tiistai 11. kesäkuuta 2013

Netan eka verijälki

Kävin eilen tekemässä Niilolle n. 500m pitkän jäljen ja samalla tein Netalle n.20m pitkän jäljen. Annoin Netan jäljen vanheta vain 1,5 tuntia. Ukkonen jyrisi sen verran kauempana, etten uskaltanut antaa jäljen vanheta kauempaa tai olisi voinut jäädä koko homma väliin.
Netta oli heti kiinnostunut jäljestä ja tutki ja kuopi alkumakauksen hyvin tarkkaan. Pienellä kannustuksella Netta lähti varovasti ja tarkasti etenemään jälkeä pitkin. Minä kuljin mukana ihan vieressä/takana. Välillä eteneminen pysähtyi kokonaan ja Netta jäi haistelemaan verta hyvin tarkkaan. Pari kertaa se poistui jäljeltä vajaan metrin päähän, mutta kehotuksella se tuli uudestaan ihmettelemään jälkeä. Hitaasti mutta varmasti pääsimme jäljen päähän asti, jossa odotti palkkana kestokani. En ollut huomannut esitellä kestokania etukäteen, joten alkuun se vähän jännitti Nettaa ja palkkasinkin sitä myös lihapullilla. Autolle kävellessä kestokani oli jo ihan paras juttu. Hyvä ensimmäinen jäljestys!
 Tässä lähestytään jälkeä. Netalla oli valjaat ensimmäistä kertaa päällä, mutta ne eivät häirinneet sitä mitenkään.
Netta odottelee ennen jäljestyksen alkua

Tänään oli sitten Niilon vuoro. Se oli selvästi innoissaan jo valjaiden pukemisesta ja olikin malttamattomana säntäämässä jäljen alkuun. Komensin sen kuitenkin istumaan hetkeksi. Luvan saatuaan se syöksähti jäljelle ja alkumakaus jäi kyllä tutkimatta. Niilo eteni jälkitarkasti ekalle makuulle, jonka se ohitti. Tämän jälkeen oli pieniä vaikeuksia. Selvästi jäljen oli ylittänyt jokin eläin ja Niilo tarkasti riistan jälkiä verijäljen molemmin puolin ennenkuin malttoi jatkaa verijäljellä. Ensimmäinen kulma meni tarkasti. Tällä kertaa katko oli vain suoralla osuudella, sillä maasto oli katkokulmaa ajatellen mielestäni huono. Suora katko sujuikin ongelmitta. Toisen makuun Niilo merkkasi pikaisesti. Koko toinen osuus sujui lähes jälkitarkasti. Toisella kulmalla oli sitten taas vähän ongelmia ja Niilo lähti tekemään melko laajaa rengastusta. Parilla kehoituksella (omaa laiskuuttani, sillä en jaksanut ylimääräistä juoksennella sen perässä) se palasi kuitenkin vähän takaisinpäin ja sai heti kiinni kolmannen osuuden alusta. Makuu ylitettiin taas merkkaamatta. Kolmaskin osuus sujui lähes jälkitarkasti lähelle loppua asti. Lopussa riensi kaadolle (kestokanille) ilmavainulla. Niilo kantoi kestokanin autolle asti ihan onnessaan. Pitäisi ilmeisesti vähän useammin tehdä Niilonkin kanssa jotain. Valitettavasti Niilo kyllä iltalenkillä ontui tassujaan vähän :(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti