Juhannus sujui rauhallisissa merkeissä mökillä. Koirat viettivät aikaansa pihalla enimmäkseen pitkiin naruihin kytkettyinä. Toki välillä sai juosta vapaana mökin pihalla ja rantavedessä. Netta nautti vedessä peuhaamisesta suuresti. Juhannuksen saldo Netan osalta oli kaksi katkennutta narua. Ei tainnut Netta arvostaa narussa olemista. Samat narut oli kuitenkin kestänyt Roopelta Netalle, mutta Netta onkin pikkutuholainen.
Tein Netalle n. 30m pitkän verijäljen, joka sai vanheta n.6tuntia. Netta jäljesti jo selvästi reippaammin kuin ekalla kerralla ja se hakeutui vielä itsekin jäljelle 2vrk myöhemmin. Se taitaa tykätä hommasta.
Vesimarkkeeraukset eivät sen sijaan sujuneet yhtä mukavasti. Ekalle heitolle parin metrin päähän se ei edes lähtenyt. Sitten pienillä houkutuksilla sain sen hakemaan damit rantavedestä. Se ei kuitenkaan joutunut vielä kunnolla uimaan. Ilmeisesti damit ei kiinnosta vielä riittävästi. Jatkamme siis harjoittelua maalla.
tiistai 25. kesäkuuta 2013
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Netan eka verijälki
Kävin eilen tekemässä Niilolle n. 500m pitkän jäljen ja samalla tein Netalle n.20m pitkän jäljen. Annoin Netan jäljen vanheta vain 1,5 tuntia. Ukkonen jyrisi sen verran kauempana, etten uskaltanut antaa jäljen vanheta kauempaa tai olisi voinut jäädä koko homma väliin.
Netta oli heti kiinnostunut jäljestä ja tutki ja kuopi alkumakauksen hyvin tarkkaan. Pienellä kannustuksella Netta lähti varovasti ja tarkasti etenemään jälkeä pitkin. Minä kuljin mukana ihan vieressä/takana. Välillä eteneminen pysähtyi kokonaan ja Netta jäi haistelemaan verta hyvin tarkkaan. Pari kertaa se poistui jäljeltä vajaan metrin päähän, mutta kehotuksella se tuli uudestaan ihmettelemään jälkeä. Hitaasti mutta varmasti pääsimme jäljen päähän asti, jossa odotti palkkana kestokani. En ollut huomannut esitellä kestokania etukäteen, joten alkuun se vähän jännitti Nettaa ja palkkasinkin sitä myös lihapullilla. Autolle kävellessä kestokani oli jo ihan paras juttu. Hyvä ensimmäinen jäljestys!
Tässä lähestytään jälkeä. Netalla oli valjaat ensimmäistä kertaa päällä, mutta ne eivät häirinneet sitä mitenkään.
Netta odottelee ennen jäljestyksen alkua
Tänään oli sitten Niilon vuoro. Se oli selvästi innoissaan jo valjaiden pukemisesta ja olikin malttamattomana säntäämässä jäljen alkuun. Komensin sen kuitenkin istumaan hetkeksi. Luvan saatuaan se syöksähti jäljelle ja alkumakaus jäi kyllä tutkimatta. Niilo eteni jälkitarkasti ekalle makuulle, jonka se ohitti. Tämän jälkeen oli pieniä vaikeuksia. Selvästi jäljen oli ylittänyt jokin eläin ja Niilo tarkasti riistan jälkiä verijäljen molemmin puolin ennenkuin malttoi jatkaa verijäljellä. Ensimmäinen kulma meni tarkasti. Tällä kertaa katko oli vain suoralla osuudella, sillä maasto oli katkokulmaa ajatellen mielestäni huono. Suora katko sujuikin ongelmitta. Toisen makuun Niilo merkkasi pikaisesti. Koko toinen osuus sujui lähes jälkitarkasti. Toisella kulmalla oli sitten taas vähän ongelmia ja Niilo lähti tekemään melko laajaa rengastusta. Parilla kehoituksella (omaa laiskuuttani, sillä en jaksanut ylimääräistä juoksennella sen perässä) se palasi kuitenkin vähän takaisinpäin ja sai heti kiinni kolmannen osuuden alusta. Makuu ylitettiin taas merkkaamatta. Kolmaskin osuus sujui lähes jälkitarkasti lähelle loppua asti. Lopussa riensi kaadolle (kestokanille) ilmavainulla. Niilo kantoi kestokanin autolle asti ihan onnessaan. Pitäisi ilmeisesti vähän useammin tehdä Niilonkin kanssa jotain. Valitettavasti Niilo kyllä iltalenkillä ontui tassujaan vähän :(
Netta oli heti kiinnostunut jäljestä ja tutki ja kuopi alkumakauksen hyvin tarkkaan. Pienellä kannustuksella Netta lähti varovasti ja tarkasti etenemään jälkeä pitkin. Minä kuljin mukana ihan vieressä/takana. Välillä eteneminen pysähtyi kokonaan ja Netta jäi haistelemaan verta hyvin tarkkaan. Pari kertaa se poistui jäljeltä vajaan metrin päähän, mutta kehotuksella se tuli uudestaan ihmettelemään jälkeä. Hitaasti mutta varmasti pääsimme jäljen päähän asti, jossa odotti palkkana kestokani. En ollut huomannut esitellä kestokania etukäteen, joten alkuun se vähän jännitti Nettaa ja palkkasinkin sitä myös lihapullilla. Autolle kävellessä kestokani oli jo ihan paras juttu. Hyvä ensimmäinen jäljestys!
Tässä lähestytään jälkeä. Netalla oli valjaat ensimmäistä kertaa päällä, mutta ne eivät häirinneet sitä mitenkään.
Netta odottelee ennen jäljestyksen alkua
Tänään oli sitten Niilon vuoro. Se oli selvästi innoissaan jo valjaiden pukemisesta ja olikin malttamattomana säntäämässä jäljen alkuun. Komensin sen kuitenkin istumaan hetkeksi. Luvan saatuaan se syöksähti jäljelle ja alkumakaus jäi kyllä tutkimatta. Niilo eteni jälkitarkasti ekalle makuulle, jonka se ohitti. Tämän jälkeen oli pieniä vaikeuksia. Selvästi jäljen oli ylittänyt jokin eläin ja Niilo tarkasti riistan jälkiä verijäljen molemmin puolin ennenkuin malttoi jatkaa verijäljellä. Ensimmäinen kulma meni tarkasti. Tällä kertaa katko oli vain suoralla osuudella, sillä maasto oli katkokulmaa ajatellen mielestäni huono. Suora katko sujuikin ongelmitta. Toisen makuun Niilo merkkasi pikaisesti. Koko toinen osuus sujui lähes jälkitarkasti. Toisella kulmalla oli sitten taas vähän ongelmia ja Niilo lähti tekemään melko laajaa rengastusta. Parilla kehoituksella (omaa laiskuuttani, sillä en jaksanut ylimääräistä juoksennella sen perässä) se palasi kuitenkin vähän takaisinpäin ja sai heti kiinni kolmannen osuuden alusta. Makuu ylitettiin taas merkkaamatta. Kolmaskin osuus sujui lähes jälkitarkasti lähelle loppua asti. Lopussa riensi kaadolle (kestokanille) ilmavainulla. Niilo kantoi kestokanin autolle asti ihan onnessaan. Pitäisi ilmeisesti vähän useammin tehdä Niilonkin kanssa jotain. Valitettavasti Niilo kyllä iltalenkillä ontui tassujaan vähän :(
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Uintia ja markkeerauksia
Nyt on pieni ryhdistäytyminen menossa ja yritän jopa ehtiä kouluttamaan tuota pentua. Maanantaina oli vuorossa "uintiharjoitus". Ei siinä ihmeemmin kyllä harjoitusta tarvittu! Pakkasin Eetun ja koirat autoon ja ajoin ihanalle hiekkarannalle, jossa Eetu ja Netta pääsivät ottamaan kunnolla ensikosketusta järviveteen. Eetu pulikoi rannassa sillä välin kun heitin Niilolle vähän keppiä. Ei varmaan hirveän järkevä metodi opettaa pentua uimaan, mutta jo toisella heitolla se oli mukana Niilon perässä. Pieni labukkahan ui! Nyt voi siis alkaa harkita vesitreeniä muutenkin.
Muuten teemana on ollut tällä viikolla markkeeraukset. Ensin yhtenä päivänä sisällä ja sitten eilen treenattiin jo ulkonakin. Päivällä heitin lyhyitä markkeerauksia itse ja illalla kokeiltiin niin, että Mikko heitti. Mikko heitti paljon vaikeampia kuin minä, vaikka olin ohjeistanut heittämään tosi helppoja. No, ei se mitään. Netta markkeerasi kaikki heitot erittäin tarkkaan, eikä pidentynyt matkakaan sitä haitannut mitenkään. Matka on siis edelleen kyllä tosi lyhyt. Illalla palautukset tuli tosi nätisti käteen, mutta päivällä meinasi vauhtia olla vähän liikaa.
Mikko heitti Niilollekin muutaman markkeerauksen ja voi kuinka innoissaan se oli, kun pääsi pitkästä aikaa tekemään jotain. Ei sitä haitannut yhtään, vaikka markkeeraukset olivatkin pentutasoa. Pääasia että sai noutaa.
Tänään otin veripullon sulamaan pitkästä aikaa. Edellisestä koestartista on reilu 2v, joten eipä ole treenijälkiäkään tässä välissä tullut tehtyä. Nyt olisi siis tarkoitus tehdä Niilolle "terapiajälki". Täytyyhän sen saada sairaseläkkeelläkin jotain tehdä. Samalla ajattelin tehdä Netalle muutaman metrin tutustumisjäljen.
Kävin eilen uudestaan lenkillä siellä, missä Netta pelästyi ukkosta. Se ei onneksi yhdistänyt pamausta siihen paikkaan, vaan käyttäytyi lenkillä normaalisti. Sen sijaan se kyllä on nyt herkempi esim. moottoripyörien äänille. No, aika näyttää, miten tässä käy.
Muuten teemana on ollut tällä viikolla markkeeraukset. Ensin yhtenä päivänä sisällä ja sitten eilen treenattiin jo ulkonakin. Päivällä heitin lyhyitä markkeerauksia itse ja illalla kokeiltiin niin, että Mikko heitti. Mikko heitti paljon vaikeampia kuin minä, vaikka olin ohjeistanut heittämään tosi helppoja. No, ei se mitään. Netta markkeerasi kaikki heitot erittäin tarkkaan, eikä pidentynyt matkakaan sitä haitannut mitenkään. Matka on siis edelleen kyllä tosi lyhyt. Illalla palautukset tuli tosi nätisti käteen, mutta päivällä meinasi vauhtia olla vähän liikaa.
Mikko heitti Niilollekin muutaman markkeerauksen ja voi kuinka innoissaan se oli, kun pääsi pitkästä aikaa tekemään jotain. Ei sitä haitannut yhtään, vaikka markkeeraukset olivatkin pentutasoa. Pääasia että sai noutaa.
Tänään otin veripullon sulamaan pitkästä aikaa. Edellisestä koestartista on reilu 2v, joten eipä ole treenijälkiäkään tässä välissä tullut tehtyä. Nyt olisi siis tarkoitus tehdä Niilolle "terapiajälki". Täytyyhän sen saada sairaseläkkeelläkin jotain tehdä. Samalla ajattelin tehdä Netalle muutaman metrin tutustumisjäljen.
Kävin eilen uudestaan lenkillä siellä, missä Netta pelästyi ukkosta. Se ei onneksi yhdistänyt pamausta siihen paikkaan, vaan käyttäytyi lenkillä normaalisti. Sen sijaan se kyllä on nyt herkempi esim. moottoripyörien äänille. No, aika näyttää, miten tässä käy.
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Voihan pamaus!
Onnistuinkohan tekemään Netasta paukkuaran? Kyllä nyt harmittaa. Aloitetaanpa alusta... Netta oli eilen tosi huonovointinen. Se ripuloi ja iltapäivällä alkoi oksentamaankin. Illalla mikään ei enää pysynyt sisällä ja pieni labradori ei suostunut syömään, kun yritin tarjota muutaman nappulan ja mahalääkettä. Se oli hyvin flegmaattinen ja sain kantaa sen iltapissalle. Se joi vähän, kun tultiin sisälle ja jäi rauhassa nukkumaan. Kävin yöllä sitä katsomassa ja ilokseni huomasin, että vesi oli jo pysynyt sisällä ja se jaksoi kävellä itse ulos pissalle.
Aamulla herätessä taivas oli synkkä ja kauempana jyrisi ukkonen. Päätin kuitenkin päästää Netan heti ulos, jos sillä olisi vielä huono olo. Päätin mennä varmuuden vuoksi mukaan, ettei se pelästyisi ukkosta. Se ei kuitenkaan ollut kauempaa kuuluvasta jyrinästä moksiskaan ja teki aamupissat ihan normaalisti. Sisällä huomasin ruokahalunkin taas palanneen.
Alkoi sataa, mutta jyrinä lakkasi. Päätin lähteä aamulenkille normaalisti kahdeksan jälkeen sateesta huolimatta. Ukkonen oli onneksi lakannut jo yli tunti sitten. Nettakin vaikutti jo niin pirteältä, että päätin ottaa sen mukaan. Kävelimme tavallista aamulenkkiämme puron varressa ja koirat leikkivät vapaana. Sitten yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroituksia välähti salama, kului muutama sekunti ja alkoi kunnon jyrinä. Tajusin heti, että tässähän on ainekset klassiseen uudenvuodenaaton katoamistemppuun. Pentu vapaana, kova ääni ja pelästys. Netta menikin jyrinästä aivan paniikkiin ja se alkoi juosta täysillä poispäin minusta, Niilosta ja kodista. Siinä ehti kyllä muutamassa sekunnissa kaiken maailman kauhuskenaariot välähtää silmissä. Muistin onneksi heti pillini. Netta ei reagoinut mitenkään pillin ääneen. Jatkoin kuitenkin pillittämistä ja ehkä neljännellä käskyllä se kääntyi ja juoksi samaa paniikkista vauhtia minun luokseni. Sen suupielet olivat ihan vaahdossa kuin vauhkoontuneella hevosella ja häntä oli koipien välissä. Sain sen onneksi helposti kiinni ja silittelin rauhoittavasti, juttelin ja palkkasin rauhoittumisesta. Vähän aikaa se yritti vielä tämän jälkeen säntäillä hihnan päässä sinne ja tänne, mutta rauhottui sitten paremmin. Kotimatkalla tuli sitten toinen pienempi jyrähdys ja kyllä se heti pelästyi, muttei sentään mennyt ihan paniikkiin.
En enää edes muista, miten aiempien koirien kanssa on tapahtunut ensi kohtaaminen ukkosen kanssa. Ei se ainakaan tälläinen ole ollut. Toivottavasti tästä ei nyt jäänyt mitään pysyviä traumoja Netalle. Toivon, että ensi kerralla saamme kuulostella ukkosta vain sisätiloista, jolloin on varmaankin helpompi rauhoitella Nettaa, jos on tarvis. Tämä tuli niin yllättäin, ettei Netta voinut siihen mitenkään varautua. Yleensähän ukkonen kuitenkin lähestyy vähitellen, mutta tämä jysähti vain kerran ja kunnolla meidän lähellä. Eetu ei näemmä onneksi ollut tilanteessa peloissaan...
Aamulla herätessä taivas oli synkkä ja kauempana jyrisi ukkonen. Päätin kuitenkin päästää Netan heti ulos, jos sillä olisi vielä huono olo. Päätin mennä varmuuden vuoksi mukaan, ettei se pelästyisi ukkosta. Se ei kuitenkaan ollut kauempaa kuuluvasta jyrinästä moksiskaan ja teki aamupissat ihan normaalisti. Sisällä huomasin ruokahalunkin taas palanneen.
Alkoi sataa, mutta jyrinä lakkasi. Päätin lähteä aamulenkille normaalisti kahdeksan jälkeen sateesta huolimatta. Ukkonen oli onneksi lakannut jo yli tunti sitten. Nettakin vaikutti jo niin pirteältä, että päätin ottaa sen mukaan. Kävelimme tavallista aamulenkkiämme puron varressa ja koirat leikkivät vapaana. Sitten yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroituksia välähti salama, kului muutama sekunti ja alkoi kunnon jyrinä. Tajusin heti, että tässähän on ainekset klassiseen uudenvuodenaaton katoamistemppuun. Pentu vapaana, kova ääni ja pelästys. Netta menikin jyrinästä aivan paniikkiin ja se alkoi juosta täysillä poispäin minusta, Niilosta ja kodista. Siinä ehti kyllä muutamassa sekunnissa kaiken maailman kauhuskenaariot välähtää silmissä. Muistin onneksi heti pillini. Netta ei reagoinut mitenkään pillin ääneen. Jatkoin kuitenkin pillittämistä ja ehkä neljännellä käskyllä se kääntyi ja juoksi samaa paniikkista vauhtia minun luokseni. Sen suupielet olivat ihan vaahdossa kuin vauhkoontuneella hevosella ja häntä oli koipien välissä. Sain sen onneksi helposti kiinni ja silittelin rauhoittavasti, juttelin ja palkkasin rauhoittumisesta. Vähän aikaa se yritti vielä tämän jälkeen säntäillä hihnan päässä sinne ja tänne, mutta rauhottui sitten paremmin. Kotimatkalla tuli sitten toinen pienempi jyrähdys ja kyllä se heti pelästyi, muttei sentään mennyt ihan paniikkiin.
En enää edes muista, miten aiempien koirien kanssa on tapahtunut ensi kohtaaminen ukkosen kanssa. Ei se ainakaan tälläinen ole ollut. Toivottavasti tästä ei nyt jäänyt mitään pysyviä traumoja Netalle. Toivon, että ensi kerralla saamme kuulostella ukkosta vain sisätiloista, jolloin on varmaankin helpompi rauhoitella Nettaa, jos on tarvis. Tämä tuli niin yllättäin, ettei Netta voinut siihen mitenkään varautua. Yleensähän ukkonen kuitenkin lähestyy vähitellen, mutta tämä jysähti vain kerran ja kunnolla meidän lähellä. Eetu ei näemmä onneksi ollut tilanteessa peloissaan...
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Pentutreffit
Sunnuntaina vietettiin pentutreffejä kasvattajan luona. Mukana olivat Netan lisäksi Rauno (October's Kipling) ja Vindi (October's Karelia). Minä olin mukana Netan kanssa kahdestaan, joten kuvat jäi valitettavasti pääasiassa ottamatta. Vauhtia kuitenkin riitti helteestä huolimatta.
Päivän ohjelmassa oli mm. perustottelevaisuutta (ohitusharjoituksia, luoksetuloa) ja nomea. Ensimmäistä kertaa Netallekin tehtiin "markkeeraus" ulkona. Hyvin sujui, jollei huomioida ensimmäistä yritystä, jossa eteni kyllä suoraviivaisesti damille, mutta alkoi oksentamaan. Netta oli herkutellut vähän liikaa kastanjoilla ;) Onneksi Netta tokeni tästä nopeasti ja katsoi kateellisena vierestä, kun kaverit sai ensin noutaa. Viimeiseksi oli sitten Netan vuoro. Suoritus oli muuten hyvä, mutta palautuksessa meinasi juosta ohi. Tuli kuitenkin heti takaisin, kun käytin ääntäni.
Välillä kävimme sitten lenkillä ja pennut saivat leikkiä. Lopuksi ihmeteltiin sitten vielä riistaa. Varis oli Netan mielestä alkuun vähän turhan jännä, mutta Sari päätti kuitenkin tehdä Netalle pienen markkeerauksen ja yllätyksekseni Netta nappasikin variksesta kiinni ja toi minulle. Nouto-ote ei ollut kovin kehuttava, mutta pääasia, että varis tuli minulle ja käteen asti. Sisaruksetkin olivat kiinnostuneita riistasta ja muutenkin oikein reippaita labradorin alkuja. Pennuilla oli kyllä niin hauskaa yhdessä. Varsinkin tyttöjen mielestä pesuvadissa polskuttelu oli ihan parasta.
Tässä rauhallinen kuva pesuvadin ympäriltä. Meno oli kyllä enimmäkseen aika vauhdikasta...
Kiitos Sari mukavasta iltapäivästä! Oli kiva tavata Netan sisaruksia omistajineen.
Päivän ohjelmassa oli mm. perustottelevaisuutta (ohitusharjoituksia, luoksetuloa) ja nomea. Ensimmäistä kertaa Netallekin tehtiin "markkeeraus" ulkona. Hyvin sujui, jollei huomioida ensimmäistä yritystä, jossa eteni kyllä suoraviivaisesti damille, mutta alkoi oksentamaan. Netta oli herkutellut vähän liikaa kastanjoilla ;) Onneksi Netta tokeni tästä nopeasti ja katsoi kateellisena vierestä, kun kaverit sai ensin noutaa. Viimeiseksi oli sitten Netan vuoro. Suoritus oli muuten hyvä, mutta palautuksessa meinasi juosta ohi. Tuli kuitenkin heti takaisin, kun käytin ääntäni.
Välillä kävimme sitten lenkillä ja pennut saivat leikkiä. Lopuksi ihmeteltiin sitten vielä riistaa. Varis oli Netan mielestä alkuun vähän turhan jännä, mutta Sari päätti kuitenkin tehdä Netalle pienen markkeerauksen ja yllätyksekseni Netta nappasikin variksesta kiinni ja toi minulle. Nouto-ote ei ollut kovin kehuttava, mutta pääasia, että varis tuli minulle ja käteen asti. Sisaruksetkin olivat kiinnostuneita riistasta ja muutenkin oikein reippaita labradorin alkuja. Pennuilla oli kyllä niin hauskaa yhdessä. Varsinkin tyttöjen mielestä pesuvadissa polskuttelu oli ihan parasta.
Tässä rauhallinen kuva pesuvadin ympäriltä. Meno oli kyllä enimmäkseen aika vauhdikasta...
Kiitos Sari mukavasta iltapäivästä! Oli kiva tavata Netan sisaruksia omistajineen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)