keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Mitä tuli tehtyä?

Siis apua! Ilmoitin Niilon tokokokeeseen yli 1,5 vuoden tauon jälkeen. Saa nähdä, miten käy. Pääsemmekö starttaamaan ja jos pääsemme niin, saammeko tuloksen? Niilo ei oikein vielä ole evl:n vaatimalla tasolla, mutta terveydellisen tilanteen kannalta alkaa olla nyt tai ei koskaan -fiilikset. Niilo voi siis tällä hetkellä paremmin kuin pitkään aikaan ja lääkitys on ajettu melkein alas. Ennen koetta pitää siis luopui viimeisistäkin kortisonin murusista tai muuten jää koe väliin. Tämä jatkuva douppaaminen on syönyt omaa treenimotivaatiota ja välillä olen jo ollut laittamassa hanskat kokonaan naulaan. Nyt onneksi terveys on pysynyt parempana ja uskallan edes haaveilla starttaamisesta reilun kuukauden päästä.
Ilmoittautumisesta reipastuneena lähdin heti aamusta treenaamaan tai itseasiassa teimme pari liikettä aamulenkin ohessa. Ensin ohjattu nouto, jossa Niilo yritti varastaa aluksi kapuloille. Kuunteli onneksi pysäytyksen ja loput toistot menikin hyvin. Välillä otin pelkkää merkkiä. Lelu unohtui kotiin ja nameilla on kyllä huono palkata vauhtiliikkeitä kuten merkkiä. Sitten teimme kaukokäskyt kertaalleen n. 5m etäisyydeltä tai oikeastaan teimme kahdesti, sillä ensimmäisellä maasta seisomaan siirtymällä edisti niin reippaasti, että piti vähän muistuttaa, mitä oltiin tekemässä. Toinen yritys onnistuikin jo kivasti ja Niilo edisti n.10cm koko liikkeen aikana. Tosin ne sentit lisääntyy varmaan eksponentiaalisesti, kun matkaa kasvatetaan sinne 15m asti. Lopuksi teimme vielä luoksetulon. Seisomisessa valui vähän eteenpäin, mutta maahanmeno oli parempi. Nyt vaan kun jaksaisi joka päivä treenata vähäsen. Netta ei muuten ollut ollenkaan mielissään, kun vain Niilo pääsi treenaamaan. Ikävä piippaus kuului kentän laidalta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti