lauantai 28. joulukuuta 2013

Kinkun sulattelua

Eilen kävimme vähän sulattelemassa kinkkua tokotreenien merkeissä. Eihän sitä hallivuoroa viitsinyt jättää väliin. Niilo sai tällä kertaa tehdä molemmat paikallaolot, kun on se koe tulossa. Paikallaolojen jälkeen teimme seuraamista ja zetaa ilman merkkejä. Tällä kertaa Niilo kuunteli asentojen käskyt ihan hyvin ja teki vain kertaalleen väärän liikkeen. Kunpa se nyt kuuntelisi jatkossakin. Teimme kyllä jo viikolla aamulenkin yhteydessä jättäviä ja silloinkin oli selvästi havaittavissa, että korvat oli jo paremmin kuulolla. Sitten teimme ruutua. Ensin pelkkä merkki, joka sujui hyvin. Sen perään kokonainen liike loppuosineen. Maahanmenoon tarvitsi toisen käskyn ja paikka ruudussa oli vähän turhan edessä (mahtui kuitenkin kokonaan ruutuun). Muuten oli hyvä suoritus. Jätin ruutuun pallon palkaksi toista suoritusta varten ja palkasta meinasi tulla niin iso häiriö, ettei liike meinannut onnistua millään. Pallo siis kiehtoi Niiloa niin paljon, ettei meinannut millään mennä merkille, vaikka varmasti kyllä tietää, mikä se on. Lopulta saimme kuitenkin onnistuneen suorituksen tehtyä. Sitten kaukoja, jotka sujui kyllä valitettavan huonosti. Tarvittais lisää treeniä ja treeniä. Teimme myös hyppynoutoa, jotka sujui kyllä ihan kivasti, vaikka mun eka heitto oli vahingossa luokattoman huono. Siinä jouduin auttamaan takaisinpäin hypyssä. Sen jälkeen heittelinkin tahallaan vinoja heittoja. Lopuksi teimme vielä tunnarin kertaalleen. Niilo otti hienosti oman, mutta alkoi sitten epäröimään ja pudotti sen ja alkoi haistella uudestaan. Lopulta toi kyllä oman, mutta palauttaessa pureskeli kapulaa ikävästi. Pureskelu ei ole ollut Niilolle tyypillistä, mutta näimmä nyt on sellainenkin ongelma kehitetty. Niinpä teimme sitten vielä vähän kapulanpitotreeniä erikseen.
Netan treeni jäi nyt tosi lyhyeksi, kun olen yrittänyt lähteä ajoissa kotiin laittamaan lapsia nukkumaan. Tein Netan kanssa vähän seuraamista ja sitten yritin opettaa liikkeestä seisomista. Kyllä se jo vähän tajuaa, mistä on kyse. Seisominen ei kuitenkaan vielä oikein sujunut hypyn yhteydessä, kun kokeilin. Hyppy muuten sujuu jo paremmin, vaikka reippaalla käsiavulla edelleen mennään. Lopuksi tehtiin vielä vähän "paikallaan seuraamista" eli kontaktia. Täytyy yrittää rakentaa seuraamista myös kontaktin kautta valmiimmaksi. Seuraava hallivuoro onkin jo ensi viikolla. Saa nähdä, pystynkö menemään, kun samana viikonloppuna on myös ristiäiset.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Mitä tuli tehtyä?

Siis apua! Ilmoitin Niilon tokokokeeseen yli 1,5 vuoden tauon jälkeen. Saa nähdä, miten käy. Pääsemmekö starttaamaan ja jos pääsemme niin, saammeko tuloksen? Niilo ei oikein vielä ole evl:n vaatimalla tasolla, mutta terveydellisen tilanteen kannalta alkaa olla nyt tai ei koskaan -fiilikset. Niilo voi siis tällä hetkellä paremmin kuin pitkään aikaan ja lääkitys on ajettu melkein alas. Ennen koetta pitää siis luopui viimeisistäkin kortisonin murusista tai muuten jää koe väliin. Tämä jatkuva douppaaminen on syönyt omaa treenimotivaatiota ja välillä olen jo ollut laittamassa hanskat kokonaan naulaan. Nyt onneksi terveys on pysynyt parempana ja uskallan edes haaveilla starttaamisesta reilun kuukauden päästä.
Ilmoittautumisesta reipastuneena lähdin heti aamusta treenaamaan tai itseasiassa teimme pari liikettä aamulenkin ohessa. Ensin ohjattu nouto, jossa Niilo yritti varastaa aluksi kapuloille. Kuunteli onneksi pysäytyksen ja loput toistot menikin hyvin. Välillä otin pelkkää merkkiä. Lelu unohtui kotiin ja nameilla on kyllä huono palkata vauhtiliikkeitä kuten merkkiä. Sitten teimme kaukokäskyt kertaalleen n. 5m etäisyydeltä tai oikeastaan teimme kahdesti, sillä ensimmäisellä maasta seisomaan siirtymällä edisti niin reippaasti, että piti vähän muistuttaa, mitä oltiin tekemässä. Toinen yritys onnistuikin jo kivasti ja Niilo edisti n.10cm koko liikkeen aikana. Tosin ne sentit lisääntyy varmaan eksponentiaalisesti, kun matkaa kasvatetaan sinne 15m asti. Lopuksi teimme vielä luoksetulon. Seisomisessa valui vähän eteenpäin, mutta maahanmeno oli parempi. Nyt vaan kun jaksaisi joka päivä treenata vähäsen. Netta ei muuten ollut ollenkaan mielissään, kun vain Niilo pääsi treenaamaan. Ikävä piippaus kuului kentän laidalta...

tiistai 17. joulukuuta 2013

Ja treenit jatkuu

Vauva osasi ajoittaa syntymisensä hyvin ja pääsin taas viime perjantaina omalla vuorollani halliin treenaamaan. Netta aloitti taas paikkamakuulla. 2min paikallaolo meni hyvin. Eniten ongelmaa tuottaa tällä hetkellä perusasennossa pysyminen ennen liikkeen alkua ja makuulla olo minun palatessa viereen. Malttia täytyisi siis jostain yrittää löytää lisää. Sitten jatkoin Niilon kanssa. Istuminen ok ja sen jälkeen illan teemana oli pääasiassa inhokkiliikkeet. Täytyyhän niitäkin jaksaa välillä treenata. Aloitimme tunnarilla, joka sujuikin tällä kertaa oikein mallikkaasti. Hyvä työskentely kapuloilla ja oma nousi varmasti. Palauttamisessa tosin parantamisen varaa, mutta kapulatyöskentely oli nyt hieno. Sitten vähän seuraamista. Kontakti pysyi kivasti, vaikka teimmekin aika pitkän pätkän. Perusasennot ja muutenkin etäisyys oli sen sijaan vähän hukassa (vinoutta ym.). Vire oli kuitenkin hyvä ja siihen olen tyytyväinen. Ei näillä treenimäärillä voi oikein isompaa edistymistä odottaa. Välissä tehtiin yksi kiva liike eli luoksetulo, joka meni ok. Sitten jatkettiin jättävillä liikkeillä. Niissä on tällä hetkellä suurimpana ongelmana kuunteleminen eli Niilo ei kuuntele, vaikka osaisi ihan varmasti käskyt oikein. Nyt se yritti tarjota istumista joka välissä, vaikka käskin seisomaan. Lisää vaan pitää siis treenata... Viimeiseksi tehtiin sitten kaukokäskyjä. Lyhyeltä etäisyydeltä ne meni ihan kivasti, mutta noin 10m päästä tuli kyllä sitten niin paljon eteenpäin, että nollaksi olisi mennyt ja siitähän on vielä matkaa evl-etäisyydelle... Niilo oli koko treenin ajan ihanan reippaassa vireessä. Se hyöty tästä harvoin treenaamisesta on, että koiralla riittää intoa :)
Netta sai aloittaa puukapulan noudolla. En ymmärrä, miksei kapula meinaa kiinnostaa Nettaa riittävästi. Nytkin piti käydä haistelemassa kaiken maailman hajuja ennenkuin kapula nousi mukaan. Sitten kyllä palautti ihan reippaasti. En uskaltanut jäädä liikettä toistelemaan. Pitäisi muistaa treenata kotipihalla, niin hajut olisi jo valmiiksi haisteltu. Sitten aloitimme liikkeestä seisomisen treenaamista. Pysäytin siis namilla seisomaan ja palkkasin siinä pysymisestä. Välissä tehtiin yksi luoksetulo, joka sujuu kyllä mallikkaasti lopun perusasentoa lukuunottamatta. Viimeiseksi tehtiin sitten vielä liikkeestä maahanmenoa, joka menee namiavulla ihan ok. Kyllä sitä on vielä ihan älyttömästi tehtävää ennenkuin kokeisiin joskus pääsee. Netan kanssa pitäisi treenata joka päivä vähäsen ja mä treenaan ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Ei oikein edistymistä tapahdu näillä treenimäärillä, vaikka Netta kovin innokas olisikin tekemään ja harjoittelemaan.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Syksyn viimeiset ulkotreenit

Eilen oli syksyn viimeiset ulkotreenit Hihan kentällä. Enpä olisi alkusyksystä uskonut, että pystyn taas treenaamaan kauden loppuun. Hyvä näin.

Niilon ryhmässä oli aiheena kolme liikettä kokeenomaisesti. Itsekseni mietin autossa, että haluaisin tehdä zetan, ohjatun ja luoksetulon. Kouluttaja oli kuitenkin päättänyt liikkeet valmiiksi, mutta hyviä valintoja olikin tehtynä :) Liikkeet olivat siis zeta, ohjattu ja kaukokäskyt. Paikalla oloilla kuitenkin aloitettiin, vaikka maa oli jäässä (ja keli muutenkin aika ikävä). Niilo suoritti istumisen taas hyvin, eikä makaaminenkaan tuottanut ongelmia jäisestä maasta huolimatta. Niilo sai suorittaa yksilöliikkeet ekana. Zetassa on mielestäni vaikeinta oma käveleminen. Olen tehnyt sitä niin vähän kokonaisena liikkeenä, että ei oikein vielä luonnistu. Pystyin sentään näin treeneissä muistamaan liikejärjestyksen. Joskus sekin on unohtunut. Liikejärjestys oli seiso-istu-maahan. Kaikki muut meni ok, paitsi maahanmeno vaati kaksoiskäskyn. Seuraavana liikkeenä oli ohjattu, jossa jännitin etukäteen Niilon lukkiutumista liikkuriin/kapuloihin, sillä liikettä on tehty tosi vähän liikkurin kanssa ja jotenkin tuntuu, että silloin kapuloiden merkitys korostuu entisestään. Niilo jäikin tuijottamaan viimeksi vietyä kapulaa/liikkuria. Hienosti se kuitenkin meni merkille ja haki oikean. Hakukaari oli olematon ja jännäsinkin, ottaako Niilo keskimmäisen vai oikean. Oikean otti, mutta ehkäpä pitäisi treenata noita kaaria erikseen, niin ei menisi ihan arpapeliksi. Kaukokäskyt tein 10m etäisyydellä. Niilo vaati kahdessa vaihdossa ylimääräisiä käskyjä (yhteensä kolme lisäkäskyä) ja eteni aika reippaasti. Ei ole kaukot siis oikein kasassa... Treenin lopuksi teimme vielä uudestaan kaukot liikkurin kanssa ja sujui jo paremmin. Tosin etäisyyskin oli vain 5m. Niilo otti kaukoissa selvästi häiriötä merkkitötsistä, jotka oli asetettu merkkaamaan 10 ja 15m etäisyyttä. Se oli ihan selvästi merkille lähetys moodissa ja asenne tehtävää liikettä kohtaan oli tavallaan väärä. Täytyis muistaa laittaa ylimääräisiä merkkejä sinne ja tänne häiriöksi treenien ajaksi.

Netan ryhmässäkin piti olla aiheena zeta, mutta kouluttaja olikin päättänyt järjestää kivan "pikkujoulukisan". Netta tosin ei oikein vielä ollut liikkeiden vaatimalla tasolla, mutta saimme tehdä sitten helpotetut versiot. Paikallaolossa joka toinen koira kutsuttiin luokse. Oletin, että tämä olisi ollut Netalle liian suuri häiriö, joten jäin syöttämään sille nameja ihan sen eteen ja olin tyytyväinen, että sain sen pysymään jäisessä maassa. Toisessa paikallaolossa Nettakin piti kutsua luokse, joten jätin sen istumaan. Haluan aluksi, että kaikki on selkeää ja maasta ei toistaiseksi lähdetä luokse, jos ollaan rivistössä. Istumisesta voi sen sijaan lähteä, kun kutsutaan. Eka yksilöliike oli seuraaminen, joka tarkoitti tällä kertaa pelkkiä askelsiirtymiä ja käännöksiä. Näitä ei ole oikeastaan Netan kanssa vielä tehty, joten nami-imutuksella mentiin. Toinen liike olisi pitänyt olla jättävän liikkeen ja noudon yhdistelmä, mutta Netta teki molemmat erikseen, sillä nouto on vielä sen verran hakusessa. Jättävänä liikkeenä tein maahanmenon ja namilla autoin edelleen maahan. Nouto tehtiin niin, että kouluttaja hetsasi kapulalla. Hyvinhän se nouto tuolla tapaa sujui. Viimeinen liike olisi ollut merkki, mutta sen skippasimme kokonaan, sillä sitä ei ole vielä tehty.

Kivat treenit molemmille koirille näin kauden lopuksi. Hallitreenejä olisi vielä parit jäljellä tämän vuoden puolella. Saa nähdä, pystymmekö osallistumaan.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Jälleen tokoilua

Päivitykset koskee nykyään pelkkää tokoa ja kohta ei varmaan sitäkään... Eilen oli pitkään odotettu päivä ja "juhlistin" sitä käymällä hallissa treenaamassa. Ei toivottua vaikutusta...

Netta sai aloittaa paikkamakuulla. Pysyin lähellä, palkkasin välillä ja aika 2min. Sujui ok. Vaikeinta tuntuu tällä hetkellä olevan minun siirtyminen koiran viereen. Niin se oli kyllä aikanaan Roopellekin se haastavin kohta.

Sitten Niilo istumaan ja sen perään vähän treeniä. Niilo oli ihmeen reippaassa vireessä ja se tuotti lieviä haasteita, kun korvat oli vähän hukassa. Aluksi teimme lyhyesti jättäviä liikkeitä ja ne sujui nyt paremmin kuin viime sunnuntaina. Niilo oli kuulolla ja teki maahanmenot ym. nopeasti. Sitten kaukokäskyjä, jotka nekin sujui ihan jees enimmäkseen. En tosin "uskaltanut" tehdä seiso-istu-siirtymiä juurikaan, sillä niitä pitäisi muistaa työstää ensin ihan rauhassa kotosalla. Luoksetulon suhteen ajattelin tehdä pelkkiä läpijuoksuja. Ekalla yrityksellä Niilo hidasteli puoli välissä, joten ei saanut kunnon palkkaa. Seuraavalla yrityksellä se teki omatoimisesti hienon maahanmenon, joten palkkaa ei taaskaan tullut. Kolmas yritys oli sitten mukavan vauhdikas, kun lopulta uskoi, ettei pysähdystä ole tulossa. Päivän hankalin juttu oli selvästi tunnari, jota tehtiin taas muutaman viikon tauon jälkeen. Ekalla yrityksellä Niilo kävi liian isoilla kierroksilla ja työskentely oli huolimatonta ja se toi väärän. En noteerannut, vaan lähetin uudestaan. Sitten tuli onneksi oikea, mutta ei saanut kunnon palkkaa. Sitten tein alusta uudestaan ja jo tuli oikea ekalla yrityksellä. Saas nähdä, saammeko tunnaria ikinä kunnolla valmiiksi... Viimeiseksi tehtiin merkkiä. Niilo teki ihan mukavan reippaita suorituksia. Sille on nyt tullut sellainen tapa, että se tökkää sitä tötsää ja jos kyseessä on oranssi korkea kartio, niin se kaatuu. Vaikuttaakohan tuo pisteisiin?

Sitten oli Netan vuoro. Netta sai aloittaa liikkeestä maahanmenoilla. Ne sujuu aika kivasti namiavulla. Nyt tuntuu, että Netta alkaa vähitellen sisäistää maahan-käskyn myös ilman käsi/namiapua. (Miten niin me edetään hitaasti? Kohta on vuosi täynnä, eikä koira osaa edes maahanmenoa kunnolla...) Sitten pari luoksetuloa. Aluksi en huomannut auttaa lopun perusasennossa, joten se ei oikein onnistunut. Luoksetulovauhti oli kuitenkin hyvä. Tokalla kertaa muistin auttaakin enemmän, niin loppukin sujui paremmin. Netta pysyi hienosti paikallaan, vaikka treenikaverin lelu lensi parin metrin päähän silloin, kun minä olin jo siirtynyt 10-15m päähän Netasta. Hienoa! Sen sijaan houkutus muodostui luoksetulon (ja palkkauksen) jälkeen liian suureksi, kun hallissa oli ihana pieni aussipentu treenaamassa... Lopuksi tehtiin vielä hyppyä. Olen nyt pari kertaa tehnyt sitä ns. kokonaisena liikkeenä reippailla käsi/namiavuilla. Nyt huomasin kuitenkin, ettei Netta ymmärrä seisomisesta yhtään mitään eli pitää alkaa treenata sitä ihan erikseen, kun nyt meni vaan sähläämiseksi, kun se yritti tarjota kaikenlaista tilalle. Kokeilin pari kertaa pelkkää seisomista, mutta halliympäristö oli selvästi liian haastava eli täytyy muistaa kotona treenailla sitä erikseen.

Sunnuntaina olisi vielä syyskauden vikat ulkotreenit tiedossa. Saa nähdä, pääsenkö vielä sinnekin.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Taas tokoa

Ei me nykyään muuta treenatakaan kuin tokoa ja sitäkin aika vähän. Parempi kuitenkin vähän kuin ei ollenkaan. Sunnuntaina oli treenit Hihan kentällä. Niilon ryhmässä aiheena oli kaukokäskyt. Omaa vuoroa odottaessa tein Niilon kanssa jättäviä liikkeitä. Pääasiassa tehtiin liikkeestä maahanmenoa. Tuntui, että Niilo ei kuunnellut oikein lainkaan ja aika vääntämiseksi meni. Sen jälkeen tein ruutua. Ruutu on sujunut hallissa tosi kivasti ja olikin yllättävää huomata, ettei oikea paikka ruudussa tahtonut oikein löytyä ulkokentällä. Mahtoiko johtua siitä, että kenttä on osin hämärä, vaikka valot ovatkin päällä? Jouduin siis välillä viemään lelunkin ruutuun oikeaa paikkaa merkkaamaan ja muutamalla toistolla löytyi se oikea paikka sentään tyhjästäkin ruudusta. Onneksi ruutu sentään ylipäätään löytyi ja kyseessä oli vain noin puolen metrin heitto oikeasta paikasta. Sitten teimme ihan vähän seuraamista, jonka jälkeen pääsimme ihmettelemään kaukokäskyjä kouluttajan kanssa. Kerroin meidän ongelmaksi seiso-istu-siirtymän ja ohjeeksi saimme yllätysyllätys oikean liikeradan hiomista "pentutyyliin". Ei ole oikotietä onneen siinä asiassa. Sitten kokeilimme kaukokäskyjä lyhyeltä etäisyydeltä pelkillä suullisilla käskyillä tarkoituksena tehdä kuunteluharjoitus, mutta Niilopa ei tehnyt mitään. Tästä päättelimme, että Niilo siis tukeutuu kaukokäskyissä vahvasti käsimerkkeihin eikä ymmärrä suullisia käskyjä kunnolla. 7v koira, joka ei osaa peruskäskyjä :( Saimme siis kotiläksyksi suullisten käskyjen vahvistamista. Treenasin sitten vielä lopuksi itsekseni lisää jättäviä ja kaukokäskyjä. Jättävät alkoikin sujua jo paremmin (Niilo kuunteli) ja kaukotkin onnistui pelkillä suullisilla käskyillä paremmin, kun ei ollut kouluttajaa "häiritsemässä". Niilo ilmeisesti paineistui kouluttajasta sen verran, ettei kyennyt työskentelemään kunnolla tai luuli, että sitä jotenkin hämätään. Meillä on kuitenkin ollut syksyn aikana usein treenejä, joissa koiraa yritetään saada tekemään väärin runsailla häiriöillä tms. ja Niilo on kovin herkkä uusille haasteille. No, olin tyytyväinen, että se kuitenkin ymmärtää myös niitä suullisia käskyjä.
Netan ryhmässä aiheena oli seuraaminen. Aluksi tehtiin kuitenkin pari paikallaolon jättöä siten, että joka toinen koira oli toiseen ja joka toinen toiseen suuntaan. En usko, että nämä suunnat vaikuttivat Netan toimintaan mitenkään, mutta ilmeisesti pakkanen ja jäinen maa teki sen, etten meinannut saada Nettaa millään maahan. No, eipä sen ollutkaan ikinä aiemmin pitänyt maata jäisessä maassa. Täytyy siis muistaa talven aikana tehdä lyhyitä paikallaoloja ulkosallakin, jotta se tottuisi myös kylmempään maahan. Kouluttaja oli suunnitellut kivat erilaiset seuraamistreenit, joista me ei kyllä tässä vaiheessa saatu kovin paljoa irti. Meillä on seuraaminen vielä ihan nollapisteessä ja tein kaikki harjoitukset namilla imuttaen. Täytyy kuitenkin pitää nämä treenit mielessä ja muistaa palata harjoitteisiin sitten myöhemmin, kun Netta jo alkaa jotain osata. Ensimmäisessä harjoituksessa oli tötsät laitettu kuten ruudussa ja koiraa seuruutettiin tötsien ympäri. Vuorotellen tehtiin "voltti" oikealle ja vasemmalle. Seuraavassa harjoituksessa tötsät oli laitettu tavallaan loivaan kolmioon ja koiraa seuruutettiin "pohkeenväistössä" molempiin suuntiin. Tällä pyrittiin hakemaan koiralta ristikkäisiä askeleita ja tavallaan sivuttain seuraamista. Kolmannessa harjoituksessa oli tehty agilityrimoista rata, jossa edettiin suoraan, sivuaskelilla ja peruuttamalla.
Ensi sunnuntaina olisi sitten syksyn viimeiset ulkotreenit. Saa nähdä, pystynkö osallistumaan.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Ekstratokot ja kokoustelua

Perjantaina tarjoutui mahdollisuus ylimääräiseen hallivuoroon ja päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni, sillä kohta minulta varmaan jää omia vuoroja väkisinkin käyttämättä. Netta aloitti tuttuun tapaan paikkamakuulla. Tällä kertaa katsoin kännykästä aikaa, etten tekisi mitään ylipitkää suoritusta ja nyt kaikki onnistuikin ihan hyvin. Kokonaisaika oli 2,5min ja kävin muistaakseni kolmesti palkkaamassa välillä. Etäisyyden pidin lyhyenä koko ajan. Tällaisia suorituksia lisää, kiitos.
Niilo jatkoi sitten istumisella ja muutenkin treenasin sen kanssa ensin. Aluksi kaukokäskyjä, jotka sujui nyt melko hyvin lyhyellä etäisyydellä. Etenee tosin edelleen seiso-istu-siirtymässä, mutta paremmin sujui kuin viime viikolla. Sitten tehtiin muutama merkki ja ne onnistui kyllä kivalla draivilla. Lopuksi vielä yksi ruutuun lähetys ja sekin meni nappiin. Pitäisi vaan joskus muistaa treenata ruudun loppuosaakin... Sitten luoksetuloa, jossa tapahtui aika reipasta valumista ekalla kerralla, mutta onneksi toinen suoritus oli jo paljon parempi. Palkkasin molemmat pysähdykset erikseen. Viimeiseksi teimme vielä pitkästä aikaa metallihyppynoutoa, joka meni ihan ok. Tein pari vinoa heittoa tahallaan ja nekin sujui ok.
Netta aloitti varsinaisen treeninsä luoksetulolla, joka sujui kyllä hyvin ja tosi pienillä avuilla (loppuperusasennossa). Netan luoksetulovauhti on kyllä mahtava :) Sitten tehtiin lyhyesti seuraamista namin kanssa imuttamalla. En uskalla toistaiseksi kovin paljoa seuraamista treenata, ettei tulisi tehtyä mitään isoja virheitä. Haluan saada tuon mahan ensin pois tieltä, niin sitten lähden rakentamaan sitä kuntoon enemmän katsekontaktin kautta. Tällä hetkellä on vaan "mahakatsekontakti". Ruutua tein tällä kertaa niin, että kävin yksin viemässä lelun Netan odottaessa 5-10m päässä ruudusta. Hyvin onnistui nyt "kuolleelle" lelulle lähetykset. Tällä kertaa teimme hyppyäkin. Ekaa kertaa tein alokasluokan-tyyliin. Avustin namikädellä hyppäämään esteen (n.30cm) yli ja sitten palkkasin esteen takana seisomista ja varovasti yritin siirtyä viereenkin. Siirtyminen ei oikein vielä sujunut, mutta pitäisikin muistaa opettaa erikseen seisomistakin, kun eihän sellaista ole vielä ollenkaan harjoiteltu... Viimeiseksi tehtiin taas pari noutoa. Eka oli hyvä, mutta sen jälkeen motivaatio oli taas vähän hukassa. Saimme kuitenkin toisenkin onnistuneen tehtyä. Palkkasin molemmat noudot vauhdista. Enempää en uskalla toistaiseksi vaatia. Kaiken kaikkiaan Netan treenissä on selvää edistymistä havaittavissa. Se jaksaa keskittyä aiempaa paremmin tekemiseen ja ottaa selvästi vähemmän häiriötä muista. Se oli tällä kertaa koko oman treeniaikansa vapaana, vaikka hallissa treenasi samaan aikaan 7 muuta koiraa. Ihan hyvin mielestäni siis :)
Tänään tuli sitten käytyä kahden eri yhdistyksen syyskokouksessa. Labradorien kokouksessa minut valittiin edelleen jatkamaan tokotoimikunnan vetäjänä. Hiiden haukuissa taas luovuin kaikista tehtävistä (paitsi kouluttamisesta), sillä en usko, että aikani ainakaan ensi vuonna riittäisi kahdelle yhdistykselle. Tosin Hihassakin lupauduin auttamaan vepetoiminnan käynnistämisessä. Olisihan se hienoa, jos saisimme vepetreenit järjestymään lähellä kotia.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Tokokooste

Taas on jäänyt viime viikon tokot kirjoittamatta ja eihän niitä edes kunnolla enää muista. Koitetaan nyt kuitenkin jotain muistella...
Perjantaina oli hallitreenit, joissa Netta aloitti totuttuun tapaan paikkamakuulla. Se ehti taas nousta ylös kesken paikallamakuun. Se ottaa niin paljon häiriötä muiden ohjaajien äänistä/käskyistä. Onneksi se on kuitenkin perusolemukseltaan rauhallinen. Sitten Netta pääsi odottelemaan ja Niilo jatkoi paikalla istumisella. Meni hyvin kuten yleensäkin.
Jatkoin Niilon kanssa ohjatulla noudolla ja se teki hienosti töitä. Merkit oli nyt mukavan teräviä ja riittävän tarkkoja. Samaten noudot onnistui hienosti. Tein noudot kertaalleen molemmille puolille ja merkin otin ehkä viisi kertaa. Pitää muistaa tehdä riittävästi pelkkää merkkiä, ettei sen merkitys unohdu. Sitten teimme lyhyesti seuraamista ja kaukokäskyjä. Kaukot sujuu muuten ok, mutta seisomisesta istumaanmenossa tulee kyllä valitettavan paljon eteenpäin. Sehän oli ongelmallinen vaihto jo voittajassa, joten saati sitten pidemmällä etäisyydellä. Loppuun teimme vielä luoksetulon. Ekalla kertaa pysäytys valui melko pitkäksi, kun Niilo oli sen verran iloisessa vireessä. Toisella kertaa muistikin jo kuunnella paremmin.

Sitten oli Netan vuoro. Netta teki lyhyesti seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja namilla vahvasti avustettuna. Tuntuu, ettei se osaa vielä mitään ilman namiapuja. Huoh! Sitten teimme ruutua noin 5m etäisyydeltä. Kävimme yhdessä viemässä lelun ruudun takaosaan ja sitten lähetin Netan "kuolleelle" lelulle. Ilokseni tämä onnistui nyt hyvin ja Netta eteni lelulle hyvällä motivaatiolla. Loppuun teimme vielä metallinoutoa. Netta kävi aluksi hienosti poimimassa kapulan suuhunsa ja vapautin kesken palautuksen. Toinenkin toisto meni ok, mutta sitten tuli stoppi. Jostain syystä motivaatio ei riitä noutamaan tokokapulaa useampia kertoja (vaikka dameilla tai pallolla kotipihalla sujuukin). Puukapulaan vaihtaminenkaan ei auttanut, joten en valitettavasti saanut loppuun hyvää toistoa. Täytyy muistaa jatkossa, että vähempi riittää Netalle.

Sunnuntaina oli treenit omalla kentällä. Molempien koirien ryhmissä aiheena oli luoksetulo. Niilon treenit alkoi paikalla istumisella. Koirat oli muistaakseni sijoitettu kuonot eri suuntiin, mutta se ei aiheuttanut Niilolle ongelmia. Sitten tehtiin kokeenomainen luoksetulo. Niilo valui seisomisessa aika paljon. Maahanmeno oli paljon parempi. Lopun perusasento oli tosi väljä ja vino. Tärkeintä oli kuitenkin mielestäni se, että Niilo suoritti mahtavalla innolla. Seuraavaksi palkattiin pelkästään koiran jättämistä eli palkka tuli jo parin metrin kävelyn jälkeen. Sitten palkattiin läpijuoksu vauhdista. Pysäytyksiä treenattiin sitten erikseen kierrättämällä. Viimeiseksi tehtiin häiriöluoksetulo, jossa matkan varrella oli merkkejä ja heitettyjä noutokapuloita ym. tiellä. Niilo vähän vilkuili kapuloita, mutta tuli muuten ihan hyvin luokse häiriöradan läpi.

Netan treeni alkoi paikkamakuulla. Koirat jätettiin kuonot eri suuntiin. Kerrankin osasin jäädä sopivan lähelle ja palkata riittävän usein ja Netta pysyikin hyvin paikallaan. Lisäksi tehtiin noin puolen minuutin istuminen, joka sekin sujui ok. Sitten siirryttiin luoksetulon treenaamiseen. Ensin palkattiin pelkästä paikalleen jäämisestä. Sitten tein Netalle 30m pitkän pentuluoksetulon eli kouluttaja piti sitä pannasta kiinni ja palkkasin vauhdista. Lopuksi harjoittelin Netan kanssa vielä kierrättämistä. Eihän se sitä vielä tajunnut, mutta täytyy muistaa toistekin sitä harjoitella...

torstai 7. marraskuuta 2013

Mummilassa

Koiratkin lomailivat pitkästä aikaa mummilassa minun ja Eetun kanssa. Aika kului pääasiassa näin...
tai toisella sohvalla näin...
Siitä en huomannut ottaa kuvaa, kun molemmat koirat lepäsivät sohvilla selällään.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Viime viikon tokot

Onneksi on sentään tuo hallivuoro varattuna talven ajaksi, sillä muuten ei tulisi tehtyä koirien kanssa varmaan oikein mitään lenkitysten lisäksi. Nyt tulee sentään joka toinen viikko treenattua koirien kanssa vähän. Onneksi koirat keksivät myös itse aktiviteettiä kotipihalla.

Perjantaina oli siis taas hallivuoro ja Netta aloitti paikkamakuulla. Minulta meinaa unohtua, ettei se ole käynyt montaakaan kertaa hallissa (tai treenannut ylipäätään), joten evl-paikallaolo on Netalle vähän turhan pitkä. Onneksi se ei kuitenkaan lähde riekkumaan, kun minä mokaan (liian pitkällä ajalla), vaan nousee vain istumaan. Eniten se tuntui ottavan häiriötä muiden ohjaajien epämääräisistä ääntelyistä (koirien komentamista/huomionherättämistä). Toisista koirista se ei niinkään välittänyt. Sitten Niilo teki välissä istumisen ennenkuin jatkoin taas Netan kanssa.

Tein Netan kanssa hetken seuraamista, pari luoksetuloa, hypyn alkeita, kaukokäskyjä ja metallia. Luoksetulo sujui jo selvästi viime kertaa paremmin. Se malttoi siis hyvin odottaa tällä kertaa. Hypyn kanssa tein vaan muutaman edestakashypytyksen muutamalla laudalla ja hyvin sujui. Kaukokäskyissä tehtiin hetken aikaa maahan-seiso-jumppaa. Metallinouto alkoi lupaavasti eli Netta otti kapulan hyvin ja toi minulle. Sitten alkoi namit kiinnostaa niin paljon, etten saanut sitä noutamaan uudestaan. Päätin sitten käyttää samaa tekniikkaa kuin aikanaan Roopen kanssa eli teinkin noutoa Niilon kanssa, jolloin Nettaakin alkoi taas kiinnostaa ja sitten päästin senkin noutamaan ja hyvin nousi kapula taas. Nyt täytyy selvästi tehdä metallikapulasta kiva juttu Netalle. Metalli ei sinällään tunnu aiheuttavan ongelmaa materiaalina, mutta se ei vaan ole vielä riittävän kiinnostava juttu.

Sitten vein Netan autoon (se on onneksi osannut odottaa siellä ihan siivosti). Niilon kanssa aloitin taas tunnarilla. Tällä kertaa menin kyykkyyn tai käänsin selkäni palautuksissa ja varsinkin kyykkyyn meno tuntui parantavan Niilon palautusintoa. Kovin montaa toistoa en tosin viitsinyt tehdä, joten täytyy jatkaa samaan tyyliin ja katsoa, onko sillä pidemmän päälle vaikutusta. Tunnarin jälkeen teimmekin loppuajan merkkiä ja ohjattua. Merkki meinasi unohtua taas kokonaan, kun laitoin kapulat paikoilleen. Pienen muistuttelun jälkeen merkki alkoi kuitenkin sujua ja Niilo pääsi noutamaankin. Noudot meni ok. Loppuun taas pari merkkiä, jotta sen merkitys vahvistuisi.

Sunnuntaina oli taas ohjatut treenit, joihin olen pystynyt kovin harvoin osallistumaan tänä syksynä. Niilon ryhmässä oli aiheena noudot, mutta sitä ennen tehtiin paikallaoloja. Aluksi tehtiin pelkkä makaamaan jättö ja palkattiin siitä. Sitten tehtiin paikallamakuu siten, että joka toinen koira katsoi piiloa kohti ja joka toinen kentän keskustaa kohti. Piiloa kohti olevat koirat jätettiin paikalla oloon ja toiset kutsuttiin yksitellen rivistä pois. Niilo suoriutui paikallaolosta hyvin tälläkin tapaa. Sen sijaan luoksetulon kutsu tuotti suurta ihmetystä. Tulihan se sentään sieltä uusintakäskyllä. Sitten tehtiin noutoja erilaisilla häiriöillä. Olimme ringissä selät kohti ringin keskustaa ja heitimme kapulat. Koirat eivät päässeetkään noutamaan vaan tehtiin askelsiirtymiä. Hyvää kuunteluharjoitusta siis. Seuraavan heiton kohdalla joka toinen koira pääsi noutamaan ja joka toinen teki askelsiirtymiä. Oli Niilo taas vähän ihmeissään, mutta selvisi kuitenkin tehtävistä. Sitten käytettiin pelkkiä ihmisiä häiriönä hyppynoudossa. Tein Niilon kanssa siten, että henkilöt olivat häiriönä sekä esteen toisella puolella lähellä kapulaa että toisella toistolla lähellä minua kapulaa palautettaessa. Niilo ei kovin pahasti häiriintynyt näistä häiriöistä, mutta pientä kapulan esittelyä muille ihmisille se selvästi aiheutti. Niilo niin rakastaa metallinoutoa ja ihmisiä, joten se ei voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen... Treenin lopuksi tehtiin vielä tasamaanouto siten, että kouluttaja istahti heitetyn kapulan viereen ja muut henkilöt asettuivat sinne tänne palautusreitin varrelle. Tämä näytti sujuvan aluksi ihan hyvin. Niilo haki kapulan ja palautti viereeni. Se ei kuitenkaan ehtinyt istahtaa ennenkuin päättikin käydä vielä esittelemässä kapulaa muille ihmisille. Hassu koira. Viimeisessä toistossa kouluttaja meni makaamaan kapulan eteen, jolloin se jäi täysin piiloon. Muut ihmiset olivat häiriönä palautusreitillä. Tämä sujui Niilolta jo ongelmitta.

Netan ryhmässä aiheena oli ruutu. Aloitimme kuitenkin paikallaoloilla. Netta häiriintyi taas ihmisten rykäisyistä ja ehti nousta istumaan. Täytyy yrittää nyt itse skarpata, ettei se ehtisi nousta. Lisäksi Netalle on vaikeaa minun siirtyminen sen viereen eli siinä vaiheessa se tuppaa viimeistään nousemaan, vaikka pyrin palkkaamaan sen alas. Teimme myös lyhyen paikalla istumisen, joka sujui ihan hyvin. Sitten ruutua. Netalle tehtiin niin, että ruutuun vietiin lelu, jolle Netta sitten lähetettiin. Nettaa ei vaan tunnu "kuollut" lelu kovin paljoa kiinnostavan, joten tarvitsimme kouluttajan apua. Kouluttajan heiluttaessa lelua ruudussa Netta meni sinne ihan hyvin. Täytyisi muistaa treenailla ruutua aina silloin tällöin.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Hallitokoa ja vähän muuta

Koirat on selvästi tyytyväisiä, kun juoksu on ohi ja taas saa nukkua kylki kyljessä. Selvästi Netta hakeutuu Niilon kainaloon aiempaa useammin, eikä Niilollakaan tunnu olevan mitään sitä vastaan :)

Viime perjantaina Nettakin pääsi pitkästä aikaa halliin ja ihmeteltävää kyllä riitti. Olen itse unohtanut ihan totaalisesti, millaista on treenata pentua häiriöiden keskellä. Kyllä on vaikeaa, kun ympärillä koirat juoksee ja lelut lentää. Treeni aloitettiin paikalla ololla. Jäin lähelle ja kävin välillä palkkaamassa. Nyt en enää muista, nousiko Netta ylös kesken kaiken vai ei. Joka tapauksessa se oli uuteen tilanteeseen nähden rauhallinen ja suoriutui tehtävästä mielestäni hyvin. Seuraavaksi tehtiin paikalla istuminen, joten vaihdoin Niilon suorittamaan. Netta odotti kentän reunalla kytkettynä mielestäni ihan ok ja Niilo suoritti istumisen tuttuun tapaansa rauhallisesti.

Sitten vaihdoin takaisin Nettaan, sillä ajattelin, että on parempi, ettei se kerää kierroksia kentän laidalla, vaan saa tehdä treeninsä ja pääsee sitten autoon odottamaan. Nettahan ei vielä osaa oikein mitään tokojuttuja (arjen taitoja vain), sillä emme ole juurikaan treenanneet. Teimme kuitenkin vähän seuraamista imuttamalla ja perusasentoja. Jos mulla on nami kädessä, se jaksaa ihan hyvin keskittyä minuun, mutta jos pidin hetkenkin taukoa, niin pää alkoi pyöriä ja tarkkailla kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Sitten teimme luoksetuloa, jossa vaikeinta oli paikalla istuminen, kun vieressä treenattiin noutoa. Ehkä ihan ymmärrettävää nuorelle noutajalle... Netta ei kuitenkaan lähtenyt säheltämään muualle suuremmin, vaan saattoi ennakoida luoksetulokäskyä ja olla levoton odottaessaan. Harjoittelimme myös liikkeestä maahanmenoa (vaikkei Netta osaa vielä edes mennä käskyllä maahan). Namin kanssa taitaa kuitenkin tehdä, mitä vaan. Loppuun teimme vielä noutoa siten, että pidin kiinni heiton ajan ja lähetin sitten noutoon. Vapautin Netan sitten lelulle kesken palauttamisen. Ihan hyvin se hakee kapulan ja kantaa sitä, joten täytynee ryhtyä erikseen treenaamaan sivulletuloa kapula suussa ja luovutusta. Ja montaa muutakin asiaa pitäisi ryhtyä treenaamaan ja kaikkia perusjuttuja tehdä paaaaljon enemmän kuin tähän asti.
Niilon kanssa tein seuraamista parin askeleen pätkissä yrittäen keskittyä lähinnä oikeaan paikkaan ja perusasentoihin. Hankalaahan se oli ilman peiliä ja kauaa en jaksanutkaan sitä yrittää. Sitten teimme pari tunnaria, jotka meni ok. En kyllä muistanut kokeilla vielä Ansun vinkkejä. Merkki sujui tällä kertaa mukavan vauhdikkaasti, eikä Niilo juurikaan ennakoinut, vaikka muutama toisto tehtiinkin. Sitten teimme välissä kaukokäskyjä, jotka sujui surkeasti. Lopuksi vielä ruutu, joka meni hienosti ja sen päälle vielä yksi merkki, jotta saimme sitä taas vahvistettua. Periaatteessa Niilo osaa monta juttua hyvin, mutta paljon olisi vielä hiottavaa, jos kokeisiin aikoo. Kovasti houkuttaisi kokeilla, pärjäisikö Niilo ilman kortisonia ja pääsisimmekö kokeisiin asti. Se vaan tarkottaisi sitä, että paljon enemmän pitäisi treenata, jotta loputkin liikkeet saataisiin kuntoon.
Sunnuntaina oli sitten treenit omalla kentällä. Menimme vain Netan treeneihin, sillä minulla oli oma koulutusvuoro vielä illan päätteeksi. Netan treenien aiheena oli kisapalkkaus, joten meillä ei ollut sen suhteen vielä oikein mitään mietittynä. Netalla voisi kuitenkin toimia hyppyyttäminen ja kehuminen. Toistaiseksi se on ainakin mielissään kunnon kehuistakin, vaikka namit se suurin motivoiva tekijä on. Paikalla olo ei mennyt tällä kertaa ihan putkeen. Erehdyin kaivelemaan nameja taskusta ennen Netan luo palaamista ja se olikin sille liian iso häiriö ja se nousi ylös. Onneksi Netta ei kuitenkaan lähde varsinaisesti paikallaolosta minnekään, vaan nousee vaan makuulta. Kyllä täytyy taas kiinnittää enemmän huomiota omaan tekemiseen. Maahanmenot oli jotenkin hankalia ulkona, mutta ehkä se ei vaan osaa vielä käskyä ollenkaan tai ei tykkää mennä makuulle kylmään maahan. Omin päin teimme vähän noutoa ja luoksetuloa.
Niilonkin kanssa treenasin vähän siinä sivussa ja tein yhden tärkeän huomion. Niilon kanssa ei ole treenattu zetaa juuri ollenkaan kokonaisena liikkeenä, joten se meni zetan merkeistä ihan "merkki"-moodille. Täytyykin siis harjoitella seuraamista ym. tötsien kanssa, ettei se luule, että aina on kyseessä merkille lähetys.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Tokokurssilla

Saimme taas viime maanantaiksi paikan Angelica Leimanin tokokurssille. Tällä kertaa piti poistua mukavuusalueelta Niilon kanssa ja treenata niitä inhokkiliikkeitäkin. Syy, miksi joistakin liikkeistä on muodostunut inhokkeja, on täysin siinä, että kyseiset liikkeet on meille vaikeita.
Aloitimme siis tunnarilla. Siinä Niilon suurin ongelma on epävarmuus. Useimmitenhan se kyllä löytää oman, mutta työskentely on kovin epävarmaa ja se saattaa jäädä tarkastelemaan oman löytymisen jälkeen muita ja välillä se nostelee aluksi vääriä. Palautukset on todella hitaita ja se saattaa kaarrella matkalla. Se jotenkin jännittää minulle tuomista, vaikkei sitä ole kyllä millään tapaa ikinä rangaistu tunnarin yhteydessä.
Tällä kertaa Niilo suoritti melko hyvin, vaikka kyllä epävarmuus oli siitä nähtävissä. Emme tehneet kuin yhden toiston, sillä mielestäni monesti tuntuu, että Niilo ihmettelee, miksi tunnaria tehdään useamman kerran. Se luulee varmaan tehneensä jotain väärin ja on sitten monesti entistä epävarmempi seuraavilla kerroilla.
Saimme Ansulta muutamia hyviä vinkkejä. Tärkeimpänä varmaankin kaikille tuttu vinkki: lisää treeniä. Tämän lisäksi Ansu ehdotti, että voisin ottaa palautuksia vastaan kyykyssä tai selkä Niiloon päin, jos tämä toisi sille lisää varmuutta. Lisäksi voisi harjoitella oman löytämistä erikseen esim. siten, että tekee useamman tunnaripaikan, jonne kävelee aina koiran kanssa yhdessä (vaikka hihnassa) ja palkkaa heti oman löytämisestä. Ei siis tehdä palauttamista ollenkaan. Näitä täytyy kokeilla, kun vaan seuraavan kerran treenaan itsekseni ulkosalla.
Toisena liikkeenä teimme seuraamista. Siinä suurin ongelma on tällä hetkellä seuraamispaikka. Kontakti on siis saatu melko hyvälle mallille, mutta paikka on aivan liian väljä. Nyt on huono hetki paikkaa varsinaisesti treenata, kun maha on ikävästi edessä. Ohjeeksi saimme kuitenkin tehdä perusasentotreeniä peilin edessä. Ansu muutenkin suosi oikean paikan opettamiseen perusasentotreeniä tai siis koiran tulee aina pyrkiä oikeaan kohtaan perusasentoon, jolloin se on helpompaa, kun myös seuraa oikeassa kohdassa. Ohjaaja voi koiran ottaessa etäisyyttä väistää vielä kauemmaksi, jolloin koiran virhe tulee vielä isommaksi, jolloin se ehkä tajuaa paremmin korjata paikkaansa. Tätä täytyy kyllä alkaa työstämään, kun vaan saan itseni taas kuosiin ;) Lisäksi Ansu kertoi oikean paikan opettamisesta peruuttamalla, mutta se ei ainakaan heti tuntunut minulle sopivalta tavalta.
Paljon hyviä vinkkejä tuli myös muiden koirakoiden treenistä. Kun vaan jostain löytyisi vielä aikaa treenaamiseen...

maanantai 14. lokakuuta 2013

Juoksu vol 2

Yhteiselo sujui ihan rauhallisesti juoksupäivään nro 13 asti, mutta sen jälkeen meno on ollut aika kiihkeää ja vauhdikasta. Nyt tuntuu onneksi jo rauhoittuvan vähitellen. Tosin molemmilla on varmaankin niin paljon patoutunutta energiaakin, että riehuvat senkin takia. Niilo aloitti öiset serenadit tosiaan tuolloin 13.pv ja pääsi sen seurauksena muutamaksi yöksi meidän makuuhuoneeseen. Siellä se osasi onneksi olla hiljaa. Tänään on 18.pv ja viime yön Niilo osasi jo olla hiljaa itsekseen. Myös aamulenkki sujui tänään jo aika normaalisti. Onneksi juoksu alkaa siis olla jo ohi.
Niilo on käynyt pari kertaa tokoilemassa Netan juoksun aikana. Lokakuun alussa alkoi hallikausi ja reilu viikko sitten ehdittiin jopa vaihteeksi ohjattuihin tokotreeneihin Hihan kentälle. Oli taas erinomaiset treenit. Ei ehkä niinkään Niilon suoritusten osalta, vaan kouluttajan. Hanna keksii aina jotain uutta ja tällä kertaa tehtiin mm. paikalla seisomista normaalien paikallaolojen jälkeen. Ensin Niilo ei pysynyt seisaallaan, mutta uusintayrityksellä onnistui. Oli kyllä kovasti ihmeissään. Lisäksi tehtiin kaukokäskyjä mm. erilaisissa häiriöissä. Kaukot meillä on nyt aika huonolla mallilla, joten niistä ei kannata sen enempää sanoa...

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Taipparitreeniä

Tänään treenasimme Netan kanssa taippareita silmällä pitäen. Treenikaveriksi saimme kasvattajan, jolla oli mukana riistaa. Hyvät treenit saimmekin aikaiseksi.
Treenit oli tarkoitus aloittaa dameilla  ykkösmarkkeerauksilla ja sitten samaan paikkaan muistiharjoituksella. Markkeerauksista ei valitettavasti tullut oikein mitään, kun Netta otti niin paljon häiriötä Sarin läsnäolosta damin läheisyydessä. Se yritti ensin palauttaa Sarille ja lopulta jätti damin kokonaan ja meni vain katsomaan Saria. Siirryimmekin sitten suoraan muistiharjoitukseen ja se sujuikin paljon paremmin. Pari tällaista eteenlähetystä ja sitten vaihdettiin riistaan. Netta otti variksen ongelmitta ja palautti hienosti käteen.
Sitten tehtiin hakuruutu motivoidusti variksilla. Tämä oli ensimmäinen ruutu riistalla. Minä ja Netta jäimme lähetyspaikalle katselemaan, kun Sari täytti ruudun. Netta selvästi kuumui tästä ja piippasi jonkin verran. Ruutuun lähetettäessä Netta meni nopeasti viimeiseksi heitetylle varikselle, muttei ottanut sitä heti suuhunsa, vaan lähti etsimään muualta. Pian Netta löysikin kauimmaisen variksen ja hetken ihmettelyn jälkeen otti sen suuhunsa ja toi minulle. Uusintalähetyksellä Netta meni taas viimeiseksi heitetylle ja hetken empimisen jälkeen otti sen suuhunsa ja palautti minulle. Netta teki reipasta hakua ja löysi nopeasti 5/6. Lähetyksissä huomasi, ettei Netta selvästikään vielä ymmärrä "etsi"-käskyä, mutta haku käynnistyy silti hyvin ja laajenee mukavasti. Kaikki palautukset taisi tulla käteen asti ja luovutukset oli ihan kauniita. Ei siis yrittänyt omia tms. Viimeinen varis haettiin sitten porukalla.
Seuraavaksi ihmeteltiin kania. Netta ei ottanut sitä niin reippaasti suuhunsa kuin variksia ja kania piti selvästi jäädä puhdistelemaan palautusmatkalla. Päätimme kuitenkin tehdä Netalle ensimmäisen laahausjäljen. Netta sai katsoa, kun Sari lähti vetämään jälkeä. Jälkikin onnistui hienosti ja nyt Netta käsitteli kania ongelmitta ja palautti senkin minulle käteen asti. Netta teki tänään töitä tosi hienosti olemattomaan treenimäärään nähden.Sehän olisi lähes valmis taippareihin, kun vaan jätetään motivoinnit pois ja opetellaan sietämään muita ihmisiä lähistöllä. Täytyy yrittää keväällä/alkukesästä uskaltautua taippareihin. Nythän Netta on vielä alaikäinen. Kiitos treeneistä Sari!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Labradorien tokokurssilla

Niilo osallistui maanantaina kertaluonteisesti labradorien kisaavien tokokurssille, jossa kouluttajana toimi Angelica Leiman. Tykkäsin koulutuksesta kovasti ja nyt harmittaa, etten Niiloa ilmoittanut koko kurssille. Minä siis järjestin kurssin, joten olisi ollut ihan helppo Niilo sille ilmoittaa...
Keskityin Niilon kanssa enimmäkseen mukavaan treeniin ja välttelin tietoisesti meille vaikeita liikkeitä. Tämä johtui siitä, ettei Niilo ole oikeastaan treenannut toukokuun jälkeen, joten olisi ollut epäreilua lähteä suoraan sen kanssa hiomaan kaukokäskyjä tai seuraamista. Teimme sen sijaan yhden ruutuun lähetyksen sokkona ja se sujui kyllä hienosti. Niilo meni merkille reippaasti ja pysähtyi hienosti. Merkiltäkin se eteni ruutuun täysin suoraviivaisesti. Taas hieno stoppi ja siitä vielä maahan ja sitten palkka. Olin kyllä ruutuun tosi tyytyväinen. Tämän jälkeen keskityimme meidän merkkiongelmaan eli Niilo alkaa ennakoida merkin pysäytystä ja menee merkille laiskasti, jos toistoja on useampi. Useimmiten Niilo korjaa kyllä merkille oikein, mutta on ärsyttävää, kun se ei mene sinne suoraan. Nytkin korjasi ja en palkannutkaan siitä, jolloin Niilo ampaisi omatoimisesti ruutuun :) Ei kyllä saanut siitäkään palkkaa... Merkin merkitystä täytyy siis nostaa ja jättää nuo korjaamiset vähitellen palkaamatta. Nyt samalla tiedostin sen, etten vaadi merkillä klo 11-13 välissä olemista, vaan minulle näyttää riittävän klo 9-15. Saa nähdä, aiheuttaako tämä jossain vaiheessa ongelmia, mutta toistaiseksi tämä riittää meille. Korjataan sitten myöhemmin, jos ongelmia ilmenee tai jos ylipäätään joskus vielä pääsemme kisaamaan.
Toisena liikkeenä katsoimme luoksetuloa. Tällä kertaa Niilo oli hyvässä vireessä ja teki kaikki välit sopivalla laukalla. Seisomaan pysähtyminen vähän valui, mutta maahanmeno oli parempi. Näin olinkin arvellut jo etukäteen. Kerroin, ettei kierrättämisen kautta harjoittelu ole oikein meidän juttu ja Ansu ehdottikin pysähdysten parantamiseen pallonheittämistä siten, että treenikaveri heittää pallon palkaksi. Jos Niilo ennakoi pysähdystä, niin sitten ei tietenkään pysäytetä.
Treenin alussa tehtiin paikallaolot ja ne sujui Niilolta hyvin kuten yleensäkin. Niilo oli kyllä koko treenin ajan tosi ihanassa vireessä ja on kyllä tosi harmillista, jos en pääse sen kanssa enää ikinä kisaamaan. Ei oikein oma treenimotivaatio riitä, jos ei ole tavoitteita. Nyt on kyllä lääkitykset sen verran hyvällä mallilla, että pientä valoa näkyy tunnelin päässä, mutta katsotaan, miten meidän käy.

torstai 3. lokakuuta 2013

Juoksu

Pentu on kasvanut jo niin isoksi, että ensimmäinen juoksu alkoi noin viikko sitten. Hirmuisen nopeasti on pentuaika mennyt ja jälkikäteen voi vain harmitella, kuinka vähän Nettaa on ehtinyt kouluttamaan tänä aikana. Onneksi Netta on niin ihana luonteeltaan, että vähäinen koulutus tuskin aiheuttaa mitään ongelmia arjessa ja eri lajeissa täytyy vaan edetä riittävän hitaasti. Juoksu ajoittui sikäli harmillisesti, että juuri oli tarkoitus aloittaa Netan kanssa tokon ohjatut treenit kunnolla ja myös talven hallivuoro alkaa tällä viikolla. No, Niilo pääsee yksin hallitreeneihin ainakin ensimmäisellä kerralla. Seuraavalla kerralla voi juoksukin olla sitten jo ohi.
Arki on ainakin toistaiseksi sujunut rauhallisesti ja Niilo on suhtautunut juoksuiseen Nettaan tosi fiksusti. Tottakai sitä kiinnostaisi Netta huomattavasti aiempaa enemmän, mutta hihnalenkit sujuvat kuitenkin edelleen mallikkaasti ilman minkäänlaista sähläämistä. Toki tilanne saattaa olla sitten toinen, kun parhaat päivät ovat käsillä.
Tässä kuvassa koirat ovat "vahdissa" leikkipuiston ulkopuolella (Ensin on kyllä tehty pieni tokotreeni Netan kanssa ja sitten vasta odottelua).

tiistai 17. syyskuuta 2013

Labradorien tokopäivä

Labradorinnoutajakerho järjesti tokokoulutuspäivän Vihdissä viime sunnuntaina. Järjestelyistä vastasin pääasiassa minä, joten ilmoitin Netankin mukaan koulutukseen, vaikkei se oikein mitään vielä osaakaan. Päivän kouluttajana toimi Sirke Viitanen ja päivä oli kaikinpuolin onnistunut.

Netta treenasi ekassa osassa ainakin pentuluoksetuloa, perusasentoja, leikkimistä ja hyppyä. Sain muutamia tosi hyviä vinkkejä, joilla mm. leikkiminen parani heti. Olen huomaamattani tuputtanut Netalle lelua ja jatkossa lelun pitää ennemmin mennä poispäin koirasta. Tällä tavalla tuli paljon lisää virtaa leikkimiseen. Perusasentoihin saimme vinkiksi liikuttaa mieluummin oikeaa jalkaa kuin vasenta, jotta vasen jalka pysyisi paikallaan koiralle kiintopisteenä. Hyppyä alettiin treenaamaan kutsumalla Nettaa edestakaisin esteen yli ja kehumalla, kun tajusi tulla hypyn läpi.
Tässä muutama kuva Netan treenistä. Kaikki kuvat on ottanut Tiina Jurvakainen. Kiitos kuvista!


Toisessa osiossa Netta treenasi mm. vauhtinoutoa. Netta suoritti noudot mielestäni hienosti. En ollut aiemmin treenannutkaan varsinaisesti noutokapulalla. Tässä muutama vauhdikas Tiinan ottama kuva.


 Kyllä oli pentu väsynyt koulutuspäivän jälkeen. Se seurasi muidenkin treenit kentän laidalta kevythäkistä, kun en uskaltanut jättää sitä autoon.

Eilen oli labbisten perustottelevaisuuskurssi Helsingissä, jossa toimin kouluttajana. Niilo-parka kuvitteli, että nyt on sen vuoro päästä treenaamaan ja se änkesi itsensä mukaan. Ehdin onneksi Helsinkiin vartin etuajassa ja tein Niilon kanssa pienen treenin. Tämä oli ensimmäinen treeni (jossa tein muutakin kuin luoksetuloa) toukokuun jälkeen. Minulle olikin positiivinen yllätys, kun Niilo osasi tehdä ruudun ja ohjatun ihan oikein. Ne eivät kuitenkaan ole olleet vielä keväällä mitenkään varmalla pohjalla. Lisäksi Niilolle tuli paljon paikallaolotreeniä, kun se seurasi kaksi tuntia minun pitämiä koulutuksia. Ei taida haluta enää ensi kerralla mukaan ;)


lauantai 10. elokuuta 2013

Kyyhkyjä

Taas oli se päivä vuodesta, kun minä ja koirat pääsimme metsälle. Tästä on jo usean vuoden ajan kuulunut kiitos vanhempieni naapurille. Heillä on ihan kohtuulliset paikat kyyhkyspassiin, mutta noutavat koirat puuttuu, joten me olemme käyneet sitä aukkoa paikkaamassa. Tosin tänä vuonna olisi pärjännyt ilman koiraakin, sillä kaikki pudotukset tuli puituun peltoon, eikä yksikään jäänyt onneksi haavakoksi. Kivaa kuitenkin oli, että koirat pääsivät "oikeisiin" töihin.
Nettakin oli siis mukana, vaikken sen varaan vielä kauheasti laskenutkaan. Niilo sai aloittaa passissa ja Netta jäi autolle odottelemaan. Niilo on kyllä ihanan rauhallinen passissa, eikä turhia hötkyile. Laukauksista se kuitenkin terävöityy selvästi ja käy kunnon kierroksilla. Tällä kertaa korvat onneksi löytyi melko pienellä väännöllä ja eka riista saatiinkin talteen ohjauksena.
Tämän jälkeen hain Netan mukaan passiin ja hyvinhän se sujui kahdenkin koiran kanssa passissa istuminen. Tosin Netalla oli vähän enemmän tekemistä siinä, etttä malttoi istua nätisti paikallaan. Laukauksia se ei kyllä pelännyt yhtään, vaan oli hyvinkin nopeasti kärryillä siitä, mikä on homman nimi. Pian saatiin Netallekin eka pudotus. Hyvin se lähti ojan takaa noutoon. Riistalle tullessa piti jäädä ihmettelemään kauempana olevia kaaveita. Vihellyksellä se kuitenkin nappasi riistan kauniisti suuhunsa ja toi käteen asti. Mielestäni kelpo suoritus ensimmäiseksi noudoksi.
Loput kyyhkyt putosivatkin sitten alueen eri laidalle, joten kävimme ne vasta myöhemmin hakemassa. Niilo sai hakea omansa vapaalla haulla ja Netta haki omansa pienellä säädöllä. Se ei oikein osannut lähteä hakemaan, kun Netan mielestä riista oli jo Niilolla ja sillä oli vain hirveä halu Niilon luo. Lopulta Nettakin löysi lintunsa, mutta otteissa ja palautuksissa oli enemmän säätöä kuin tuossa ekassa suorituksessa.
Mukava aamupäivä siis takana ja kiva, kun molemmat koirat saivat noutojakin. Nyt täytyy maltilla jatkaa Netan kanssa, ettei se kuumu liikaa käytännön tilanteissa. Tänään maltti onneksi säilyi hyvin.


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Mökkireissu

Vietimme  viikonlopun oman perheen kesken mökillä. Perjantaina ukkonen jyrisi kauempana komeasti ja Netta ei siitä oikein pitänyt. Se säesti ukkosta haukullaan, muttei sentään joutunut paniikkiin, vaikka selvästi jännittynyt olikin. Minulla oli starttipyssy matkassa mukana ja ammuin sillä Netalle muutaman laukauksen vesimarkkeerausten yhteydessä. Laukauksista Netta ei onneksi ole moksiskaan. Markkeerauksissa olisi vielä selvästi parantamisen varaa, sillä Netta jäi aluksi pyörimään/leikkimään rantaveden ruohojen joukkoon, mutta lähti sitten sentään oma-aloitteisesti kauemmaksi ja sai kaikki markkeeraukset talteen. Kaipaisin suorituksiin kuitenkin suoraviivaisuutta. Noutomatkat oli edelleen tosi lyhyitä, kun heitin damit itse rannalta.
Mökillä koirilla on eri etuoikeuksia kuin kotona. Yksi näistä on sängyssä nukkuminen (sängyt on sen verran leveät, etten huomaa, jos koira kömpii viereen). Jompi kumpi koirista oli sitten ystävällisesti oksentanut ruoho-oksennuksen minun sänkyyni ensimmäisen yön aikana. En edes herännyt siihen, vaan huomasin sotkun vasta aamulla... Tämä oli ilmeisesti seurausta koirien intohimoisesta vadelmien poimimisesta.
Lauantaina kävin tekemässä Netalle hakuruudun. Mikko piti Nettaa lähetyspaikalla sen aikaa, kun täytin ruudun viidellä damilla. Ihan kivasti Netta teki taas töitä, mutta kaipaisin vähän määrätietoisuutta lähtöihin. Netta ensin tallustelee lähistöllä ja voi kysellä neuvoa ja lähtee vasta sitten hakemaan kunnolla. Lisäksi nenän käyttöä tulisi vielä tarkentaa selvästi. Haetutin ruudusta 3/5.
Sunnuntaina päätin sitten tarjota Niilollekin mahdollisuuden treeniin. Koirien piti odottaa autossa sen aikaa, kun kävin tekemässä Niilolle ruudun. Netta oli odottamisesta eri mieltä ja paineli ruutuun intoa puhkuen. Mikko yritti Nettaa kieltää, mutta käskyt kaikuivat kyllä ihan kuuroille korville. Toisaalta hyvä, että intoa riittää, mutta kai sitä pitäisi hallintaakin vähitellen harjoitella... Niilo oli ruudusta tosi innoissaan ja säntäsi kyllä tosi vauhdilla hommiin. Annoin Niilon hakea kaksi, sitten Netta haki yhden ja lopuksi Niilo haki vielä viimeiset kaksi. Nyt Niilo on toivottavasti valmis kyyhkyjahtiin ja eiköhän Nettakin pääse passiin istumaan, kun se on suhtautunut laukauksiin niin fiksusti.
Kamera ei taaskaan ollut matkassa mukana, joten kuvia ei valitettavasti ole.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Sisaruksia tapaamassa

Perjantaina matkasimme Netan kanssa jälleen Nurmijärvelle kasvattajan luo sisaruksia tapaamaan. Paikalla olivat tällä kertaa Netan lisäksi Elli, Rauno ja Martta. Tosi kiva tavata sisaruksia ja huomata, kuinka samanlaisia nämä sisarukset ovat. Samoja ongelmia on ollut muillakin kuin meillä :) En valitettavasti saanut yhtään kuvaa otettua tapaamisessa.
Päivän ohjelmassa oli mm. hakuruutu. En ollut aiemmin tehnyt Netalle hakua enkä edes näyttänyt isoja dameja. Ruutu tehtiin niin, että koira oli mukana ruutua täyttämässä. Netta kuumeni aika lailla tästä ja vinkui dameja metsään heitettäessä. Heitot oli siis n. 2-3metrin päähän koirasta. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin Netta pääsi heti asiasta jyvälle ja toi mukavassa tahdissa etualueen damit. Takaa se ei lähtenyt vielä hakemaan, vaan ne haimme sitten yhdessä. Damien koko ei tuottanut mitään ongelmaa. Lähinnä Netta saattoi ihmetellä damien vierasta hajua. Netta siis haisteli jokaista damia hetken ennenkuin otti suuhunsa.
Lisäksi pennuille näytettiin riistaa. Variksen kanssa sujui jo ihan jees. Muistaakseni Netta näki nyt lokin ensimmäistä kertaa (ellei ole pentulaatikossa nähnyt). Lokin iso koko tuotti vähän ongelmia, eikä Netta lähtenyt kunnolla lokkia kantamaan. Kaninkin kanssa oli alkuun ihmettelyä, mutta kun Netta sen hetken päästä suuhunsa otti, oli selvästi havaittavissa pientä omimista.
Lopuksi ammuttiin vielä starttipyssyllä minun pyynnöstäni. Halusin nähdä, miten Netta reagoi starttariin alkukesän ukkosepisodin jälkeen. Mielestäni Netta reagoi juuri niinkuin pitikin eli valpastui, kun laukaus kuului. Pelosta ei ollut mitään merkkejä.
Tänään kyläilimme vielä Nurmijärven suunnalla Raffen, Rollen ja Raksun luona. R-tiimi ei päässyt tällä kertaa osalliseksi treeniin, mutta Netalle ammuttiin taas starttarilla pari kertaa ja nyt ampumiseen yhdistettiin myös heitto. Ekalla kertaa Netta ei ollut ampujasta kovin kiinnostunut, mutta tehtyään yhden noudon, osasi se jo skarppina seurata ampujaa ja tulevaa heittoa. Kaksi ensimmäistä markkeerausta Netta markkeerasi pari metriä liian lyhyiksi, mutta kolmas suoritus meni markkeeraamisen osalta jo ihan nappiin ja siihen oli hyvä lopettaa. Palautuksissa oli pientä sähläystä. Netta yritti juosta minusta vähän ohi, mutta kääntyi kyllä käskystä takaisin. Damit putosivat tänään enimmäkseen jalkoihin, mutta tulipa yksi palautus käteen asti. Selvästi täytyisi luovutuksia vielä hioa ihan erikseen.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kesäkiireitä

Viime aikoina on ollut sen verran kiirettä, ettei ole ehtinyt koirien kanssa pahemmin touhuamaan. Talo on saanut uuden maalipinnan ja olin pari viikkoa "kesätöissä". Mökillä ehdin viettämään hetken aikaa töiden lomassa ja pitihän niitä vesimarkkeerauksia kokeilla uudestaan. Tällä kertaa tein niin, että Netta katsoi ensin vieressä, kun heitin yhden markkeerauksen Niilolle. Johan alkoi tyttöäkin kiinnostaa ja se haki useamman lyhyen markkeerauksen tosi hienosti ja palautukset tuli käteen asti. Eiköhän se tästä vähitellen...

Maalausprojektin aikaan Netta alkoi yllättäen ontumaan ja minä olin tietysti ihan kauhuissani, kun kasvuhäiriöt on kuitenkin labukoilla melko yleisiä. Niinpä varasin Netalle ajan ortopedille. Ontuminen ehti loppua ennenkuin aika tuli, mutta vein Netan kuitenkin näytille. Ortopedi ei löytänyt tunnustelemalla mitään vikaa, mutta koira päätettiin kuvata kuitenkin varmuuden vuoksi. Niinpä siitä otettiin kuvat olka-, kyynär-, polvi- ja lonkkanivelistä ja kaikki oli priimaa ainakin tässä vaiheessa. Ilmeisesti se oli siis vain kolhinut itsensä jotenkin pihalla touhutessaan.

Tänään kävimme taas Sarilla sisaruksia moikkaamassa,mutta siitä yritän kirjoittaa joskus paremmalla aikaa.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Juhannus

Juhannus sujui rauhallisissa merkeissä mökillä. Koirat viettivät aikaansa pihalla enimmäkseen pitkiin naruihin kytkettyinä. Toki välillä sai juosta vapaana mökin pihalla ja rantavedessä. Netta nautti vedessä peuhaamisesta suuresti. Juhannuksen saldo Netan osalta oli kaksi katkennutta narua. Ei tainnut Netta arvostaa narussa olemista. Samat narut oli kuitenkin kestänyt Roopelta Netalle, mutta Netta onkin pikkutuholainen.
Tein Netalle n. 30m pitkän verijäljen, joka sai vanheta n.6tuntia. Netta jäljesti jo selvästi reippaammin kuin ekalla kerralla ja se hakeutui vielä itsekin jäljelle 2vrk myöhemmin. Se taitaa tykätä hommasta.
Vesimarkkeeraukset eivät sen sijaan sujuneet yhtä mukavasti. Ekalle heitolle parin metrin päähän se ei edes lähtenyt. Sitten pienillä houkutuksilla sain sen hakemaan damit rantavedestä. Se ei kuitenkaan joutunut vielä kunnolla uimaan. Ilmeisesti damit ei kiinnosta vielä riittävästi. Jatkamme siis harjoittelua maalla.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Netan eka verijälki

Kävin eilen tekemässä Niilolle n. 500m pitkän jäljen ja samalla tein Netalle n.20m pitkän jäljen. Annoin Netan jäljen vanheta vain 1,5 tuntia. Ukkonen jyrisi sen verran kauempana, etten uskaltanut antaa jäljen vanheta kauempaa tai olisi voinut jäädä koko homma väliin.
Netta oli heti kiinnostunut jäljestä ja tutki ja kuopi alkumakauksen hyvin tarkkaan. Pienellä kannustuksella Netta lähti varovasti ja tarkasti etenemään jälkeä pitkin. Minä kuljin mukana ihan vieressä/takana. Välillä eteneminen pysähtyi kokonaan ja Netta jäi haistelemaan verta hyvin tarkkaan. Pari kertaa se poistui jäljeltä vajaan metrin päähän, mutta kehotuksella se tuli uudestaan ihmettelemään jälkeä. Hitaasti mutta varmasti pääsimme jäljen päähän asti, jossa odotti palkkana kestokani. En ollut huomannut esitellä kestokania etukäteen, joten alkuun se vähän jännitti Nettaa ja palkkasinkin sitä myös lihapullilla. Autolle kävellessä kestokani oli jo ihan paras juttu. Hyvä ensimmäinen jäljestys!
 Tässä lähestytään jälkeä. Netalla oli valjaat ensimmäistä kertaa päällä, mutta ne eivät häirinneet sitä mitenkään.
Netta odottelee ennen jäljestyksen alkua

Tänään oli sitten Niilon vuoro. Se oli selvästi innoissaan jo valjaiden pukemisesta ja olikin malttamattomana säntäämässä jäljen alkuun. Komensin sen kuitenkin istumaan hetkeksi. Luvan saatuaan se syöksähti jäljelle ja alkumakaus jäi kyllä tutkimatta. Niilo eteni jälkitarkasti ekalle makuulle, jonka se ohitti. Tämän jälkeen oli pieniä vaikeuksia. Selvästi jäljen oli ylittänyt jokin eläin ja Niilo tarkasti riistan jälkiä verijäljen molemmin puolin ennenkuin malttoi jatkaa verijäljellä. Ensimmäinen kulma meni tarkasti. Tällä kertaa katko oli vain suoralla osuudella, sillä maasto oli katkokulmaa ajatellen mielestäni huono. Suora katko sujuikin ongelmitta. Toisen makuun Niilo merkkasi pikaisesti. Koko toinen osuus sujui lähes jälkitarkasti. Toisella kulmalla oli sitten taas vähän ongelmia ja Niilo lähti tekemään melko laajaa rengastusta. Parilla kehoituksella (omaa laiskuuttani, sillä en jaksanut ylimääräistä juoksennella sen perässä) se palasi kuitenkin vähän takaisinpäin ja sai heti kiinni kolmannen osuuden alusta. Makuu ylitettiin taas merkkaamatta. Kolmaskin osuus sujui lähes jälkitarkasti lähelle loppua asti. Lopussa riensi kaadolle (kestokanille) ilmavainulla. Niilo kantoi kestokanin autolle asti ihan onnessaan. Pitäisi ilmeisesti vähän useammin tehdä Niilonkin kanssa jotain. Valitettavasti Niilo kyllä iltalenkillä ontui tassujaan vähän :(

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Uintia ja markkeerauksia

Nyt on pieni ryhdistäytyminen menossa ja yritän jopa ehtiä kouluttamaan tuota pentua. Maanantaina oli vuorossa "uintiharjoitus". Ei siinä ihmeemmin kyllä harjoitusta tarvittu! Pakkasin Eetun ja koirat autoon ja ajoin ihanalle hiekkarannalle, jossa Eetu ja Netta pääsivät ottamaan kunnolla ensikosketusta järviveteen. Eetu pulikoi rannassa sillä välin kun heitin Niilolle vähän keppiä. Ei varmaan hirveän järkevä metodi opettaa pentua uimaan, mutta jo toisella heitolla se oli mukana Niilon perässä. Pieni labukkahan ui! Nyt voi siis alkaa harkita vesitreeniä muutenkin.

Muuten teemana on ollut tällä viikolla markkeeraukset. Ensin yhtenä päivänä sisällä ja sitten eilen treenattiin jo ulkonakin. Päivällä heitin lyhyitä markkeerauksia itse ja illalla kokeiltiin niin, että Mikko heitti. Mikko heitti paljon vaikeampia kuin minä, vaikka olin ohjeistanut heittämään tosi helppoja. No, ei se mitään. Netta markkeerasi kaikki heitot erittäin tarkkaan, eikä pidentynyt matkakaan sitä haitannut mitenkään. Matka on siis edelleen kyllä tosi lyhyt. Illalla palautukset tuli tosi nätisti käteen, mutta päivällä meinasi vauhtia olla vähän liikaa.
Mikko heitti Niilollekin muutaman markkeerauksen ja voi kuinka innoissaan se oli, kun pääsi pitkästä aikaa tekemään jotain. Ei sitä haitannut yhtään, vaikka markkeeraukset olivatkin pentutasoa. Pääasia että sai noutaa.
Tänään otin veripullon sulamaan pitkästä aikaa. Edellisestä koestartista on reilu 2v, joten eipä ole treenijälkiäkään tässä välissä tullut tehtyä. Nyt olisi siis tarkoitus tehdä Niilolle "terapiajälki". Täytyyhän sen saada sairaseläkkeelläkin jotain tehdä. Samalla ajattelin tehdä Netalle muutaman metrin tutustumisjäljen.
Kävin eilen uudestaan lenkillä siellä, missä Netta pelästyi ukkosta. Se ei onneksi yhdistänyt pamausta siihen paikkaan, vaan käyttäytyi lenkillä normaalisti. Sen sijaan se kyllä on nyt herkempi esim. moottoripyörien äänille. No, aika näyttää, miten tässä käy.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Voihan pamaus!

Onnistuinkohan tekemään Netasta paukkuaran? Kyllä nyt harmittaa. Aloitetaanpa alusta... Netta oli eilen tosi huonovointinen. Se ripuloi ja iltapäivällä alkoi oksentamaankin. Illalla mikään ei enää pysynyt sisällä ja pieni labradori ei suostunut syömään, kun yritin tarjota muutaman nappulan ja mahalääkettä. Se oli hyvin flegmaattinen ja sain kantaa sen iltapissalle. Se joi vähän, kun tultiin sisälle ja jäi rauhassa nukkumaan. Kävin yöllä sitä katsomassa ja ilokseni huomasin, että vesi oli jo pysynyt sisällä ja se jaksoi kävellä itse ulos pissalle.
Aamulla herätessä taivas oli synkkä ja kauempana jyrisi ukkonen. Päätin kuitenkin päästää Netan heti ulos, jos sillä olisi vielä huono olo. Päätin mennä varmuuden vuoksi mukaan, ettei se pelästyisi ukkosta. Se ei kuitenkaan ollut kauempaa kuuluvasta jyrinästä moksiskaan ja teki aamupissat ihan normaalisti. Sisällä huomasin ruokahalunkin taas palanneen.
Alkoi sataa, mutta jyrinä lakkasi. Päätin lähteä aamulenkille normaalisti kahdeksan jälkeen sateesta huolimatta. Ukkonen oli onneksi lakannut jo yli tunti sitten. Nettakin vaikutti jo niin pirteältä, että päätin ottaa sen mukaan. Kävelimme tavallista aamulenkkiämme puron varressa ja koirat leikkivät vapaana. Sitten yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroituksia välähti salama, kului muutama sekunti ja alkoi kunnon jyrinä. Tajusin heti, että tässähän on ainekset klassiseen uudenvuodenaaton katoamistemppuun. Pentu vapaana, kova ääni ja pelästys. Netta menikin jyrinästä aivan paniikkiin ja se alkoi juosta täysillä poispäin minusta, Niilosta ja kodista. Siinä ehti kyllä muutamassa sekunnissa kaiken maailman kauhuskenaariot välähtää silmissä. Muistin onneksi heti pillini. Netta ei reagoinut mitenkään pillin ääneen. Jatkoin kuitenkin pillittämistä ja ehkä neljännellä käskyllä se kääntyi ja juoksi samaa paniikkista vauhtia minun luokseni. Sen suupielet olivat ihan vaahdossa kuin vauhkoontuneella hevosella ja häntä oli koipien välissä. Sain sen onneksi helposti kiinni ja silittelin rauhoittavasti, juttelin ja palkkasin rauhoittumisesta. Vähän aikaa se yritti vielä tämän jälkeen säntäillä hihnan päässä sinne ja tänne, mutta rauhottui sitten paremmin. Kotimatkalla tuli sitten toinen pienempi jyrähdys ja kyllä se heti pelästyi, muttei sentään mennyt ihan paniikkiin.
En enää edes muista, miten aiempien koirien kanssa on tapahtunut ensi kohtaaminen ukkosen kanssa. Ei se ainakaan tälläinen ole ollut. Toivottavasti tästä ei nyt jäänyt mitään pysyviä traumoja Netalle. Toivon, että ensi kerralla saamme kuulostella ukkosta vain sisätiloista, jolloin on varmaankin helpompi rauhoitella Nettaa, jos on tarvis. Tämä tuli niin yllättäin, ettei Netta voinut siihen mitenkään varautua. Yleensähän ukkonen kuitenkin lähestyy vähitellen, mutta tämä jysähti vain kerran ja kunnolla meidän lähellä. Eetu ei näemmä onneksi ollut tilanteessa peloissaan...

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Pentutreffit

Sunnuntaina vietettiin pentutreffejä kasvattajan luona. Mukana olivat Netan lisäksi Rauno (October's Kipling) ja Vindi (October's Karelia). Minä olin mukana Netan kanssa kahdestaan, joten kuvat jäi valitettavasti pääasiassa ottamatta. Vauhtia kuitenkin riitti helteestä huolimatta.
Päivän ohjelmassa oli mm. perustottelevaisuutta (ohitusharjoituksia, luoksetuloa) ja nomea. Ensimmäistä kertaa Netallekin tehtiin "markkeeraus" ulkona. Hyvin sujui, jollei huomioida ensimmäistä yritystä, jossa eteni kyllä suoraviivaisesti damille, mutta alkoi oksentamaan. Netta oli herkutellut vähän liikaa kastanjoilla ;) Onneksi Netta tokeni tästä nopeasti ja katsoi kateellisena vierestä, kun kaverit sai ensin noutaa. Viimeiseksi oli sitten Netan vuoro. Suoritus oli muuten hyvä, mutta palautuksessa meinasi juosta ohi. Tuli kuitenkin heti takaisin, kun käytin ääntäni.
Välillä kävimme sitten lenkillä ja pennut saivat leikkiä. Lopuksi ihmeteltiin sitten vielä riistaa. Varis oli Netan mielestä alkuun vähän turhan jännä, mutta Sari päätti kuitenkin tehdä Netalle pienen markkeerauksen ja yllätyksekseni Netta nappasikin variksesta kiinni ja toi minulle. Nouto-ote ei ollut kovin kehuttava, mutta pääasia, että varis tuli minulle ja käteen asti. Sisaruksetkin olivat kiinnostuneita riistasta ja muutenkin oikein reippaita labradorin alkuja. Pennuilla oli kyllä niin hauskaa yhdessä. Varsinkin tyttöjen mielestä pesuvadissa polskuttelu oli ihan parasta.

Tässä rauhallinen kuva pesuvadin ympäriltä. Meno oli kyllä enimmäkseen aika vauhdikasta...

Kiitos Sari mukavasta iltapäivästä! Oli kiva tavata Netan sisaruksia omistajineen.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Kyläreissuja

Tällä viikolla on kyläilty oikein urakalla. Maanantaina kävimme Netan kanssa kasvattajan luona. Sari halusi nähdä, mitä mieltä Netta on vedestä ja niinpä se vietiin mutalammikon äärelle ihmettelemään äidin, enon ja mummon kera. Kyllähän se Netta vedestä tykkää! Onneksi ehdimme ottaa muutaman seisomiskuvan ennen tätä visiittiä mutalammikolle... Kiitos Sari tästä mutalammikkolenkistä! Nyt Netta osaa lenkillä etsiä kaikki mahdolliset lätäköt, joihin voi mennä pyörimään ;)
 Netta 4kk



Vierailimme tiistaina Netan ja Eetun kanssa Arjan luona ja Netta pääsi leikkimään Raffen, Rollen ja Raksun luona. Netta löysi koirien suuresta tarhasta ihanan ojan, jossa pystyi sukeltamaan kokonaan mutakylpyyn. Ensimmäistä kertaa näin, että musta koirakin voi näyttää todella likaiselta. Netta oli siis vuorattu kokonaan haisevalla ruskealla mönjällä kuonon päätä myöten. Niinpä Netta sai tutustua ensimmäistä kertaa pesemiseen. Ensin pääsi tutustumaan puutarhaletkuun ja sen jälkeen Arja pesi Netan vielä sisällä shampoolla ja sitten se olikin taas salonkikelpoinen. Tästä toilailusta ei valitettavasti ole kuva todisteita, sillä tilanne oli jokseenkin haastava, kun yritimme pitää hallinnassa ja ilman suurempia sotkuja kolme aikuista koiraa ja kolme lasta.

Keskiviikkona lähdimme sitten mummilaan, jossa aika kului vähän rauhallisemmissa merkeissä. Tällä kertaa Niilokin pääsi mukaan. Tässä koirat treenaa paikallaoloa Eetun leikkiessä leikkipuistossa mummin kanssa.
Olimme Forssassa perjantaihin asti. Tänään lähdimme sitten aamulenkille Nuuksioon. Metsässä sai onneksi kävellä ihan rauhassa. Pitkästä aikaa kokeilimme Eetulle kantoreppua ja sehän jopa viihtyi siellä. Netta sai tutustua Nuuksion maisemiin kaikessa rauhassa, mutta Niilo ulkoili hallitummin flexissä. Nettahan siis löysi joka ikisen reitin varrelle osuneen puron/mutalammikon. Sillä oli ainakin ihan älyttömän hauskaa. Reissu sujui kaiken kaikkiaan niin mukavasti, että täytyy lähteä pian uudestaan. Tässä pari kuvaa Netan pulikoinneista Nuuksiosta.

Vihdoinkin sain skannerin toimimaan ja sitä myöten lisättyä tänne sivuille Muistoissa-osion. Osiossa esitellään ensimmäistä kertaa myös minun ihan ensimmäinen koirani. Se ei siis edes ollut oikeasti minun, vaan vanhempieni koira. Topista kaikki kuitenkin tavallaan alkoi.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Kevät

Kevät (ja kohta kesä) on selvästikin tullut. Netta on todella innokas puutarhuri ja meikäläisen hermo on välillä koetuksella. Ensin piti kaivella pionin juuret esiin. Sen jälkeen Netta keksi kukkapenkin, josta se on kaivanut useamman tulppaanin sipulin ylös. Sen lisäksi on nurmikolla ainakin parissa kohtaa kuoppa ja viimeisimpänä tuhotyönä se keksi kiivetä minun viljelylaatikkoon, jonne olin eilen saanut kylvettyä siemenet. Mahtaako sinne mitään kasvaa ja jännityksellä sitten odotan, mitä kasvaa ja mihin kohtaan? Sen verran sekaisin mullat oli Netan urakoinnin jälkeen.
Sisälläkin Netta yrittää kyllä ahkeroida yksinollessaan ja olenkin päättänyt toistaiseksi pitää penskan häkissä, jos jää yksin. Tämä siis ihan turvallisuussyistä. Koirahuoneen sohva on saanut sellaista kyytiä, etten halua Netan hankkivan suolitukosta vaahtomuovista. Sohvalla ei sinällään ole väliä. Se on ainakin 30v vanha kapistus, jonka seuraava osoite on kaatopaikka.
Tuhotöiden lisäksi Netalla on ikävä tapa loiskuttaa edelleen kaikki vesikupin vedet pitkin lattioita ja tämän vedellä leikkimisen seurauksena pissat tulee sitten helposti kerran tunnissa. Enkä valitettavasti muista päästää sitä ihan niin usein ulos...
Tapakasvatuksen suhteen Netta vaikuttaa siis selvästi haastavammalta kuin aiemmat koirat, mutta toisaalta Netta on kyllä kiltimpi ja kuuliaisempi kuin pojat aikanaan. Luoksetulo toimii toistaiseksi ainakin pillillä paremmin kuin Niilolla ikinä. Niilohan ei enää oikein muista tulla metsälenkeillä luokse. Se siis jolkottelee ja tulee sitten kuin jaksaa. Netta sen sijaan ampaisee luokseni sata lasissa.
Tavoitteena olisi treenailla Netan kanssa joka päivä jotakin, mutta tavoitteessa ei ole oikein pysytty. Realistisempaa olisi ehkä sanoa, että treenaamme ehkä joka kolmas päivä jotakin. Pääasiassa on treenattu tokoa, mutta nomeakin olen vähän yrittänyt treenata. Tosin joka päivä treenataan sitten ruokakupilla malttia ja paikallaoloa. Aika kivasti Netta jaksaakin jo ruokaansa odottaa paikallaan. Enemmänkin pitäisi siis treenata, mutta tällä hetkellä energia kuluu kyllä ihan muuhun kuin koiran kouluttamiseen. Jospa sitä taas vähitellen aktivoituisi. Tänään mennään Saria moikkaamaan, joten ehkäpä sitä treeni-intoa tarttuisi sieltä matkaan mukaan.
Tänään oli muuten taas punnituspäivä ja Netta painoi 15,9kg eli aika tarkkaan 5kg on painoa tullut lisää kuukaudessa.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Netta kasvaa

Tämän viikon punnituksessa painoa oli jo 10,8kg. Mielestäni Netta näyttää kovin pieneltä, mutta varmaankin se on narttupennuksi ihan sopivan kokoinen. Vertasin sen painoa Roopen ja Niilon kasvukäyröihin ja kovin samoissa menee Roopen kanssa. Roope oli vain puoli kiloa painavampi tuossa iässä. Niilo sen sijaan on painanut jo liki 15kg 14 viikon iässä.
Nyt Netta on käynyt jo pari kertaa lyhyillä hihnalenkeilläkin mukana. Lenkit sujuu ihan kivasti, jos Niilo on mukana. Niilo toimii hyvänä vauhdittajana (onnistun varmaan opettamaan Netankin vetämään). Jos Netta on yksin, niin hyvin lyhyeenkin matkaan kuluu helposti vartti, kun kaikkea täytyy ihmetellä rauhassa.
Olen yrittänyt nyt joka päivä treenata vähän tokoa tai noutojuttuja. Dami ei vielä kovin paljoa kiinnosta, vaikka olenkin sitä yrittänyt esitellä. Tennispallon Netta noutaa sen sijaan ihan kivasti. Tokon osalta olemme treenanneet lähinnä perusasentoa, seuraamista ja kaukokäskyjä. Lisäksi ruokakupilla harjoitellaan paikallaoloa ja kontaktia. Enemmänkin pitäis varmaan treenata, mutta kai se jotain oppii tälläkin tahdilla.
Sunnuntaina Netta kävi ekaa kertaa Hiiden haukkujen kentällä ja hyvin se tuntui sinne sopeutuvan Voi/evl-ryhmän treeneihin. Niilo pääsi kuukauden treenitauon jälkeen tekemään pelkät paikallaolot ja kouluttaja-Hanna oli Netan kanssa sillä välin. Pentu oli hyvä häiriö aikuisille koirille paikallaolojen aikana. Tämän jälkeen tokoilin Netan kanssa hetken ja lopuksi harjoittelimme myös kentän reunalla odottamista. Jätin siis Netan Niilon kanssa kentän sivuun odottamaan ja menin itse kauemmaksi. Netta malttoi hyvin odottaa ihan hiljaa seuraten vain kentän tapahtumia.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Labradorien tokoleiri

Mukava viikonloppu hyvässä seurassa on nyt takanapäin. Vietin viikonlopun Kuusankoskella kartano Koskenrannassa Netan kanssa labradorien tokoleirillä. Ruuat olivat jälleen kerran aivan mahtavia ja ilta kului mukavasti kotasaunassa ja poreissa. Harvinaista herkkua koiraleirillä :)

Leirin kouluttajina olivat Elina Niemi ja Hanna Toivola. Hannan kanssa matkasimme Nummelasta samalla autolla, niin ajomatkatkin sujuivat mukavasti lähinnä koirista jutellen. Oli jännä osallistua noin pienen pennun kanssa koulutuksiin, kun pääsi kysymään vinkkejä siihen, miten kannattaa aloittaa treenaaminen. Virheitä, kun ei toivottavasti tässä vaiheessa ole vielä kovin paljoa tehtynä... Päällimmäisenä jäi mieleen, että tärkeintä on treenata kontaktia, kontaktia ja kontaktia. Sen lisäksi kaukokäskyjen treenaaminen kannattaa aloittaa heti. Myös seuraamista voi ryhtyä treenaamaan namilla imuttamalla. Kentälläkin kannattaa jo käydä, mutta siellä kannattaa keksittyä vain pennun kanssa leikkimiseen. Leikkiä jatketaan muutama minuutti aktiivisesti ja se riittää. Vähän myöhemmin voi sitten kentällä aloittaa ruudun ja luoksetulon treenaamisen. Tärkeää on, että pentu oppii heti alusta lähtien, ettei kentällä välitetä muista ihmisistä ja koirista, vaan sen tulisi keskittyä koko ajan ohjaajaansa.

Lisäksi Elina korosti sosiaalisen palkan merkitystä ja aktiivisuudesta palkkaamista (ei siis palkata aina vain perusasennosta). Pennulla aktiivisuutta voi olla esim. se, että pentu hyppää namia kohti seuraamisliikkeessä ja palkka tulee siitä. Sosiaalista palkkaa voi hyödyntää enemmän sitten, kun pentu jo osaa enemmän, jolloin ensin tulee kehut ja ohjaajan kanssa riekkuminen ja sitten vasta varsinainen palkka (lelu/nami).

Tässä muutama kuva Netan treeneistä. Kuvat on ottanut Emma Alve.




perjantai 12. huhtikuuta 2013

Synkkiä ajatuksia

Tässä on nyt ollut pari viikkoa blogihiljaisuutta, sillä olin ensin 10 päivää reissussa ja tällä viikolla ei ole vain jaksanut. Mieli on ollut synkkä koko viikon, sillä Niilon tilanne on huono. Sillä on furunkuloosi niin pahana, että näyttää, ettei mikään lääkitys tehoa. Niinpä mielessä on jo käynyt, viedäänkö minulta toinenkin koira näin lyhyellä aikavälillä, jos tassuihin ei keksitä mitään hoitoa. Niilo on parhaan mahdollisen ihotautieläinlääkärin hoidossa, joten vielä yritetään. Taustalla kuitenkin kummittelee ajatus lopullisesta ratkaisusta, sillä ei ole kiva katsoa koiraa, jonka tassut on niin kipeät, ettei se halua enää lenkkeillä :( Katsotaan nyt vielä kuitenkin, jos jokin ratkaisu keksittäisiin.

Koirat olivat hyvin pärjänneet kotona minun lomareissun ajan. Nyt vaikuttaa siltä, että tulevat jo aiempaa selvästi paremmin toimeen keskenään. Tämänkin takia olisi sangen ikävää, jos Netta joutuisi jäämään yksin, kun sekin on kuitenkin tottunut koiraseuraan. Toivottavasti saavat nauttia toistensa seurasta vielä pitkään.
 Netta ja potilas
 Leikkituokio
 Leikin jälkeen uni maittaa

 Niilo hyväksyy Netan jo näin lähelle :)

Aika vähän olen ehtinyt Nettaa varsinaisesti kouluttamaan, kun pelkkä sisäsiisteysopetuskin tuntuu haastavalta, vaikka kotiäiti enimmäkseen olenkin. Yleensä on kuitenkin jokin kesken lapsen kanssa ja voi vaan sivusta katsoa, että kohta se kakka taas tulee lattialle. Huoh! Kai se Netta joskus oppii sisäsiistiksi. Malttia Netta on sentään jo oppinut ja se pystyy odottamaan (muutaman sekunnin) istuaallaan ruokaansa. Tähän on onnistuneesti yhdistetty katsekontaktikin tällä viikolla. Eetu tekee onneksi osansa Netan kouluttamisessa. Tässä kuvassa Netta on ollut Eetun apuna tyhjentämässä astianpesukonetta. Kai sen metallinoudon voi näinkin oppia ;) Netan suussa on siis ruokalusikka.


torstai 28. maaliskuuta 2013

Siskon kanssa leikkimässä

Eilen illalla kävimme kasvattajan luona leikkimässä siskon kanssa. Sisko oli palautunut kasvattajalle ja matkaa tänään uuteen kotiinsa Opaskoirakoulun kautta. Siskosta tulee toivottavasti opas!
Leikki oli aluksi aika hurjaa vääntöä, mutta rauhoittui sitten vähän sopuisammaksi.
Tässä Netta tutkii paikkoja kasvattajan luona
 Leikkiä "Hymyn" kanssa

 Kasa mustia pentuja ja Aino-äiti ja Rico-eno valvomassa touhuja portin takana

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Maailma avartuu

Tällä viikolla kävimme myös ensimmäistä kertaa tutustumassa suureen maailmaan kotipihan ulkopuolella. Aluksi Nettaa vähän jännitti ja ihmetytti, kun lähdettiinkin jatkamaan matkaa pihaportilta pois. Niilo oli matkassa mukana ja hetken kuluttua Netta käyttäytyi kuin se olisi aina tepastellut tietä pitkin. Sen piti haistella Niilon perässä jokainen paikka ja se jatkoi vielä tarkkaa nuuskimista Niilon jo jatkettua matkaansakin.

Kyllä kotipihan ulkopuolella riittää ihmeteltävää...

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Niilon nurkkaus

Koirat viettivät koko eilisen illan samassa huoneessa. Näin ei ole vielä kertaakaan aiemmin ollut, vaan Niilo on halunnut olla valtaosan aikaa itsekseen. Uskalsin jättää koirat kahdestaan jopa saunomisen ajaksi, vaikken ole niitä aiemmin juurikaan kahdestaan pitänyt ilman valvontaa. Kun palasin saunasta, en löytänyt heti Nettaa. Niilo löytyi rappusten alta nurkasta omalta pediltään. Oli sen verran pimeää, etten nähnyt nurkkaan kunnolla. Epäilykset kuitenkin heräsivät ja niinpä hain kännykän. Salamavalo onnistui paljastamaan sen, mitä epäilinkin. Niilo oli huolinut Netan viereensä nukkumaan :)

torstai 21. maaliskuuta 2013

Vauhtia riittää

Aika kuluu niin vauhdilla, ettei meinaa ehtiä tänne mitään laittamaan. Tänään tapahtui jotain kummallista.

 Niilo nimittäin haki Netan kirahvin ja haastoi Netan ensimmäistä kertaa kunnon leikkiin. Tätä vääntöä kestikin sitten reilun puoli tuntia.

 Leikin jälkeen Netta kömpi päiväunille lempipaikkaansa ja Niilo jäi makoilemaan viereen. Ehkä niistä vielä kaverit tulee :)
Alkuviikosta meillä vieraili naapurin borderterrieri Pate Nettaa moikkaamassa. Vierailusta ei saanut oikein minkäänlaisia kuvia aikaiseksi, kun vauhti oli sen verran vauhdikasta. Kaverukset ehtivät useimmiten karata kuvasta. Kännykkä ei ole paras laite koirien kuvaamiseen...
 Tässä näkyy vilaus koiristakin...
Tällä viikolla on myös sattunut pikkukommelluksia. Netta onnistui tiputtamaan eteisen palapeilistä palasen alas. Se pelästyi räminää hetkellisesti, mutta eipä tuntunut suurempia traumoja jääneen. Tassu taisi jäädä vähän alle, sillä aristeli toista etutassua hetkisen. Tämän lisäksi Netta pääsi ruoka varkaisiin. Aiemmat koirat eivät ole varastelleet, joten en osannut varoa... Huonosti suljettu ruoka-astia oli koirahuoneen lattialla odottamassa täyttöä. Onneksi astian pohjalla oli vain muutama desi ruokaa. Kyllä Netta silti aika palloksi turposi ;)

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Lisää unikuvia...

Netta kyllä nukkuu, mitä ihmeellisemmissä paikoissa. Tässä yksi sen suosikkipaikoista.

Seuraava kuva näyttää ehkä paremmin, mistä on kyse.

Eetun leikit eivät myöskään Nettaa häiritse. Kun uni tulee, niin se tulee. Eetu leikkii siis samaan aikaan kuvassa näkyvällä lelulla.

Tänään Niilo meni ensimmäistä kertaa itsenäisesti Netan viereen. Toki Netta oli jo valmiiksi unten mailla, niin Niilokin uskalsi kömpiä Netan viereen :) Ehkä niistä vielä kavereita tulee...