Synkkiä ajatuksia

Tässä on nyt ollut pari viikkoa blogihiljaisuutta, sillä olin ensin 10 päivää reissussa ja tällä viikolla ei ole vain jaksanut. Mieli on ollut synkkä koko viikon, sillä Niilon tilanne on huono. Sillä on furunkuloosi niin pahana, että näyttää, ettei mikään lääkitys tehoa. Niinpä mielessä on jo käynyt, viedäänkö minulta toinenkin koira näin lyhyellä aikavälillä, jos tassuihin ei keksitä mitään hoitoa. Niilo on parhaan mahdollisen ihotautieläinlääkärin hoidossa, joten vielä yritetään. Taustalla kuitenkin kummittelee ajatus lopullisesta ratkaisusta, sillä ei ole kiva katsoa koiraa, jonka tassut on niin kipeät, ettei se halua enää lenkkeillä :( Katsotaan nyt vielä kuitenkin, jos jokin ratkaisu keksittäisiin.

Koirat olivat hyvin pärjänneet kotona minun lomareissun ajan. Nyt vaikuttaa siltä, että tulevat jo aiempaa selvästi paremmin toimeen keskenään. Tämänkin takia olisi sangen ikävää, jos Netta joutuisi jäämään yksin, kun sekin on kuitenkin tottunut koiraseuraan. Toivottavasti saavat nauttia toistensa seurasta vielä pitkään.

 Netta ja potilas

 Leikkituokio

 Leikin jälkeen uni maittaa

 Niilo hyväksyy Netan jo näin lähelle :)

Aika vähän olen ehtinyt Nettaa varsinaisesti kouluttamaan, kun pelkkä sisäsiisteysopetuskin tuntuu haastavalta, vaikka kotiäiti enimmäkseen olenkin. Yleensä on kuitenkin jokin kesken lapsen kanssa ja voi vaan sivusta katsoa, että kohta se kakka taas tulee lattialle. Huoh! Kai se Netta joskus oppii sisäsiistiksi. Malttia Netta on sentään jo oppinut ja se pystyy odottamaan (muutaman sekunnin) istuaallaan ruokaansa. Tähän on onnistuneesti yhdistetty katsekontaktikin tällä viikolla. Eetu tekee onneksi osansa Netan kouluttamisessa. Tässä kuvassa Netta on ollut Eetun apuna tyhjentämässä astianpesukonetta. Kai sen metallinoudon voi näinkin oppia ;) Netan suussa on siis ruokalusikka.