Saimme taas viime maanantaiksi paikan Angelica Leimanin tokokurssille. Tällä kertaa piti poistua mukavuusalueelta Niilon kanssa ja treenata niitä inhokkiliikkeitäkin. Syy, miksi joistakin liikkeistä on muodostunut inhokkeja, on täysin siinä, että kyseiset liikkeet on meille vaikeita.
Aloitimme siis tunnarilla. Siinä Niilon suurin ongelma on epävarmuus. Useimmitenhan se kyllä löytää oman, mutta työskentely on kovin epävarmaa ja se saattaa jäädä tarkastelemaan oman löytymisen jälkeen muita ja välillä se nostelee aluksi vääriä. Palautukset on todella hitaita ja se saattaa kaarrella matkalla. Se jotenkin jännittää minulle tuomista, vaikkei sitä ole kyllä millään tapaa ikinä rangaistu tunnarin yhteydessä.
Tällä kertaa Niilo suoritti melko hyvin, vaikka kyllä epävarmuus oli siitä nähtävissä. Emme tehneet kuin yhden toiston, sillä mielestäni monesti tuntuu, että Niilo ihmettelee, miksi tunnaria tehdään useamman kerran. Se luulee varmaan tehneensä jotain väärin ja on sitten monesti entistä epävarmempi seuraavilla kerroilla.
Saimme Ansulta muutamia hyviä vinkkejä. Tärkeimpänä varmaankin kaikille tuttu vinkki: lisää treeniä. Tämän lisäksi Ansu ehdotti, että voisin ottaa palautuksia vastaan kyykyssä tai selkä Niiloon päin, jos tämä toisi sille lisää varmuutta. Lisäksi voisi harjoitella oman löytämistä erikseen esim. siten, että tekee useamman tunnaripaikan, jonne kävelee aina koiran kanssa yhdessä (vaikka hihnassa) ja palkkaa heti oman löytämisestä. Ei siis tehdä palauttamista ollenkaan. Näitä täytyy kokeilla, kun vaan seuraavan kerran treenaan itsekseni ulkosalla.
Toisena liikkeenä teimme seuraamista. Siinä suurin ongelma on tällä hetkellä seuraamispaikka. Kontakti on siis saatu melko hyvälle mallille, mutta paikka on aivan liian väljä. Nyt on huono hetki paikkaa varsinaisesti treenata, kun maha on ikävästi edessä. Ohjeeksi saimme kuitenkin tehdä perusasentotreeniä peilin edessä. Ansu muutenkin suosi oikean paikan opettamiseen perusasentotreeniä tai siis koiran tulee aina pyrkiä oikeaan kohtaan perusasentoon, jolloin se on helpompaa, kun myös seuraa oikeassa kohdassa. Ohjaaja voi koiran ottaessa etäisyyttä väistää vielä kauemmaksi, jolloin koiran virhe tulee vielä isommaksi, jolloin se ehkä tajuaa paremmin korjata paikkaansa. Tätä täytyy kyllä alkaa työstämään, kun vaan saan itseni taas kuosiin ;) Lisäksi Ansu kertoi oikean paikan opettamisesta peruuttamalla, mutta se ei ainakaan heti tuntunut minulle sopivalta tavalta.
Paljon hyviä vinkkejä tuli myös muiden koirakoiden treenistä. Kun vaan jostain löytyisi vielä aikaa treenaamiseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti