tiistai 26. helmikuuta 2013

Pentuja testaamassa

Kiitos aluksi haasteesta Tanjalle. Vastaan kyllä heti, kun ehdin, mutta se ei ehkä ole tällä viikolla (eikä ehkä seuraavallakaan...) Kohta loppuu nimittäin tylsät päivät Niilolta, sillä pennun tulo lähestyy koko ajan. Eilen kävin taas pentuja katsomassa ja samalla teimme niille pienimuotoista pentutestiä. Pentueessa on siis viisi narttua, joista pitäisi osata valita paras pentu. Vaikeaa... Yhden olin jo tiputtanut pois laskuista ennen eilistä visiittiä. Jäljellä oli siis neljä hyvin tasalaatuista pentua.
Saimme onneksi testillä aikaiseksi pieniä eroja pentujen välille. Osa pennuista oli selvästi rohkeampia ja vilkkaampia kuin toiset. Osasinkin testin jälkeen tiputtaa taas yhden pennun pois vaihtoehdoista. Tämä pentu oli testissä kaikkein jännittynein. Jäljellä on kuitenkin edelleen kolme pentua, jotka voisin kaikki ottaa meille. Nämä sitten laitoin illan päätteksi "paremmuusjärjestykseen". Eläinlääkäri tarkastaa pennut vielä keskiviikkona ja kokenut kasvattaja käy pentuihin tutustumassa torstaina. Tämän jälkeen täytyy tehdä sitten lopullinen päätös, kun on vielä nämä "lausunnot" käytettävissä valinnan tukena. Kyllä on päätöksenteko vaikeaa. Niiloa ja Roopea en ole saanut varsinaisesti valita, niin on päässyt tavallaan helpolla, kun on vain luottanut kasvattajaan. Nytkin toki luotan kasvattajan valintaan, mutta on jännä olla mukana asiaa päättämässä. En huomannut ottaa illan aikana ainuttakaan kuvaa pennuista, joten kuvia ei valitettavasti nyt ole.
Vielä on vajaa viikko pennun saapumiseen. Kyllä odottavan aika on pitkä...

torstai 21. helmikuuta 2013

Tylsää?

Niilon elämä taitaa olla tällä hetkellä vähän tylsää. Lunta on niin paljon, ettei oikein tule treenailtua (tai ehkä lumi on vaan tekosyy omaan laiskuuteen). Lenkit sujuu enimmäkseen niin, että Niilo jolkottelee omaa tahtiaan irrallaan (hyi minua!) ja minä juttelen Eetun kanssa. Eetulla on nyt sellainen vaihe menossa, että hän osoittelee kaikenlaista autoja, lamppuja, lapsia jne. Välillä minä yritän näyttää Eetulle jotain kuten katuvaloa, kuorma-autoa tai varista puussa. Niilo on näistä minun osoitusyrityksistä ihan innoissaan ja luulee raukka, että yritän ohjata sitä esim. puuhun tai auton alle. Jos se vaan osaisi kiivetä, niin olisin jo monta kertaa löytänyt koiran katulampun päältä istumasta. Ilmeisesti olen jossain vaiheessa onnistunut sille opettamaan, että käsimerkki näyttää suuntaa. Voisi kuitenkin yrittää ymmärtää, etten halua sen juoksevan auton alle. Täytyy yrittää siis jättää osoittelut vähemmälle.
Tänään oli ihana auringonpaiste ja niinpä otin Niilostakin pari kuvaa. Tässä ekassa kuvakulma on jotenkin sellainen, että Niilo näyttää kovin hoikalta, mutta ei se kyllä ihan noin hoikka ole.

 Kotipihalla suosikkileikki on frisbeen nouto ja tämä onkin tällä hetkellä meillä ainoa tapa pitää koiran kuntoa yllä ja kyllä tässä ensin väsyy oma heittokäsi kuin Niilolta loppuu into noutamiseen. Tässäkin se taitaa anoa uutta heittoa...


maanantai 11. helmikuuta 2013

Pentuja katsomassa

Kävimme lauantaina katsomassa pentuja koko perheen voimin. Täytyyhän kasvattajan nähdä, millaiseen perheeseen pentu on tulossa ;) Jatkossa hoidan kyllä taas pentureissut yksin...
Yritin jotain kuviakin ottaa, mutta ei niistä oikein mitään tullut. Eetu ehti melkein joka kuvaan ainakin osittain. Hän oli pennuista kovasti innoissaan ja olisi halunnut halia niitä.
                                                 Pennut jonossa (ja Eetu kuvan reunassa)
                                                              Aino hoitaa pentuja

Pennut ovat siis nyt n. 4 viikon ikäisiä. Mikään pennuista ei ole vielä selkeästi suosikkini. Saa nähdä, osaanko jo valita seuraavalla kerralla.Silloin olisi kyllä tarkoitus valinta tehdä, mutta kyllä on vaikeaa.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Pentu

Tämä vuosi alkaa positiivisemmissa merkeissä, vaikka Niilon sairastelu jatkuu edelleen. Furunkuloosi on sangen hankala vaiva.
Meille on siis tulossa maaliskuun alussa joku näistä
Kyseessä on narttupentu October's-kennelistä. Pentujen emä on Aino ja isä on saksalainen Jokeri.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Roopen sairaskertomus

Olimme ulkomailla reissussa kesäkuun puolen välin paikkeilla. Samana aamuna, kun olimme juuri saapuneet Suomeen, sain huolestuttavan puhelinsoiton. Roope on kipeä. Se vingahtelee ja on alla päin. Ajoin saman tien hoitopaikkaan Roopea katsomaan, vaikken ollut ehtinyt yöllä nukkua lainkaan. Roope oli tietenkin iloinen nähdessään minut ja yritti selvästi skarpata tilanteessa. Aluksi vaikutti, että se aristaa oikeaa lapaa. Annoin sille kipulääkettä ja sovin iltapäiväksi vastaanottoajan. Vastaanotolla Roope yritti olla oma iloinen itsensä, mutta tutkittaessa havaittiin, että se aristi kaularankaa. Päätin soittaa heti Aistiin, vaikka tutkinut eläinlääkäri oli sitä mieltä, että levolla ja kipulääkkeellä voisi katsoa pari päivää. Oli juhannusviikon maanantai, joten en halunnut hukata hetkeäkään. Niinpä soitin Aistiin ja saimme luvan mennä sinne seuraavana päivänä, vaikka kaikki ajat olivatkin jo täynnä. Illalla Roopen oireet pahenivat ja sillä alkoi olla selvää ataksiaa ja se ei meinannut pysyä koko aikaa pystyssä.
Yön nukuin Roopen kanssa lattialla. Tosin en kyllä juurikaan nukkunut, sillä pelkäsin, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. En ollut ikinä nähnyt Roopea niin kipeänä. Se oli surkeata katseltavaa. Aistissa Roope taas piristyi ja esiintyi häntä heiluen. Onneksi neurologisia oireita ei piilotella kovin helpolla. Roope vietiin magneettiikuviin ja itse vietin kamalat tunnit ostoskeskuksessa peläten Roopen hengen puolesta. Aavistin, että luvassa on jotakin pahaa. Lopulta saimme magneettikuvien tulokset. Pettymyksekseni diagnoosi ei varmistunutkaan kuvissa. Niissä oli kyllä nähtävissä lievä painauma selkäytimessä kaularangan alueella (C5-C6) ja papereihin diagnoosiksi kirjattiinkin välilevytyrä. Kuvissa näkyi myös muutosta hermojuuren alueella. Muutos saattoi olla kasvain, mutta varmuuden olisi saanut vain koepalojen avulla ja se olisi vaatinut massiivista kirurgiaa. Hoitosuositukseksi saimme parin viikon ehdottoman levon (ilman kipulääkkeitä) ja sitten tilanteen uudelleen arvioinnin.
Roope oli tiistai-illan niin kipeä, että se suostui hädin tuskin käymään pissalla. Totesin, etten voi odottaa kahta viikkoa ja katsella koiran kipuja. Niinpä soitin heti seuraavana aamuna toiselle neurologille. Hän lupasi katsoa kuvat ja suositteli kipuun heti gabapentiiniä. Torstaina (juhannuksen aatonaattona) hän katsoi kuvat yhdessä kokeneen ortopedin kanssa. Kaularangan muutos oli kuulemma erikoinen ja viittasi heidän mielestään ennemmin kasvaimeen kuin välilevytyrään. Muutos oli niin hankalassa paikassa, että he eivät suositelleet koepalojen ottoa. Koepalat olisivat todennäköisesti vain varmistaneet syövän olemassa olon ja lopputulos olisi ollut kuitenkin huono, sillä kasvainta ei olisi saanut kuitenkaan kokonaan poistettua. Niinpä päädyimme konservatiiviseen hoitoon eli gabapentiiniä, kortisonia ja lepoa.
Lääkitykset helpottivat Roopen oloa lähes välittömästi ja kivut hävisivät parissa päivässä. Lupasin Roopelle tässä vaiheessa, että mikäli kivut palaavat, päästän sen lopullisesti tuskistaan. Kivut pysyivät kuitenkin onneksi poissa ja neurologiset oireetkin hävisivät lähes kokonaan.  Roope oli koko kesän ajan oma iloinen itsensä. Toki rajuja leikkejä ja hyppimistä ym. vältettiin, mutta muuten Roope eli ihan normaalia elämää.
Sitten koitti syksy. Olin poikkeuksellisesti töissä 4.10. (vaikka muuten olen edelleen kotona hoitovapaalla) ja iltapäivällä palatessani koirien luokse huomasin, että jotain oli pielessä. Roope liikkui pää alhaalla ja häntä koipien välissä. Päästin sen ulos, koska oletin, että sillä oli kova hätä ja se menikin heti tarpeilleen. Sisälle tullessaan se ei meinannut päästä kynnyksen yli, sillä se ei pystynyt nostamaan päätään. Tajusin, että nyt oireet ovat palanneet ja luopumisen hetki alkoi olla lähellä. Annoin Roopelle heti täyden annoksen gabapentiiniä ja kortisonia (jota ilman olimme pärjänneet jo pari kk). Lääkkeet eivät auttaneet. Hain illalla Roopelle vielä päivystävältä eläinlääkäriltä vahvemman kipulääkkeen yöksi ja sovimme perheen kanssa, että aamulla Roope pääsee tuskistaan, mikäli muutosta ei ole tapahtunut. Varasin jo ajan aamuksi valmiiksi. Roope nukkui yön rauhassa, mutta tilanne oli aamulla edelleen huono. Niinpä tein tähänastisen elämäni raskaimman päätöksen. Häntä heiluen Roope vielä kulki  autosta tutulle vastaanotolle, vaikka kivut olivat varmasti kovat. Siihen Roope sai sitten nukahtaa ikiuneen meidän silitellessä sitä kaikessa rauhassa.  Lepää rauhassa, Roope.
Kirjoitin tämän tekstin lähinnä itselle muistoksi. 3,5kk kesti ennen kuin pystyin tähän. Julkaisen tämän nyt myös täällä uudessa blogissa, jotta saan vielä viimeiset kuvat Roopesta näkyviin. Viime syksyyn on mahtunut muutakin murhetta. Niilolle on puhjennut paha furunkuloosi ja se sai joulukuussa epileptisen kohtauksen. Vuosi 2012 oli siis synkkä koirarintamalla, vaikka se muuten olikin hyvin onnellista aikaa. Nyt on kuitenkin suunta taas tulevaisuuteen ja toivottavasti seuraavat blogipäivitykset täällä uudessa blogissa positiivisempia.
Roope heti sairastumisen jälkeen kaularanka siteillä tuettuna.
 Roope muutama päivä sairastumisen jälkeen kesäkuussa 2012
Roope 8v 2.8.2012

Niilon blogi muuttaa

Nyt on pitkään harkittu päätös tehty ja koirien blogi saa muuttaa tänne. Vanha blogi löytyy osoitteesta www.roopejaniilo.vuodatus.net