netalle tehtiin aluksi helpot ykkösmarkkeeraukset riistalla. Variksen kanssa kaikki sujui hyvin, mutta lokkia piti ensin vähän ihmetellä. Netta on viimeksi nähnyt lokin joskus pentuna.
Sitten Arja meni tekemään Netalle hakuruudun ja sillä välin me tutustuimme kaniin. Kani oli jo parhaat päivänsä nähnyt ja haju oli melkoinen. Aluksi Netta menikin vain tökkimään kania ja alkoi sitten nyppimään sitä. Jouduin torumaan, jolloin tyttö otti nokkiinsa ja korvat meni luimuun. Uusintalähetyksellä se meni kanin luo, vilkaisi ja jatkoi ohi. Ajatteli varmaan, ettei siihen saa koskea. Vihelsin takaisinpäin ja nyt Netan pysähtyessä kanin kohdalla kehuin heti. Netta nappasikin sitten kanin suuhunsa ja palautti käteen minun kehuessa vuolaasti.
Hakuruudussa oli kaksi varista ja lokki. Netta haki ensin kauimmaisen riistan eli lokin. Nyt sen kantaminen sujui jo ihan ongelmitta. Seuraavan riistan etsiminen kesti ihmeen kauan, mutten halua kutsua Nettaa tyhjänä takaisin, ellei ole pakko ja löytyihän se riista sieltä, kun vaan antoi rauhassa etsiä. Viimeinen riista löytyikin taas jo nopeammin.
Lopuksi Netalle tehtiin laahausjälki kanilla. Netta ei nähnyt varsinaista jäljen vetoa, mutta näki kyllä, kun Arja jäi metsään meidän poistuessa hetkeksi paikalta. Netta kävikin aika kuumana (piippasi) odotellessa. Siirtyessämme jäljen alkuun Netta osasi heti paikallistaa jäljen alun ja laittoi kuononsa maahan. Se eteni ehkä noin 10m maavainuisesti. Sitten nousi nenä ylös ja se lähti selvästi jäljen suunnasta viistoon. Hetken päästä kani oli kuitenkin minulla kädessä eli tosi nopeasti ja pääosin ilmavainuisesti se selvitti jäljen. Tämä oli toinen Netalle tehty laahausjälki. Seuraavalla kerralla täytyy tehdä jälki vielä enemmän sokkona (ettei edes näe kenenkään menevän/jäävän metsään) ja pidemmänkin jäljen uskaltaa jo tehdä. Tämäkin oli kyllä varmaan lähellä taipparijäljen pituutta. Hyvä treeni kaiken kaikkiaan ja illalla sitten vielä tokoillaan.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Laiskuus iski

Perjantaina iski laiskuus, enkä jaksanut lähteä ajamaan hallitreeneihin. Ulkona oli niin ihana ilma, että halusin mieluummin viettää illan ulkona. Iltalenkin yhteydessä teimme kuitenkin pienet tokotreenit koko perheen voimin. Eino nukkui vaunuissa ja Eetu kuskasi merkkitötsiä sinne tänne. Mikko toimi liikkurina parissa liikkeessä.
Aluksi teimme ohjattua. Merkki meni ihan ok, mutta toi väärän kapulan. Uusintayrityksellä onnistui ihan hyvin. Sitten teimme tunnarin, joka meni tällä kertaa ihan pieleen. Ekalla suorituksella oma kapula ei löytynyt kahdella yrityksellä, joten teimme liikkeen alusta uudelleen. Tällöin onnistuikin heti. Sitten teimme vielä seuraamista, joka oli taas vaihteeksi ihanan reipasta. Kontakti säilyi hienosti ja Niilo oli täysillä mukana. Tuollaisen vireen kun onnistuisi saamaan kokeeseenkin. Tein myös zetan seuraamisen perään ja sekin meni hyvin. Palkkasin koko treenin pelkällä pallolla ja sosiaalisella palkalla ja se taisi olla ihan hyvä juttu.
Netta sai tehdä lopuksi yhden luoksetulon. Sen treenit jäi vähän vähiin, mutta huomenna on sitten enemmän Netan vuoro.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Netta kilpatokokurssilla

Ilmoitin Netan Hiiden haukkujen kilpatokokurssille. Kyllähän minä itseksenikin osaisin tokoliikkeet Netalle opettaa, mutta toivon saavani kurssilta vähän potkua treenaamiseen ja lisäksi erilaisia tapoja opettaa eri liikkeet. Sitä on jotenkin niin jumissa niissä tavoissa, millä on aiemmat koirat opettanut.
Kurssi alkoi tiistaina. Ekalla kerralla kouluttajana oli Hanna ja aiheena luoksetulo. Luoksetulo pilkottiin tietenkin heti aluksi osiin (tämän olen kyllä unohtanut lähes kokonaan luoksetulon kohdalla). Aluksi tehtiin vauhdikkaat pentuluoksetulot. Seuraavalla kierroksella palkattiin paikalla pysymisestä eli koira jätettiin istumaan, käveltiin pois koiran luota, käännyttiin ja palattiin takaisin koiran viereen palkkaamaan. Heti perään tehtiin uusi jättö, mutta tällä kertaa koira kutsuttiin luokse, kun selkä oli vielä koiraan päin. Netta ei tajunnut lähteä ekalla käskyllä. Tässä huomaa taas sen, että treenaan ihan liikaa kaavamaisesti kokonaisia liikkeitä ja koirat on ihan ihmeissään, kun rutiineja rikotaan. Tämän harjoituksen ideana on, että koira jäisi odottamaan luoksetulokäskyä valppaammassa mielentilassa, kun kutsu voi tulla milloin vain.
Sitten Hanna kertoi erilaisia tapoja kouluttaa luoksetulon pysähdyksiä. Näitä on mm. kierrättäminen, takapalkka, takapalkka "ihmisellä" ja peräänlähdöt. Näistä olen Niilon kanssa kokeillut lähinnä takapalkkaa ja kierrättämistä. Netan kanssa ei ole pysäytyksiä vielä harjoiteltu, mutta kyllähän niitä kannattaisi jo alkaa tekemään ihan erillään varsinaisesta luoksetulosta. Täytyy opettaa se ensin kiertämään. Niilolla ei oikein tuo takapalkka missään vaiheessa toiminut, vaan se jäi jumittamaan palkkaan. Niilo on sen sijaan kestänyt aika paljon ihan koemaista luoksetulotreeniä ilman ennakointia, joten sen kanssa ei ole joutunut keksimään eri tapoja pysäytysten harjoitteluun. Tosin tällä hetkellä stopit on niin huonossa jamassa, että jotain täytyy keksiä.
Kokeilimme käytännössä tuota takapalkkaa ihmisellä. Käytännössä koiraa juoksutettiin ohjaajan ja kouluttajan välillä. Molemmilla tulisi olla samanarvoinen palkka. Jossain kohtaa ohjaaja kutsuu koiraa ja kesken luoksetulon antaa pysäytys- ja vapautuskäskyn, jolloin kouluttaja kutsuu koiraa ja palkkaa koiran. Tällöin palkka tulee koiran takaa. Netan kanssa harjoitus ei oikein onnistunut ja se johtui mielestäni kahdesta syystä. Ensinnäkin otin mukaan uuden käskyn "tule", jota olen käyttänyt Niilolla silloin kuin voi tulla pysäytys ("sivulle" tarkoittaa meillä aina suoraan sivulle tuloa). Netalla tule-käskyä ei siis oltu aiemmin käytetty. Toiseksi minulla oli mukana vain yksi fleecepatukka, jolla yleensä palkkaan Nettaa ja se oli harjoituksessa Hannalla. Netta ei siis halunnut/tajunnut lähteä Hannan luota mihinkään.
Netan kanssa aion kokeilla myös peräänlähtöjä eli koira kutsutaan samaan aikaan kuin itse kulkee poispäin koirasta. Sitten nopea käännös yhdistettynä pysäytyskäskyyn. Alkuun tässä saa olla reipas vartaloapu mukana.
Viimeiseksi tehtiin vielä lyhyt paikalla istuminen, joka sujui Netalta ihan hyvin. Vaikeinta Netalle tuntuu olevan tällä hetkellä perusasennossa odottaminen (alkaa hyppiä ja kerjätä palkkaa) ja viereen palaaminen. Silloin on jo odotukset palkasta niin korkealla, ettei meinaa malttaa odottaa. Kurssi jatkuu taas ensi tiistaina. Sitä ennen täytynee etsiä toinenkin fleecepatukka jostain.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Koe, jonka mieluummin unohtaisin

Parin kuukauden tauon jälkeen kävimme taas kokeessa. Huh huh! Ei mennyt ihan putkeen ei. Koe oli siis eilen Forssassa. Perjantain viimeistelytreenit meni hienosti ja Niilo oli intoa täynnä. Lauantaina ottaessani Niilon pois autosta koepaikalla tiesin heti, että nyt ei homma toimi. Into ja hyvä vire oli täysin kateissa ja mukana oli melko flegmaattinen koira. Lämmin kelikin vielä varmaan pahensi tätä vaikutelmaa. Kokeessa tuomarina oli Räsänen, joka ei ihan sieltä lepsuimmaista päästä ole. Koe alkoi zetalla. Niilo teki ainakin yhden väärän liikkeen, huonoa seuraamista ja taisi tulla yksi kaksoiskäsky eli pisteitä nolla. Seuraavaksi oli vuorossa luoksetulo. Niilo hiljensi pysäytysmerkistä raviin, muttei pysähtynyt. Pysäytinkin sen sitten suoraan maahan, jonka se teki hyvin. Saimme tästäkin pisteitä nolla (vaikka aiemmin olemme kyllä saaneet saman tyylisellä suorituksella vitosen). Sitten oli vuorossa ohjattu nouto. Sain Niilon merkille, vaikka se jäikin seisomaan hassusti peppu kohti merkkiä. Olisi voinut kuvitella, että tästä on helpompi lähettää koira hakemaan oikeaa kapulaa, kun kuono oli jo oikeaan suuntaan, mutta ei. Niilo toi keskimmäisen. Ihan turha oli yrittää kieltää, sillä se toi itseensä tyytyväisenä väärän kapulan. Ensimmäisen osion viimeisenä liikkeenä oli kaukokäskyt. Niilo aloitti ihan hyvin ja teki mielestäni maahan-istu-seiso-maahan melko puhtaasti. Sitten olisi pitänyt tehdä seiso-istu-maahan, mutta Niilo nousi seiso-käskyllä istumaan ja meni kyllä lopuksi maihin. Yhdessä välissä taisi olla joku kaksoiskäsky ja saimme pisteitä nolla. Saimme siis ekasta osiosta nolla pistettä. Kyllä hävetti.
Toinen osio alkoi seuraamisella ja olin jo valmiiksi asennoitunut, että saamme nollan, kun Niilon vire oli niin surkea. Seuraaminen olikin väljää ja Niilo jäi jälkeen lukuunottamatta siirtymiä ja hidasta käyntiä. Osa juoksuosuudesta meni myös paremmin. Tuomarin kävi meitä jo varmaankin sääliksi ja saimme seuraamisesta 6p. Nyt en enää muista, mikä oli seuraava liike. Taisi olla ruutu. Unohdin viritellä Niilolle ruudun (sanoin vain merkin). Niilo menikin merkille nyt ihan hyvin ja lähti hitaasti kohti ruutua käskyn saatuaan. Jotenkin se ei vaan sitä silti hahmottanut ja taisin käyttää neljä käskyä ennenkuin sain sen ruutuun. Sitten vielä kaksoiskäskyllä maahan ja hidas luoksetulo liikkeen lopuksi eli pisteitä taas nolla. Metallihyppynoudossa Niilo kolautti tassunsa esteeseen mennessä ja luovutti kapulan minulle selän takana istuen. Siitä pisteitä 7. Viimeisenä yksilöliikkeenä oli tunnari, jonka Niilo teki todella hienosti ja sai pisteitä 9,5. En muista, mistä tuo puolikas lähti. Lopuksi oli paikalla olot. Niilo lähti valumaan maahan liikkurin käskyllä ja vaati lopussa kaksi käskyä perusasentoon nousuun. Saimme kuitenkin pisteitä 9 eli tuomari ei ihan kaikkea huomannut. Istumisesta saimme myös ysin. Niilo oli kertaalleen haistanut jotakin. Yhteensä pisteitä siis vain 112,5.
Jos nyt haluaa hakea jotain positiivista kokeesta, niin tunnariin olen todella tyytyväinen. Lisäksi olen tyytyväinen siihen, että molemmat merkit onnistui (ei esim. varastanut kapuloille). Ruutukin onneksi lopulta löytyi ja kaikki tassut oli nipin napin sisäpuolella. Parannettavaa jäi kyllä hirmuisesti. Nyt täytyy testata pari juttua seuraavaa koetta ennen ja kokeen aikana. Luoksetuloa yritän varmaan pelkillä suullisilla käskyillä, jos "kiukku" tehoaisi paremmin. Kokeeseen otan Netan mukaan autoon, josko se nostaisi virettä riittävästi. Lisäksi toivon vähän viileämpää keliä.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Sunnuntain tokot

Viime sunnuntaina kävin tokotreeneissä pelkästään Netan kanssa, kun Niilo paranteli tassuaan kotosalla. Hyvin on pelkkä sinkkipohjainen rasva tehonnut ja nyt tassu näyttää taas ihan hyvältä. Netan ryhmässä oli aiheena luoksetulo ja tällä kertaa tehtiin erityisesti häiriötreeniä. Treeni kuitenkin aloitettiin luoksepäästävyydellä ja paikallaololla. Luoksepäästävyydessä Netta nousi (kuten oletinkin), mutta se ei mielestäni haittaa. Paikallaoloa en enää valitettavasti muista. Taisi nousta kertaalleen, kun kouluttaja häiriökäveli lähettyvillä.
Luoksetuloissa käytettiin häiriönä maassa olevia leluja, heitettyä tennispalloa ja henkilöryhmää. Lisäksi oli luoksetulomerkit, joita en ole Netan kanssa aiemmin käyttänyt. Netta selvisi ihan hyvin kaikista noista häiriöistä. Suurimmaksi vaikeudeksi osoittautui liikkurointi. Eihän sellaistakaan ole Netan kanssa tehty. Netta siis varasti pariin otteeseen ennenkuin tajusi odottaa minun kutsua.
Teimme lisäksi itseksemme ruutua. Netta oli jotenkin ihan unohtanut aiemmat treenit ja piti käyttää aika paljon aikaa muistutteluun. Pitäisi muistaa tehdä ruutua säännöllisemmin. Lisäksi teimme liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Ne sujuu kohtuullisesti minun viereen siirtymistä lukuunottamatta. Siinä vaiheessa Netta ei meinaa enää keskittyä, vaan tassut lähtee liikkeelle. Lisäksi tehtiin vielä vähän seuraamista, mutta se on kyllä edelleen ihan lapsen kengissä.
Ilmoitin Netan Hiiden haukkujen tokokurssille. Jospa saisimme sieltä vähän lisäpotkua treenaamiseen.
Niilon kanssa on tehty vain kotipihalla pari tunnaritreeniä  Mikon ja Liisan kanssa. Tunnarit on onnistunut hienosti, sillä vaikeustaso on ollut melko korkea. Eetu on häiriköinyt ympärillä ja mun käsissä ei ole ollut minkäänlaista apuhajua nameista. Lisäksi tein eilen pari merkkiä muistutukseksi. Kaukojakin tehtiin vähän aikaa ja ne meni kyllä ihan säätämiseksi. Niilo ei taas kuunnellut ollenkaan ja teki vääriä siirtymiä tai ei asennon vaihtoja ollenkaan. Huoh. Minusta tuntuu, että Niilo ei kestä kaukokäskyissä toistoja, vaan luulee tekevänsä väärin ja lopettaa sitten tekemisen kokonaan. Täytyy siis yrittää jatkossa panostaa yhteen hyvään suoritukseen. Se on vaan vähän hankalaa, kun minulla on ollut tapana tehdä aina eka suoritus läheltä ikäänkuin muistutuksena ja sitten vasta kasvattaa matkaa. Jos toistojen määrää vähentää, niin emme pääse tällä systeemillä ikinä treenaamaan kauempaa. Tänään olisi vielä hallitreenit ja huomenna sitten koe. En tiedä, mitä uskallan tänään treenata, ettei tule pahoja mokia ennen koetta ja toisaalta ei viitsi intoakaan laskea treenaamalla liikaa edellisenä iltana.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Pakkotreeniä

Olin jo viikolla päättänyt, että viikonloppuna on pakko treenata Niilon kanssa tokoa kunnolla, kun koe on viikon päästä. Kävimme lauantaina tuossa lähikentällä tekemässä treenit. Aloitin ohjatulla noudolla. Niilo oli unohtanut merkin kokonaan ja aluksi tahkottiinkin pelkkää merkkiä kapuloiden ollessa paikoillaan. Sitten palautui aiemminkin havaittu ongelma, kun yritin laittaa Niilon noutamaan "kehän" oikeassa takalaidassa olevaa kapulaa. Niilo yritti lähteä ruutuun, joka sijaitsi "kehän" etulaidassa. Seuraavaksi tahkottiin siis oikean kapulan hakemista. Välissä otin vähän seuraamista ja jättäviä ja sitten jatkoimme vasemman kapulan kanssa. Se menikin ihan ok, kun sillä puolen ei ollut ylimääräisiä häiriöitä (paitsi frisbeegolfareita).
Sitten kaukokäskyjä. Niidenkin kanssa meni aika säätämiseksi. Aluksi Niilo tarvitsi useamman kaksois- tai kolmoiskäskyn siirtymiin. "Taaksepäin istumista" ei meinannut tehdä ollenkaan. Lisäksi lentävät frisbeet häiritsivät keskittymistä. Yleensä en kaukoja jää tahkoamaan, mutta nyt oli pakko. Useampi kokeenomainen sarja ja vähitellen alkoi sujumaan. Tosin edistämistä tuli varmaankin reilu puoli koiran mittaa, mutta ylimääräiset käskyt jäi sentään pois. Täytyy varmaan kokeessakin ehtiä tekemään kaukoja ennen omaa suoritusta.
Sitten tehtiin ruutua. Nyt oli merkki hyvä ja ruutuunkin lähti hienosti, mutta paikka ruudussa oli vasemmassa etureunassa. Yritin korjata uusintakäskyllä, jolloin tuli kokonaan pois ruudusta. Pitäis treenata paljon enemmän, jotta ehtisin Niilolle myös tuon paikan korjaamisen opettaa. Nyt se luulee tekevänsä kokonaan väärin ja siirtyy reippaasti pois ruudusta. Kokeessa ei siis kannata yrittää korjata, jos se kuitenkin on nipin napin sisäpuolella. Silloin täytyy vaan toivoa, että menee maahan sopivasti. Kokeessa on myös riskinä, että Niilo luulee kehänauhaa ruutunauhaksi ja menee kehän ulkopuolelle seisomaan. Näin on joskus käynyt voittajaluokassa ja nyt ei olla aikoihin käyty ulkokokeissa, niin ei ole oikeastaan ollut kehänauhoja. Toivottavasti sellaisesta ei tule heti punaista korttia, kun eihän Niilo tahallaan poistu kehästä. Tällä kertaa näytinkin Niilolle ruudusta taas oikean paikan ja hienosti se sinne sitten meni ja saimme tehtyä liikkeen loppuun asti hyvin.
Sitten teimme taas seuraamiskaavion. Seuraaminen oli oikeastaan ainoa liike, joka sujui tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin. Asentohan on vino jne, mutta kontakti ja vire pysyi kivasti ja ne on mulle tällä hetkellä ne tärkeät jutut. Enempää ei oikein voi vaatia, kun ei olla juurikaan treenattu. Viimeiseksi lähetin Niilon sitten ruutuun, jossa oli pallo valmiina. Siihen oli hyvä päättää ei niin hyvin sujunut treeni. Päivän kruunasi vielä se, että kotimatkalla huomasin, että Niilo ontuu. Yhden anturan sisäsyrjästä puuttuu ihoa ja se on ärtynyt. Nyt vaan toivotaan, että tassu tulisi kuntoon pelkällä desinfioinnilla ja rasvauksella, ettei tarvitse aloittaa mitään lääkityksiä tai sitten saa taas unohtaa kaikki kokeet, joihin olen Niilon ilmoittanut. Ikävää.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Niilokin noutaa :)


Pitihän niitä variksia hyödyntää alkuviikosta toiseenkin kertaa. Tällä kertaa olin yksin treenaamassa, joten päädyin tekemään vain hakuruutua. Tein ensin Netalle ruudun samaan paikkaan kuin edellisenä päivänä. Yritin vain laittaa lintuja vaikeampiin paikkoihin (puron taakse, kiven taakse, kumpareen päälle). Ei ollut vaikeampaa Netalle. Hyvä niin. Kiva oli nähdä, että puron ylityskin oli ihan itsestään selvää.
Sitten tein samaan paikkaan Niilolle ruudun lähes 3v tauon jälkeen. Kylläpä sekin oli innoissaan, kun pääsi hommiin. Niilon työskentely ei ollut läheskään niin tarkkaa kuin Netan ja se ehti kyllä juoksennella paljon enemmän ennenkuin linnut oli tallessa. Ruutu oli varmaan Niilon käsityksen mukaan liian pieni, joten aluksi se haki turhan laajalti. Sitten onneksi tajusi pienentää hakua ja alkoi linnutkin löytyä. Kiva oli sillekin pitkästä aikaa tehdä riistatreeniä, vaikkei me nomekokeisiin enää ikinä mennäkään.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Taipparitreeniä variksilla


Maanantaina tarjoutui mahdollisuus lähteä Mikon kanssa kahdestaan treenaamaan Nettaa taippareita varten. Sattumalta minulle oli suorastaan tyrkytetty variksia edellisenä iltana ja pakastin oli täynnä, joten kyseessä oli "pakkotreenit", ettei vaakut menisi hukkaan.
Aloitimme ykkösmarkkeerauksilla, jotka sujui hienosti. Sitten teimme yhden kakkosen ja sekin sujui ongelmitta. Viimeiseksi yksi varis laitettiin muistiin ykkösmarkkeerausten putoamispaikalle. Tämä tuotti pieniä vaikeuksia, kun muisteja/ohjauksia ei ole vielä juurikaan harjoiteltu. Uusintalähetyksellä kuitenkin onnistui. Viimeiseksi teimme vielä hakuruudun viidellä variksella ja hienosti Netta löysi kaikki.
Treeni onnistui yliodotusten. Netta nosti kaikki riistat ongelmitta, kantoi hyvällä otteella, palautti suoraviivaisesti ja luovutti suoraan käteen. Kun vaan pääsemme tekemään vesitreeniä ja pari laahausjälkeä, niin uskoisin, että Netta alkaa olla valmis taippareihin.
Mikko yritti ottaa kännykällä muutaman kuvankin, mutta on aika mahdotonta saada hyvää kuvaa aikaiseksi juoksevasta koirasta.
 Alla oleva kuva on otettu luovutuksen jälkeen, kun halusimme vain saada Netan ja variksen samaan kuvaan.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Raunioradalla

Kävin sunnuntaina Netan kanssa tutustumassa rauniorataan Oittaalla. Tutustuminen oli osa UMN:n pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssia. Oli kiva huomata, että Netta suhtautui erilaisiin pintoihin rauhallisesti. Ritilällä kävely jännitti aluksi, mutta lihapullat auttoi asiaa ja lopuksi onnistui jännittämättä ilman herkkujakin. Jokaiselle koiralle tehtiin kaksi helppoa maalimiesharjoitusta. Netalla oli vähän turhan paljon vauhtia tässä ja juoksi molemmilla kerroilla ensin piilon ohi. Toisella kerralla lamppu selvästi syttyi ja into etsimiseen jäi. Kiva oli päästä kokeilemaan uusia juttuja ja tutustua rauniorataan.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Tehotreenit

Taas on aika ryhdistäytyä treenaamaan ominpäinkin, kun seuraava tokostartti on jo kahden viikon päästä. Niinpä kävelin Niilon kanssa kahdestaan tuohon lähikentälle tokokamojen kanssa torstaina. Niilo on aina niin innoissaan, kun pääsee minun ja treenikamojen kanssa keskenään liikenteeseen. Niin nytkin ja tosi hyvät ja tehokkaat treenit saimmekin tehtyä.
Taisimme tehdä kaikki muut liikkeet läpi paitsi metallihyppynoudon (hyppyä kun ei viitsi raahata mukana...). Seuraaminen oli ihanan reipasta. Ruutu oli tosi hyvä. Ohjatussa vasen puoli meni hyvin, mutta oikea kapula oli ruudun edessä, jolloin meni ruutuun kapulalle lähetettäessä. Pienellä vääntämisellä saimme kuitenkin senkin tehtyä. Zeta sujui ok. Teimme kyllä ilman merkkejä ja vähän sinnepäin. Tunnarissa haisteli nätisti järjestyksessä, löysi oman ja nosti sen, mutta sitten iski taas epäusko ja tiputti. Haisteli vielä uudelleen kapulat läpi ja toi oman. Kunpa tuon epävarmuuden saisi jotenkin pois. Kaukotkin teki ihmeen kivasti. Edelleen vaikeuksia tuottaa seiso-istu-siirtymä. Muut Niilo pystyy tekemään aika puhtaasti. Eteni ehkä sellaisen 30cm, kun tein 10m etäisyydeltä ja tuo on meille jo hyvä suoritus. Luoksetulo oli melko hyvä. Vähän oli ehkä ennakointia havaittavissa, mutta muuten hyvä vauhti ja melko hyvät stopit. Viimeiseksi teimme vielä läpijuoksun merkkien vierestä ja hyvin se tuli ennakoimatta mitään pysähdyksiä.
Kaiken kaikkiaan hyvä treeni (vaikka kotiin päästyä minuun iski mahatauti). Kunpa tekisi tuolla asenteella kokeessakin. Vähän jännittää, miten ulkokoe sujuu, kun viime aikoina (vuosina) olemme käyneet vain hallikokeissa. Edellinen ulkokoe taitaa olla vuodelta 2012, ellen ihan väärin muista. Lähinnä mietityttää, löytyykö ruutu vai luuleeko esim. kehänauhaa ruutunauhaksi. Niinkin on joskus käynyt. Siitähän saattaa tulla punainen kortti evl:ssa.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Sunnuntain treenit

Tokotreeneihin osallistuminen oli vaakalaudalla Mikon sairastuessa mahatautiin la-su yönä. Pääsin kuitenkin lähtemään kentälle, kun otin Einon vaunuihin mukaan. Treenaaminen oli kuitenkin niin mielenkiintoista Einon mielestä, että se malttoi nukkua noin 10min vaunuissa. Paikalla istuminen saatiin tehtyä ja makuun aikana piti jo vaunuja lykkiä edestakaisin. Onneksi se ei Niiloa häirinnyt. Treenien aiheena oli tunnari ja tällä kertaa lähettiin taas kokeilemaan uusia juttuja, kun kouluttajana oli Hanna. Tunnarit oli tarkoitus laittaa maassa makaavan ihmisen päälle. Aluksi kapulat laitettiin noin 30cm päähän makaavasta ihmisestä maahan. Tämä oli Niilolle jo liian vaikeaa. Se selvästi nautti saamastaan yleisöstä, kun yksi koira kerrallaan teki tehtävää. Hienosti se sieltä kapuloita haki, mutta haistelusta ja näin ollen omasta kapulasta ei ollut tietoakaan. Lopulta se omakin tuli ja teimme vielä erikseen tavallisen tunnarin, joka sentään onnistui. Katselin treenit loppuun Einon ihmetellessä vainuissa. Netan treeneihin en enää jäänyt, vaan se joutui tällä kertaa tyytymään pelkkään autossa istuskeluun.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Netan kanssa hallissa

Olin Netan kanssa kahdestaan laatuaikaa viettämässä perjantain hallivuorolla Niilon huiliessa kotona. Kävimme läpi kaikki alokasluokan liikkeet. Kotona sitten tajusin, että yksi kuitenkin unohtui eli luoksepäästävyys. Sitä me ei olla varmaan ikinä kokeiltu. No tuskin Netastakaan tulee sellaista tokokaveria, joka osaisi sen suorittaa kauniisti vieressä istuen. Onneksi se on mulle ihan sama. Pääasia on, että se antaa ihmisten käsitellä itseään. Ei siinä sivussa pari pusua haittaa :)
Paikallaolot (istuen ja maaten) meni ihan hyvin. Kehuin matkan päästä silloin tällöin ja tein vähän lyhyemmän aikaa kuin muut. Kivasti Netta pysyi, vaikka muita koiria rivistöstä välillä nousikin. Hyppy alkaa olla jo melko kivalla mallilla lopun seisomista lukuunottamatta. Seuraamisen kanssa on varmasti eniten töitä tehtävänä. Olen vaan huono treenaan sitä, kun pelottaa, että pilaan tältäkin koiralta motivaation seurata. Namin kanssa menee kivasti, mutta jos kesällä aikoo kokeisiin, niin pitäisi siitäkin päästä pikkuhiljaa eroon ja hihnaseuraamista me ei olla kyllä treenattu ollenkaan. Liikkeestä maahan onnistuu jo melko pienin avuin. Seisominen vaatii vähän enemmän auttamista. Luoksetulo on ihanan vauhdikas, kun vaan tajuaisi, että törmätä ei saa ja perusasentoon pitää istua. Siinähän ne alokasluokan liikkeet tais jo ollakin. Lisäksi teimme vähän seiso-maahan-jumppaa. Kaukoja on tullut treenattua aivan liian vähän, kun en vaan saa aikaiseksi. Näitähän vois tehdä sisälläkin lasten päiväuniaikaan. Kokeilin pari kertaa myös metallinoudon. Nostaa kyllä kapulan ja palauttaa, mutta luovutusta en vielä lähtenyt vaatimaan. Lisäksi tein pari ruutuun lähetystä eli palkka lensi sinne päin juoksemisesta. En ole vielä alkanut pysäyttämään ruutuun. Eiköhän Netastakin ihan kiva kaveri ole tokoon tulossa, kun vaan jaksaisi itse panostaa treenaamiseen.