torstai 26. kesäkuuta 2014

Vepeä

Eilen oli toiset vepetreenit. Netta oli tällä kertaa jotenkin paljon varovaisempi. Ehkä ensimmäisen kerrran haastavat olosuhteet ja reipas sukellus olivat vielä mielessä. Hypyssä se empi melko pitkään ennenkuin lähti uimaan lopulta nähdessään narupallon. Se ei kuitenkaan halunnut palloa palkaksi, vaan odotti lihapullaa. Teimme muutaman toiston, mutta kaikki olivat oikeastaan yhtä tahmeitä. Silti Netta meni ihan mielellään veneeseen jokaisella kerralla.
Toisella kierroksella yritin tehdä viennin alkeita. Aluksi Netta meni siis veneelle (ensin kävellen ja sitten uiden) ja sai veneeltä lihapullaa. Tätä se teki ihan mielellään. Lihapullat lumosi Netan kuitenkin kokonaan eikä se meinannut millään suostua ottamaan damia suuhunsa. Lopulta heitin damin veteen ja sieltä se sen haki ja vei apuohjaajalle veneeseen. Muutama parin metrin vienti saatiin onnistumaan, mutta hirveä kiire Netalla oli sylkeä damia pois palkan toivossa. Täytyy yrittää ehtiä treenaamaan tätä kotipihalla ennen ensi viikon treeniä.
Kolmannella kierroksella tein taas Niilon kanssa. Uskaltauduin kokeilemaan vientiä, joka on ollut meidän suurin kompastuskivi. Olin itse veneessä vastaanottamassa ja teimme lyhyeltä matkalta (ehkä n.10m). Niilo lähti ihan hyvin viemään. Apuohjaaja antoi vientikäskyn rannalta ja minä lisäksi kutsuin ja kehuin. Dami tuli ilman epäröintiä käteen asti. Toisella kertaa pidensimme vähän matkaa. Nyt Niilo epäröi puoli matkan paikkeilla, mutta sain sen kuitenkin jatkamaan matkaa kehumalla ja hyvin tuli dami käteen asti. "Palkaksi" Niilo sai vielä hakea veneen ihan kokeenomaisesti 30m poijulta. Kyllä houkuttaisi viedä Niilo vielä kokeisiin. Katsotaan nyt, miten vienti jatkossa sujuu ja löytyykö sopivaa apuohjaajaa jostain.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Juhannuksen treenit

Juhannuksena oli taas ohjelmassa vähän mejää ja taipparitreeniä. Veijo oli tehnyt Netalle taas noin 150-200m pitkän jäljen, jonka Netta suoritti ilmeisesti ihan hyvin. En ollut tällä kertaa jäljellä mukana, jotta Netta tottuu kulkemaan myös ilman minua. Ei se kyllä varmaan edes huomannut, etten mä tullut perässä.. Samana iltana kävin vielä Niilon kanssa keräämässä merkit pois ja jäljestämässä jäljen. Se oli taas niin innoissaan :)
Treenasin Retun kanssa taipparijuttuja kahtena päivänä. Aiheena oli ekana päivänä hallinta, markkeeraukset ja vesityö. Toisena päivänä jatkoimme samalla teemalla ja lisäksi teimme vielä hakuruutua. Vielä on opeteltavaa, mutta yhteistyö paranee koko ajan :)

torstai 19. kesäkuuta 2014

Vepekausi alkoi

Meidän vepekausi alkoi vasta eilen (ja lähes kahden vuoden tauon jälkeen). Treenaamme nyt vepeä Hiiden haukuissa. Tarkoitus on treenailla Netan kanssa ja tämä olikin ihan eka kerta, kun Netta pääsi vepeä kokeilemaan. Sää ei ollut paras mahdollinen ensimmäisiä treenejä ajatellen. Aallokko oli niin kova, että vesi lensi veneen yli ja sitä sai aina välillä tyhjentää. Aluksi Netta pääsi veneajelulle minun kanssani. Vähän sitä jännitti aaltojen keikutus, mutta yllättävän rennosti kuitenkin otti. Sitten aloitettiin varsinainen harjoitus eli veneestä hyppy. Avustaja piti Nettaa veneessä ja minä kutsuin. Matka oli melko lyhyt, ehkä noin 10m (viimeisessä ehkä n.20m). Netta hyppäsi vauhdikkaasti ja sukelsi koko koira. Seuraavalla kerralla oli selvästi jo harkintaa mukana ja se hyppäsi huomattavasti paremmin. Viimeisellä kerralla oli sitten jo vähän liikaakin pohtimista, mistä kohtaa veneestä hyppäisi, mutta eiköhän se sopiva tyyli ja kohta löydy parilla treenillä. Toisella kierroksella Netta haki "venettä" eli tällä kertaa aluksi köyttä. Leikin aluksi Netan kanssa köydellä ja yllättävän hyvin se siitä innostui, vaikka repimisleikit on ollut meillä aika vähissä. Veneestä vielä innostettiin köydellä ja hyvin Netta veneen luo lähti. Aallokko aiheutti hetken empimisen, mutta into voitti kuitenkin. Hienosti Netta toi köyden rantaan asti. Toisella kertaa aallokko aiheutti vielä suuremman empimisen, mutta sitten Netta kuitenkin lähti ja tällä kertaa veti jo venettäkin. Kolmannella kierroksella päätin vaihtaa koiraa. Alunperin olin ajatellut jättää Niilon kotiin, mutta viime hetkellä otin senkin autoon. Se oli selvästi innoissaan ja tiesi heti, että vepetreeneissä ollaan. Näytin sille köyttä rannassa pikaisesti ja sen jälkeen suoritus oli kokeenomainen. Niilo lähti hakemaan hetkeäkään empimättä, vaikken ole sitä tänä vuonna edes uittanut vielä. Niilo veti venettä hyvällä otteella. Lähellä rantaa köyden antaja päästi köydestä irti ja Niilo vain mulkaisi, että mitäs irti päästit. Hyvä suoritus ja tästä tuli jotenkin sellainen fiilis, viitsinkö Niilon vepeuraa kuitenkaan kokonaan vielä lopettaa. Uran jatkon ratkaiskoon se, miten Netta syttyy lajiin ja miten Niilo lähtee viemään. Jos Netta on jostain syystä tosi hyvä ja Niilon vienti takkuilee, niin en ehkä jaksa hakata päätä seinään. Aika näyttäköön. Hienoja koiria joka tapauksessa kumpikin :)
Hyvää juhannusta kaikille!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Valmennusryhmän toiset treenit

Maanantaina oli tosiaan valmennusryhmän toiset treenit. Valitsin Niilon aiheiksi tunnarin ja seuraamisen.
Mielestäni Niilo on jotenkin epävarma tunnaria suorittaessa. Toisaalta se voi olla niin rutinoitunut, että hutiloi siksi suorittaessaan. Saimme muutamia hyviä vinkkejä. Haastetaa peliin: paljon kapuloita, oma kapula jossain kauempana, kapulat ihan vierekkäin jne. Toisaalta voi tehdä kentälle monta tunnarikasaa, joista käydään yhdessä (hihnassa) etsimässä omaa. Tällöin ei tule lähetystä/palautusta ollenkaan. Monesti juuri palautusvaihe on Niilolla "nihkeä". Täytyy kokeilla näitä vinkkejä.
Seuraamisessa kerroin meidän ongelmiksi mm. motivaation puutteen ja väljyyden. Sain vinkiksi tehdä Niilon virheitä isommiksi. Tällä hetkellä astun monesti koiraa kohti pysähdyksissä. Jos astuisinkin poispäin, Niilo ehkä huomaisi, että on väärässä paikassa ja alkaisi aktiivisesti korjaamaan paikkaansa. Täytyy kokeilla. Lisäksi Ansu neuvoi tekemään lyhyitä treenejä ja keskittymään yhteen asiaan kerrallaan esim. pysähdykset ja seuraavaksi sitten käännökset jne.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kuvia valmennusryhmän treeneistä

Tänään on ryhmän toiset treenit, mutta fiilistellään nyt vähän viimekertaisilla kuvilla. Kuvat on ottanut Tiina Jurvakainen.






sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Mejää

Kävin eilen tekemässä Netalle 400-500m pitkän treenijäljen. Pakkohan sitä on alkaa treenata, kun kokeeseenkin on jo ilmoitettu. Marika oli mukanani opettelemassa jäljen tekoa ja samalla teimme Ricolle ensimmäisen verijäljen. Rico tajusi heti, mistä on kyse ja selvästi silläkin on kykyjä mejän pariin.
Kävin tänä aamuna aikaisin ajamassa Netan jäljen. Minun kärsivällisyys oli taas koetuksella kuten Niilonkin alkuopetusvaiheessa. Netta tuntui tietävän ihan hyvin, mistä on kyse ja valtaosan aikaa jäljen paikkakin oli tiedossa. Sen etenemistyyli vain oli sellainen, että nenä maahan ja muutama kymmenen metriä hyvää jälkityötä ja sitten nenä ylös ja selvästi jäljeltä sivuun. Mä en osaa näissä tilanteissa tulkita, onko se kuitenkin jäljellä vai haahuileeko omiaan. Selvästi jäljestys oli nyt kuitenkin välillä puurtavaa ja Netta keskittyi ruohon syöntiin tms. Mielestäni se oli merkki epävarmuudesta ja turhautumisesta. Ekan kulman Netta oikaisi ilmavainulla ja toisen merkkasi hyvin. Jatkoi hetken suoraan kulman jälkeen, mutta palasi sitten takaisin. Kaadon löysi ja se kiinnosti (otti suuhunsa). Netalla meni jälkeen aikaa 24min eli tiukkaa tekee kokeissa olevan enimmäisajan kanssa. Seuraavalla kerralla ei varmaankaan kannata tehdä ainakaan pitempää jälkeä ja täytynee kehua Nettaa, kun se etenee kauniisti jälkeä pitkin. Muutama jälki tarvis varmaan tehdä ennen koetta. Jospa sitä juhannuksena ehtisi yhden tekemään.
Kävin Niilon kanssa purkamassa jäljen. Laitoin siis sillekin valjaat ja liinan ja se oli niin innoissaan. Se jäljesti hienosti ja 95% jälkitarkasti välittämättä Netan harhapoluista. Vauhtia oli kyllä aika paljon ja jouduin sitä pysäyttelemään vähän väliä, jotta sain krepit kerättyä pois. Aikaa meni pysäytyksistä huolimatta vain 13min. Niilo olis kyllä niin ihana jälkikoira, jos aika vaan riittäisi kokeissa käymiseen.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Mejäsuunnitelmia ja muita tämän viikon kuulumisia

Koiraharrastus on kyllä niin mukaansa tempaavaa, ettei vapaa-ajan ongelmia pääse muodostumaan. Koirien myötä olen tutustunut lukuisiin ihaniin ihmisiin, joihin en varmaan muuten olisi "törmännyt". Tein eräiden koiratuttujen kanssa mielenkiintoisen vaihtokaupan, jos niin voi sanoa. He ovat luvanneet treenata Nettaa ja viedä Netan mejäkokeisiin. Vastavuoroisesti minä yritän kouluttaa heidän koiralleen taipparijuttuja ja viedä toivottavasti taippareihin jonain päivänä. Tämän vaihtokaupan ekat treenit pidettiin tiistaina. Netalle oli tehty edellisenä päivänä n. 150m pitkä jälki, jossa oli kaksi kulmaa makauksineen. Ekan makauksen Netta meni vierestä ohi, mutta toisen merkkasi hienosti. Kaato kiinnosti. Hyvä suoritus mielestäni, sillä Netalle on aiemmin tehty vain kaksi tuoretta pentujälkeä, joiden pituus on ollut max. 50m.
Minä treenasin sitten Retun kanssa damin kantamista, luovuttamista, lyhyitä markkeerauksia ja hakuruutua. Ihan kivasti Retu toimi lainaohjaajan kanssa. Pienen omimisen jälkeen damit alkoi palautua minun käteen ihan kivasti. Namipalkkaa käytin apuna. Hakuruudusta Retu ei vielä kovin paljoa ymmärtänyt, mutta kiinnostusta työhön selvästi on. Tästä on hyvä jatkaa.
Niilon kanssa treenasin keskiviikkona vähän tokoa lähes heinäpelloksi kasvaneella mummilan viereisellä nurmikentällä. Teimme merkkiä ja ruutua. Tässä oli vähän haastetta, kun edes ohjaaja ei meinannut merkkejä (isoja) erottaa heinikosta saati sitten koira. Saimme kuitenkin ihan kivoja merkkejä ja pari ruutua tehtyä. Ostin uusiksi ruutumerkeiksi pinkit pikkuämpärit Prismasta. Toivottavasti eivät lentele nurin ihan niin helpolla kuin isot oranssit kartiot. Lisäksi teimme Niilon kanssa zetan osa-alueita, jotka sujuivat nyt ihan kivasti. Niilo on taas ilmoitettu pariin kokeeseen ja ensi viikolla on valmennusryhmän toiset treenit.
Viikonloppuna pääsen opastamaan uutta harrastajaa mejän saloihin ja saan nähdä itselleni uuden rotuisen koiran jälkityössä. Kivaa :) Mukava treenailla vähän mejääkin pitkästä aikaa. Netalle ajattelin 400-600m pitkän jäljen tehdä, jotta sen saisi vähitellen koekuntoon.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Netalle NOU1


Netta osallistui Raaseporin taippareihin 7.6. ja suoritti siellä taipumuskokeen hyväksytysti. Eino oli mukana taippareissa ja Sari huolehti hänestä sen aikaa. Markkeerausten palautuksissa/luovutuksissa oli pientä hapuilua, mutta sain molemmat lokit kuitenkin käteen asti. Hakuruudusta Netta toi ensin heitetyn variksen ja sen lisäksi nopeassa tahdissa vielä kolme muuta, kunnes tuomari pyysi kytkemään koiran. Muuten ruutu sujui hyvin, mutta kolmannen variksen (kauimmainen) kohdalla Netta lähti tekemään hakutyötä riista suussa. Ylemmissä luokissa tuollainen on huono juttu, mutta taippareissa se ei vielä haittaa. Kaikki varikset Netta toi käteen asti. Tosin kaikki palautukset eivät olleet ihan suoraviivaisia, mutta 1-2metrin kierroksella onnistui kuitenkin. Netta pääsi siis jäljelle. Ensimmäisen Netalle tarkoitetun jäljen toimitsijat onnistuivat vetämään niin, että kani jätettiin sellaiseen kohtaan, että Netta näki sen. Niinpä Netalle tehtiin toinen jälki. Minua vähän jännitti, mihin Netta lähtee, kun sillä oli kuitenkin näköhavainto toisesta kanista. Ensin se lähtikin kaartamaan kohti toista jälkeä. Kutsuin takaisin ja näytin oman jäljen uudelleen ja nyt Netta suorittikin sen ongelmitta. Tässä vielä Netan arvostelu. Tuomarina toimi Petri Tuominen.

Sosiaalinen käyttäytyminen: Käyttäytyy hyvin toisia koiria ja ihmisiä kohtaan.
Uimahalu: Menee reippaasti veteen ja ui mielellään.
Hakuinto: Omatoimisesti laajentaa hyvin alueella hyvällä vauhdilla.
Noutohalu: Löytää ja tuo mielellään riistat.
Nouto-ote: Hyvät otteet riistoista.
Palauttaminen: Rannalla hieman epävarmuutta. Hausta kaikki riistat ohjaajalle.
Reagointi laukaukseen: Rauhallinen ja tarkkaavainen.
Itseluottamus ja aloitekyky: Jäljestää varmasti kanille tuoden riistan ohjaajalle.
Yhteistyö: Hyvä.
Yleisvaikutelma: Hyvässä yhteistyössä toimiva pari, osaa hyvin taipumuskokeen tehtävät ja suoriutuu niistä helposti.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Viimeistelytreeni

Eilen kävin tekemässä Netalle viimeistelytreenin taippareita varten. Otin mukaan myös apuohjaaja Einon kantoreppuun, ettei tule sitten Netalle täysin yllätyksenä, jos joudunkin Einoa jossain vaiheessa koetta kantamaan mukanani. Viimeistelytreeni oli tällä kertaa pelkkä laahausjälki ja Netta suoritti sen kyllä todella hienosti. Nyt vaan peukut pystyyn, että pääsemme huomenna jäljelle asti.
Huomenna on siis luvassa taipparit ja ensi viikolle on suunnitelmissa muuta mielenkiintoista minun (ja Netan) iloksi. Sitä sitten tarkemmin ensi viikolla.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Paluu arkeen

Palasimme maanantaina viikon lomareissusta ja eilen ajelin sitten Forssaan koiria hakemaan. Käytin treenimahdollisuudet hyväksi ja treenasin Niilon kanssa ohjattua noutoa viereisellä nurtsilla. Nurtsi oli niin pitkää, ettei kapulat meinannut näkyä ollenkaan. Nostin ne pystyyn ja siltikin oli näkyvyys melko huono. Tein sekaisin merkkiä, tasamaanoutoa ja ohjattua noutoa. Enimmäkseen Niilo oli ihan kivasti kuulolla. Intoa oli selvästi taas enemmän. Johtui varmaankin matkan aiheuttamasta treenitauosta.
Tänään aamulla kävin heittämässä Netalle pari vesimarkkeerausta. Muuten sujuu ihan kivasti, mutta käteen en dameja oikein saa. Täytyy alkaa työstämään luovutuksia, kun vaan saamme taipparit ensin suoritettua. Nyt en jaksa viilata pilkkua.
Niilon kanssa tein tänään pikaisesti kotipihatokoa. Teimme kaukokäskyjä ja zetan jättöjä. Zetan jätöissä Niilo oli hyvin kuulolla. Johtuikohan vieressä pörräävästä ruohonleikkurista vai mistä. Selkeästi kuitenkin nyt keskittyi ja skarppasi hyvin. Kaukoissa pysyi aika kivasti paikoillaan, mutta joitakin lisäkäskyjä jouduin antamaan.
Illalla kävin vielä tekemässä Netalle ison (toivottavasti selvästi taippariruutua isomman) hakuruudun. Laitoin 10 damia. Lämpöä oli varmaan 25 astetta ja nyt oli selvästi ekaa kertaa havaittavissa Netassa hyytymisen merkkejä kesken hakutyön. Ensimmäiset viisi damia palautui vauhdilla, mutta sen jälkeen tahti selvästi rauhottui ja se jatkoi hakua rauhallisesti hölkäten. Näin palautui vielä kaksi damia. Kahdeksannella kerralla se tuli tyhjänä takaisin (ensimmäistä kertaa ikinä), enkä halunnut alkaa prässäämään, vaan lähdin hiljaksiin kävelemään ruutuun päin. Netta lähti mukaan ja löysikin sitten vielä kahdeksannen damin. Loput kaksi poimin itse. Taisin tehdä vähän turhan ison ja vaativan ruudun, mutta joskus näinkin. Treenin jälkeen kiersimme vielä pienen lenkin ja Netta kävi vilvoittelemassa kuralätäköissä. Ensimmäinen koirani joka lähes kierii kuralätäköissä.