tiistai 22. lokakuuta 2013

Hallitokoa ja vähän muuta

Koirat on selvästi tyytyväisiä, kun juoksu on ohi ja taas saa nukkua kylki kyljessä. Selvästi Netta hakeutuu Niilon kainaloon aiempaa useammin, eikä Niilollakaan tunnu olevan mitään sitä vastaan :)

Viime perjantaina Nettakin pääsi pitkästä aikaa halliin ja ihmeteltävää kyllä riitti. Olen itse unohtanut ihan totaalisesti, millaista on treenata pentua häiriöiden keskellä. Kyllä on vaikeaa, kun ympärillä koirat juoksee ja lelut lentää. Treeni aloitettiin paikalla ololla. Jäin lähelle ja kävin välillä palkkaamassa. Nyt en enää muista, nousiko Netta ylös kesken kaiken vai ei. Joka tapauksessa se oli uuteen tilanteeseen nähden rauhallinen ja suoriutui tehtävästä mielestäni hyvin. Seuraavaksi tehtiin paikalla istuminen, joten vaihdoin Niilon suorittamaan. Netta odotti kentän reunalla kytkettynä mielestäni ihan ok ja Niilo suoritti istumisen tuttuun tapaansa rauhallisesti.

Sitten vaihdoin takaisin Nettaan, sillä ajattelin, että on parempi, ettei se kerää kierroksia kentän laidalla, vaan saa tehdä treeninsä ja pääsee sitten autoon odottamaan. Nettahan ei vielä osaa oikein mitään tokojuttuja (arjen taitoja vain), sillä emme ole juurikaan treenanneet. Teimme kuitenkin vähän seuraamista imuttamalla ja perusasentoja. Jos mulla on nami kädessä, se jaksaa ihan hyvin keskittyä minuun, mutta jos pidin hetkenkin taukoa, niin pää alkoi pyöriä ja tarkkailla kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Sitten teimme luoksetuloa, jossa vaikeinta oli paikalla istuminen, kun vieressä treenattiin noutoa. Ehkä ihan ymmärrettävää nuorelle noutajalle... Netta ei kuitenkaan lähtenyt säheltämään muualle suuremmin, vaan saattoi ennakoida luoksetulokäskyä ja olla levoton odottaessaan. Harjoittelimme myös liikkeestä maahanmenoa (vaikkei Netta osaa vielä edes mennä käskyllä maahan). Namin kanssa taitaa kuitenkin tehdä, mitä vaan. Loppuun teimme vielä noutoa siten, että pidin kiinni heiton ajan ja lähetin sitten noutoon. Vapautin Netan sitten lelulle kesken palauttamisen. Ihan hyvin se hakee kapulan ja kantaa sitä, joten täytynee ryhtyä erikseen treenaamaan sivulletuloa kapula suussa ja luovutusta. Ja montaa muutakin asiaa pitäisi ryhtyä treenaamaan ja kaikkia perusjuttuja tehdä paaaaljon enemmän kuin tähän asti.
Niilon kanssa tein seuraamista parin askeleen pätkissä yrittäen keskittyä lähinnä oikeaan paikkaan ja perusasentoihin. Hankalaahan se oli ilman peiliä ja kauaa en jaksanutkaan sitä yrittää. Sitten teimme pari tunnaria, jotka meni ok. En kyllä muistanut kokeilla vielä Ansun vinkkejä. Merkki sujui tällä kertaa mukavan vauhdikkaasti, eikä Niilo juurikaan ennakoinut, vaikka muutama toisto tehtiinkin. Sitten teimme välissä kaukokäskyjä, jotka sujui surkeasti. Lopuksi vielä ruutu, joka meni hienosti ja sen päälle vielä yksi merkki, jotta saimme sitä taas vahvistettua. Periaatteessa Niilo osaa monta juttua hyvin, mutta paljon olisi vielä hiottavaa, jos kokeisiin aikoo. Kovasti houkuttaisi kokeilla, pärjäisikö Niilo ilman kortisonia ja pääsisimmekö kokeisiin asti. Se vaan tarkottaisi sitä, että paljon enemmän pitäisi treenata, jotta loputkin liikkeet saataisiin kuntoon.
Sunnuntaina oli sitten treenit omalla kentällä. Menimme vain Netan treeneihin, sillä minulla oli oma koulutusvuoro vielä illan päätteeksi. Netan treenien aiheena oli kisapalkkaus, joten meillä ei ollut sen suhteen vielä oikein mitään mietittynä. Netalla voisi kuitenkin toimia hyppyyttäminen ja kehuminen. Toistaiseksi se on ainakin mielissään kunnon kehuistakin, vaikka namit se suurin motivoiva tekijä on. Paikalla olo ei mennyt tällä kertaa ihan putkeen. Erehdyin kaivelemaan nameja taskusta ennen Netan luo palaamista ja se olikin sille liian iso häiriö ja se nousi ylös. Onneksi Netta ei kuitenkaan lähde varsinaisesti paikallaolosta minnekään, vaan nousee vaan makuulta. Kyllä täytyy taas kiinnittää enemmän huomiota omaan tekemiseen. Maahanmenot oli jotenkin hankalia ulkona, mutta ehkä se ei vaan osaa vielä käskyä ollenkaan tai ei tykkää mennä makuulle kylmään maahan. Omin päin teimme vähän noutoa ja luoksetuloa.
Niilonkin kanssa treenasin vähän siinä sivussa ja tein yhden tärkeän huomion. Niilon kanssa ei ole treenattu zetaa juuri ollenkaan kokonaisena liikkeenä, joten se meni zetan merkeistä ihan "merkki"-moodille. Täytyykin siis harjoitella seuraamista ym. tötsien kanssa, ettei se luule, että aina on kyseessä merkille lähetys.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Tokokurssilla

Saimme taas viime maanantaiksi paikan Angelica Leimanin tokokurssille. Tällä kertaa piti poistua mukavuusalueelta Niilon kanssa ja treenata niitä inhokkiliikkeitäkin. Syy, miksi joistakin liikkeistä on muodostunut inhokkeja, on täysin siinä, että kyseiset liikkeet on meille vaikeita.
Aloitimme siis tunnarilla. Siinä Niilon suurin ongelma on epävarmuus. Useimmitenhan se kyllä löytää oman, mutta työskentely on kovin epävarmaa ja se saattaa jäädä tarkastelemaan oman löytymisen jälkeen muita ja välillä se nostelee aluksi vääriä. Palautukset on todella hitaita ja se saattaa kaarrella matkalla. Se jotenkin jännittää minulle tuomista, vaikkei sitä ole kyllä millään tapaa ikinä rangaistu tunnarin yhteydessä.
Tällä kertaa Niilo suoritti melko hyvin, vaikka kyllä epävarmuus oli siitä nähtävissä. Emme tehneet kuin yhden toiston, sillä mielestäni monesti tuntuu, että Niilo ihmettelee, miksi tunnaria tehdään useamman kerran. Se luulee varmaan tehneensä jotain väärin ja on sitten monesti entistä epävarmempi seuraavilla kerroilla.
Saimme Ansulta muutamia hyviä vinkkejä. Tärkeimpänä varmaankin kaikille tuttu vinkki: lisää treeniä. Tämän lisäksi Ansu ehdotti, että voisin ottaa palautuksia vastaan kyykyssä tai selkä Niiloon päin, jos tämä toisi sille lisää varmuutta. Lisäksi voisi harjoitella oman löytämistä erikseen esim. siten, että tekee useamman tunnaripaikan, jonne kävelee aina koiran kanssa yhdessä (vaikka hihnassa) ja palkkaa heti oman löytämisestä. Ei siis tehdä palauttamista ollenkaan. Näitä täytyy kokeilla, kun vaan seuraavan kerran treenaan itsekseni ulkosalla.
Toisena liikkeenä teimme seuraamista. Siinä suurin ongelma on tällä hetkellä seuraamispaikka. Kontakti on siis saatu melko hyvälle mallille, mutta paikka on aivan liian väljä. Nyt on huono hetki paikkaa varsinaisesti treenata, kun maha on ikävästi edessä. Ohjeeksi saimme kuitenkin tehdä perusasentotreeniä peilin edessä. Ansu muutenkin suosi oikean paikan opettamiseen perusasentotreeniä tai siis koiran tulee aina pyrkiä oikeaan kohtaan perusasentoon, jolloin se on helpompaa, kun myös seuraa oikeassa kohdassa. Ohjaaja voi koiran ottaessa etäisyyttä väistää vielä kauemmaksi, jolloin koiran virhe tulee vielä isommaksi, jolloin se ehkä tajuaa paremmin korjata paikkaansa. Tätä täytyy kyllä alkaa työstämään, kun vaan saan itseni taas kuosiin ;) Lisäksi Ansu kertoi oikean paikan opettamisesta peruuttamalla, mutta se ei ainakaan heti tuntunut minulle sopivalta tavalta.
Paljon hyviä vinkkejä tuli myös muiden koirakoiden treenistä. Kun vaan jostain löytyisi vielä aikaa treenaamiseen...

maanantai 14. lokakuuta 2013

Juoksu vol 2

Yhteiselo sujui ihan rauhallisesti juoksupäivään nro 13 asti, mutta sen jälkeen meno on ollut aika kiihkeää ja vauhdikasta. Nyt tuntuu onneksi jo rauhoittuvan vähitellen. Tosin molemmilla on varmaankin niin paljon patoutunutta energiaakin, että riehuvat senkin takia. Niilo aloitti öiset serenadit tosiaan tuolloin 13.pv ja pääsi sen seurauksena muutamaksi yöksi meidän makuuhuoneeseen. Siellä se osasi onneksi olla hiljaa. Tänään on 18.pv ja viime yön Niilo osasi jo olla hiljaa itsekseen. Myös aamulenkki sujui tänään jo aika normaalisti. Onneksi juoksu alkaa siis olla jo ohi.
Niilo on käynyt pari kertaa tokoilemassa Netan juoksun aikana. Lokakuun alussa alkoi hallikausi ja reilu viikko sitten ehdittiin jopa vaihteeksi ohjattuihin tokotreeneihin Hihan kentälle. Oli taas erinomaiset treenit. Ei ehkä niinkään Niilon suoritusten osalta, vaan kouluttajan. Hanna keksii aina jotain uutta ja tällä kertaa tehtiin mm. paikalla seisomista normaalien paikallaolojen jälkeen. Ensin Niilo ei pysynyt seisaallaan, mutta uusintayrityksellä onnistui. Oli kyllä kovasti ihmeissään. Lisäksi tehtiin kaukokäskyjä mm. erilaisissa häiriöissä. Kaukot meillä on nyt aika huonolla mallilla, joten niistä ei kannata sen enempää sanoa...

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Taipparitreeniä

Tänään treenasimme Netan kanssa taippareita silmällä pitäen. Treenikaveriksi saimme kasvattajan, jolla oli mukana riistaa. Hyvät treenit saimmekin aikaiseksi.
Treenit oli tarkoitus aloittaa dameilla  ykkösmarkkeerauksilla ja sitten samaan paikkaan muistiharjoituksella. Markkeerauksista ei valitettavasti tullut oikein mitään, kun Netta otti niin paljon häiriötä Sarin läsnäolosta damin läheisyydessä. Se yritti ensin palauttaa Sarille ja lopulta jätti damin kokonaan ja meni vain katsomaan Saria. Siirryimmekin sitten suoraan muistiharjoitukseen ja se sujuikin paljon paremmin. Pari tällaista eteenlähetystä ja sitten vaihdettiin riistaan. Netta otti variksen ongelmitta ja palautti hienosti käteen.
Sitten tehtiin hakuruutu motivoidusti variksilla. Tämä oli ensimmäinen ruutu riistalla. Minä ja Netta jäimme lähetyspaikalle katselemaan, kun Sari täytti ruudun. Netta selvästi kuumui tästä ja piippasi jonkin verran. Ruutuun lähetettäessä Netta meni nopeasti viimeiseksi heitetylle varikselle, muttei ottanut sitä heti suuhunsa, vaan lähti etsimään muualta. Pian Netta löysikin kauimmaisen variksen ja hetken ihmettelyn jälkeen otti sen suuhunsa ja toi minulle. Uusintalähetyksellä Netta meni taas viimeiseksi heitetylle ja hetken empimisen jälkeen otti sen suuhunsa ja palautti minulle. Netta teki reipasta hakua ja löysi nopeasti 5/6. Lähetyksissä huomasi, ettei Netta selvästikään vielä ymmärrä "etsi"-käskyä, mutta haku käynnistyy silti hyvin ja laajenee mukavasti. Kaikki palautukset taisi tulla käteen asti ja luovutukset oli ihan kauniita. Ei siis yrittänyt omia tms. Viimeinen varis haettiin sitten porukalla.
Seuraavaksi ihmeteltiin kania. Netta ei ottanut sitä niin reippaasti suuhunsa kuin variksia ja kania piti selvästi jäädä puhdistelemaan palautusmatkalla. Päätimme kuitenkin tehdä Netalle ensimmäisen laahausjäljen. Netta sai katsoa, kun Sari lähti vetämään jälkeä. Jälkikin onnistui hienosti ja nyt Netta käsitteli kania ongelmitta ja palautti senkin minulle käteen asti. Netta teki tänään töitä tosi hienosti olemattomaan treenimäärään nähden.Sehän olisi lähes valmis taippareihin, kun vaan jätetään motivoinnit pois ja opetellaan sietämään muita ihmisiä lähistöllä. Täytyy yrittää keväällä/alkukesästä uskaltautua taippareihin. Nythän Netta on vielä alaikäinen. Kiitos treeneistä Sari!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Labradorien tokokurssilla

Niilo osallistui maanantaina kertaluonteisesti labradorien kisaavien tokokurssille, jossa kouluttajana toimi Angelica Leiman. Tykkäsin koulutuksesta kovasti ja nyt harmittaa, etten Niiloa ilmoittanut koko kurssille. Minä siis järjestin kurssin, joten olisi ollut ihan helppo Niilo sille ilmoittaa...
Keskityin Niilon kanssa enimmäkseen mukavaan treeniin ja välttelin tietoisesti meille vaikeita liikkeitä. Tämä johtui siitä, ettei Niilo ole oikeastaan treenannut toukokuun jälkeen, joten olisi ollut epäreilua lähteä suoraan sen kanssa hiomaan kaukokäskyjä tai seuraamista. Teimme sen sijaan yhden ruutuun lähetyksen sokkona ja se sujui kyllä hienosti. Niilo meni merkille reippaasti ja pysähtyi hienosti. Merkiltäkin se eteni ruutuun täysin suoraviivaisesti. Taas hieno stoppi ja siitä vielä maahan ja sitten palkka. Olin kyllä ruutuun tosi tyytyväinen. Tämän jälkeen keskityimme meidän merkkiongelmaan eli Niilo alkaa ennakoida merkin pysäytystä ja menee merkille laiskasti, jos toistoja on useampi. Useimmiten Niilo korjaa kyllä merkille oikein, mutta on ärsyttävää, kun se ei mene sinne suoraan. Nytkin korjasi ja en palkannutkaan siitä, jolloin Niilo ampaisi omatoimisesti ruutuun :) Ei kyllä saanut siitäkään palkkaa... Merkin merkitystä täytyy siis nostaa ja jättää nuo korjaamiset vähitellen palkaamatta. Nyt samalla tiedostin sen, etten vaadi merkillä klo 11-13 välissä olemista, vaan minulle näyttää riittävän klo 9-15. Saa nähdä, aiheuttaako tämä jossain vaiheessa ongelmia, mutta toistaiseksi tämä riittää meille. Korjataan sitten myöhemmin, jos ongelmia ilmenee tai jos ylipäätään joskus vielä pääsemme kisaamaan.
Toisena liikkeenä katsoimme luoksetuloa. Tällä kertaa Niilo oli hyvässä vireessä ja teki kaikki välit sopivalla laukalla. Seisomaan pysähtyminen vähän valui, mutta maahanmeno oli parempi. Näin olinkin arvellut jo etukäteen. Kerroin, ettei kierrättämisen kautta harjoittelu ole oikein meidän juttu ja Ansu ehdottikin pysähdysten parantamiseen pallonheittämistä siten, että treenikaveri heittää pallon palkaksi. Jos Niilo ennakoi pysähdystä, niin sitten ei tietenkään pysäytetä.
Treenin alussa tehtiin paikallaolot ja ne sujui Niilolta hyvin kuten yleensäkin. Niilo oli kyllä koko treenin ajan tosi ihanassa vireessä ja on kyllä tosi harmillista, jos en pääse sen kanssa enää ikinä kisaamaan. Ei oikein oma treenimotivaatio riitä, jos ei ole tavoitteita. Nyt on kyllä lääkitykset sen verran hyvällä mallilla, että pientä valoa näkyy tunnelin päässä, mutta katsotaan, miten meidän käy.

torstai 3. lokakuuta 2013

Juoksu

Pentu on kasvanut jo niin isoksi, että ensimmäinen juoksu alkoi noin viikko sitten. Hirmuisen nopeasti on pentuaika mennyt ja jälkikäteen voi vain harmitella, kuinka vähän Nettaa on ehtinyt kouluttamaan tänä aikana. Onneksi Netta on niin ihana luonteeltaan, että vähäinen koulutus tuskin aiheuttaa mitään ongelmia arjessa ja eri lajeissa täytyy vaan edetä riittävän hitaasti. Juoksu ajoittui sikäli harmillisesti, että juuri oli tarkoitus aloittaa Netan kanssa tokon ohjatut treenit kunnolla ja myös talven hallivuoro alkaa tällä viikolla. No, Niilo pääsee yksin hallitreeneihin ainakin ensimmäisellä kerralla. Seuraavalla kerralla voi juoksukin olla sitten jo ohi.
Arki on ainakin toistaiseksi sujunut rauhallisesti ja Niilo on suhtautunut juoksuiseen Nettaan tosi fiksusti. Tottakai sitä kiinnostaisi Netta huomattavasti aiempaa enemmän, mutta hihnalenkit sujuvat kuitenkin edelleen mallikkaasti ilman minkäänlaista sähläämistä. Toki tilanne saattaa olla sitten toinen, kun parhaat päivät ovat käsillä.
Tässä kuvassa koirat ovat "vahdissa" leikkipuiston ulkopuolella (Ensin on kyllä tehty pieni tokotreeni Netan kanssa ja sitten vasta odottelua).