Olen niin iloinen, että eka startti EVL:ssä sujui mukavasti. Niilo oli enimmäkseen hyvässä vireessä, vaikka mä jännitinkin tuhottomasti. Pisteitä saimme 216 eli kolmostulos. Koe oli Veikkolassa ja tuomarina mukava Riikka Pulliainen.
Koe alkoi paikallaoloilla. Istumisessa Niilon kuono oli pari kertaa lähestynyt maata haistelumielessä, muttei ollut kuitenkaan ryhtynyt haistelemaan. Istumisesta sen takia 9,5. Makuussa ei ollut huomautettavaa, joten siitä 10. Yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa. Ekassa osassa oli minun kammoksuma kaukokäskyt ja kaikki noudot. Kakeissa meillä kävi tuuri, sillä Niilo meni seisomasta maahan omatoimisesti ennenkuin ehdin käskeä istumaan ja istu-käskyllä se sitten nousikin maasta istumaan eli meidän huonoin siirtymä jäi tekemättä. Kaukoista pisteitä 6,5 (tuo omatoiminen siirtymä ja yksi kaksoiskäsky vähensi pisteitä). Sitten oli muistaakseni ohjattu nouto, jossa Niilon piti hakea vasen. Liike meni ihan hyvin. Pistevähennykset tuli hitaasta kapulan poimimisesta, palautusvauhdista ja vinosta perusasennosta. Palautusvauhti ja perusasennot aiheuttivat pistemenetyksiä muissakin noudoissa. Ohjatusta 8,5. Sitten oli tunnari, joka onnistui tällä kertaa hienosti ja saimme pisteitä 8,5. Metallihyppynouto oli samoin 8,5.
Tokassa osassa oli sitten luoksetulo, zeta, ruutu ja seuraaminen. Luoksetulossa Niilo valui aika pahasti seisomaan pysähtymisen ja jätti reagoimatta luoksetulokutsuun. En tiedä, eikö kuullut vai eikö kuunnellut. Lämmityslaite piti aikamoista hurinaa juuri silloin. Maahanmeno ok. Pisteitä vain 5. Harmi tuo, että jouduin toistamaan luoksetulokutsun, kun se tiputtaa heti reippaasti pisteitä. Zeta meni ihan kivasti ja saimme siitä pisteitä enemmän kuin olisin etukäteen olettanut eli 9. Osasin jopa kävellä oikein. Pistevähennys tuli seuraamisesta. Eniten kokeessa jäi kaivelemaan ruutu. Niilo jäi ruudussa ihan vasempaan etukulmaan ja yritin saada sen uusintakäskyllä parempaan kohtaan. Se ei hievahtanutkaan. Hölmöyksissäni menin antamaan vielä kolmannen käskyn, jolloin se lähti kokonaan pois ruudusta ja se liike oli sitten siinä. Olisi pitänyt vaan yrittää maahan-käskyä, vaikka olikin niin etureunassa. Tästä saa kyllä ihan syyttää itseä, kun perjantain treeneissä oli se jonkun lätkä ruudun etureunassa, enkä sitten enää treeneissä korjannut suoritusta kokonaan alusta. Silloin toki korjasi uusintakäskyllä paikan. Mut pitäähän sitä aina jäädä jotain hampaankoloon. Vikana liikkeenä oli seuraaminen, josta saimme 6 pistettä. Pelkäsin, ettei Niilon vire riitä suorittamaan seuraamista viimeisenä liikkeenä, mutta se menikin ihan siedettävästi. Välillä seurasi paremmin, välillä huonommin, mutta pääasia, ettei se ollut ihan toivotonta, kun ei olla seuraamiseen juurikaan treeneissä panostettu.
Sitten se jossittelu, jota on aina kiva harrastaa. Jos ruutu olisi onnistunut (kuten se yleensä treeneissä onnistuu) ja luoksetulossa ei olisi tarvinnut tuplakäskyä, niin olisimme saaneet ykköstuloksen. Ei se siis niin mahdoton haave ole kuin aiemmin ajattelin. Tosin se meillä jäänee lopullisesti haaveeksi Niilon terveyden takia. Nyt on pärjätty reilu 2 viikkoa ilman lääkkeitä, mutta tuskin näin jatkuu kovin kauaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti