lauantai 25. toukokuuta 2013

Kyläreissuja

Tällä viikolla on kyläilty oikein urakalla. Maanantaina kävimme Netan kanssa kasvattajan luona. Sari halusi nähdä, mitä mieltä Netta on vedestä ja niinpä se vietiin mutalammikon äärelle ihmettelemään äidin, enon ja mummon kera. Kyllähän se Netta vedestä tykkää! Onneksi ehdimme ottaa muutaman seisomiskuvan ennen tätä visiittiä mutalammikolle... Kiitos Sari tästä mutalammikkolenkistä! Nyt Netta osaa lenkillä etsiä kaikki mahdolliset lätäköt, joihin voi mennä pyörimään ;)
 Netta 4kk



Vierailimme tiistaina Netan ja Eetun kanssa Arjan luona ja Netta pääsi leikkimään Raffen, Rollen ja Raksun luona. Netta löysi koirien suuresta tarhasta ihanan ojan, jossa pystyi sukeltamaan kokonaan mutakylpyyn. Ensimmäistä kertaa näin, että musta koirakin voi näyttää todella likaiselta. Netta oli siis vuorattu kokonaan haisevalla ruskealla mönjällä kuonon päätä myöten. Niinpä Netta sai tutustua ensimmäistä kertaa pesemiseen. Ensin pääsi tutustumaan puutarhaletkuun ja sen jälkeen Arja pesi Netan vielä sisällä shampoolla ja sitten se olikin taas salonkikelpoinen. Tästä toilailusta ei valitettavasti ole kuva todisteita, sillä tilanne oli jokseenkin haastava, kun yritimme pitää hallinnassa ja ilman suurempia sotkuja kolme aikuista koiraa ja kolme lasta.

Keskiviikkona lähdimme sitten mummilaan, jossa aika kului vähän rauhallisemmissa merkeissä. Tällä kertaa Niilokin pääsi mukaan. Tässä koirat treenaa paikallaoloa Eetun leikkiessä leikkipuistossa mummin kanssa.
Olimme Forssassa perjantaihin asti. Tänään lähdimme sitten aamulenkille Nuuksioon. Metsässä sai onneksi kävellä ihan rauhassa. Pitkästä aikaa kokeilimme Eetulle kantoreppua ja sehän jopa viihtyi siellä. Netta sai tutustua Nuuksion maisemiin kaikessa rauhassa, mutta Niilo ulkoili hallitummin flexissä. Nettahan siis löysi joka ikisen reitin varrelle osuneen puron/mutalammikon. Sillä oli ainakin ihan älyttömän hauskaa. Reissu sujui kaiken kaikkiaan niin mukavasti, että täytyy lähteä pian uudestaan. Tässä pari kuvaa Netan pulikoinneista Nuuksiosta.

Vihdoinkin sain skannerin toimimaan ja sitä myöten lisättyä tänne sivuille Muistoissa-osion. Osiossa esitellään ensimmäistä kertaa myös minun ihan ensimmäinen koirani. Se ei siis edes ollut oikeasti minun, vaan vanhempieni koira. Topista kaikki kuitenkin tavallaan alkoi.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Kevät

Kevät (ja kohta kesä) on selvästikin tullut. Netta on todella innokas puutarhuri ja meikäläisen hermo on välillä koetuksella. Ensin piti kaivella pionin juuret esiin. Sen jälkeen Netta keksi kukkapenkin, josta se on kaivanut useamman tulppaanin sipulin ylös. Sen lisäksi on nurmikolla ainakin parissa kohtaa kuoppa ja viimeisimpänä tuhotyönä se keksi kiivetä minun viljelylaatikkoon, jonne olin eilen saanut kylvettyä siemenet. Mahtaako sinne mitään kasvaa ja jännityksellä sitten odotan, mitä kasvaa ja mihin kohtaan? Sen verran sekaisin mullat oli Netan urakoinnin jälkeen.
Sisälläkin Netta yrittää kyllä ahkeroida yksinollessaan ja olenkin päättänyt toistaiseksi pitää penskan häkissä, jos jää yksin. Tämä siis ihan turvallisuussyistä. Koirahuoneen sohva on saanut sellaista kyytiä, etten halua Netan hankkivan suolitukosta vaahtomuovista. Sohvalla ei sinällään ole väliä. Se on ainakin 30v vanha kapistus, jonka seuraava osoite on kaatopaikka.
Tuhotöiden lisäksi Netalla on ikävä tapa loiskuttaa edelleen kaikki vesikupin vedet pitkin lattioita ja tämän vedellä leikkimisen seurauksena pissat tulee sitten helposti kerran tunnissa. Enkä valitettavasti muista päästää sitä ihan niin usein ulos...
Tapakasvatuksen suhteen Netta vaikuttaa siis selvästi haastavammalta kuin aiemmat koirat, mutta toisaalta Netta on kyllä kiltimpi ja kuuliaisempi kuin pojat aikanaan. Luoksetulo toimii toistaiseksi ainakin pillillä paremmin kuin Niilolla ikinä. Niilohan ei enää oikein muista tulla metsälenkeillä luokse. Se siis jolkottelee ja tulee sitten kuin jaksaa. Netta sen sijaan ampaisee luokseni sata lasissa.
Tavoitteena olisi treenailla Netan kanssa joka päivä jotakin, mutta tavoitteessa ei ole oikein pysytty. Realistisempaa olisi ehkä sanoa, että treenaamme ehkä joka kolmas päivä jotakin. Pääasiassa on treenattu tokoa, mutta nomeakin olen vähän yrittänyt treenata. Tosin joka päivä treenataan sitten ruokakupilla malttia ja paikallaoloa. Aika kivasti Netta jaksaakin jo ruokaansa odottaa paikallaan. Enemmänkin pitäisi siis treenata, mutta tällä hetkellä energia kuluu kyllä ihan muuhun kuin koiran kouluttamiseen. Jospa sitä taas vähitellen aktivoituisi. Tänään mennään Saria moikkaamaan, joten ehkäpä sitä treeni-intoa tarttuisi sieltä matkaan mukaan.
Tänään oli muuten taas punnituspäivä ja Netta painoi 15,9kg eli aika tarkkaan 5kg on painoa tullut lisää kuukaudessa.