Useamman vuoden tauon jälkeen kaivoin juoksuvarusteet eilen esiin. Onneksi Roopen vanhat valjaat meni Netalle, kun ne sääti pienemmiksi. Kyllä tuli ikävä vanhaa lenkkikaveria, kun varusteet taas näki. Roope oli loistava juoksukaveri Mikolle ja kävi muutamassa canicross-kisassakin. Kisaaminen loppui muutamaan starttiin, sillä toinen koira yritti purra Roopea kesken juoksun ja tuomari ei siitä silloin välittänyt. Päätimme, että emme halua koiraa sellaisiin tilanteisiin enää viedä. Tämä puremista yrittänyt koira, kun sattui ainakin siihen aikaan olemaan yksi Suomen ykkösnimistä ja oli mukana lähes joka kisassa. Puremisyrityksestä seurasi se, että Roope alkoi lenkeilläkin vähän säpsyä takaatulijoita vähäksi aikaa. Onneksi se meni sitten ohi.
Niilo ei syttynyt juoksemiseen missään vaiheessa, joten sen takia valjaat on ollut varastossa useamman vuoden. Tänään kävin Netan kanssa kokeilemassa ihan kävellen, kun oma kunto on niin surkea, ettei minusta juoksemaan tällä hetkellä ole. Netta ei kyllä vielä tajunnut yhtään, mistä on kyse, vaan kulki koko lenkin nätisti mun vieressä. Mielestäni tässä vaiheessa oli kuitenkin tärkeintä, että se pystyy kiertämään kunnon lenkin pysähtymättä haistelemaan. Seuraavaksi täytyy kokeilla kirittäjän kanssa, saako sen juoksemaan kunnolla. Tähän tarvitaan lapsenvahtia, jotta minä pääsen fillaroimaan Mikon ja Netan edellä. Roopen kanssa treenattiin alkuun tällä metodilla ja hyvin toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti