Ei me nykyään muuta treenatakaan kuin tokoa ja sitäkin aika vähän. Parempi kuitenkin vähän kuin ei ollenkaan. Sunnuntaina oli treenit Hihan kentällä. Niilon ryhmässä aiheena oli kaukokäskyt. Omaa vuoroa odottaessa tein Niilon kanssa jättäviä liikkeitä. Pääasiassa tehtiin liikkeestä maahanmenoa. Tuntui, että Niilo ei kuunnellut oikein lainkaan ja aika vääntämiseksi meni. Sen jälkeen tein ruutua. Ruutu on sujunut hallissa tosi kivasti ja olikin yllättävää huomata, ettei oikea paikka ruudussa tahtonut oikein löytyä ulkokentällä. Mahtoiko johtua siitä, että kenttä on osin hämärä, vaikka valot ovatkin päällä? Jouduin siis välillä viemään lelunkin ruutuun oikeaa paikkaa merkkaamaan ja muutamalla toistolla löytyi se oikea paikka sentään tyhjästäkin ruudusta. Onneksi ruutu sentään ylipäätään löytyi ja kyseessä oli vain noin puolen metrin heitto oikeasta paikasta. Sitten teimme ihan vähän seuraamista, jonka jälkeen pääsimme ihmettelemään kaukokäskyjä kouluttajan kanssa. Kerroin meidän ongelmaksi seiso-istu-siirtymän ja ohjeeksi saimme yllätysyllätys oikean liikeradan hiomista "pentutyyliin". Ei ole oikotietä onneen siinä asiassa. Sitten kokeilimme kaukokäskyjä lyhyeltä etäisyydeltä pelkillä suullisilla käskyillä tarkoituksena tehdä kuunteluharjoitus, mutta Niilopa ei tehnyt mitään. Tästä päättelimme, että Niilo siis tukeutuu kaukokäskyissä vahvasti käsimerkkeihin eikä ymmärrä suullisia käskyjä kunnolla. 7v koira, joka ei osaa peruskäskyjä :( Saimme siis kotiläksyksi suullisten käskyjen vahvistamista. Treenasin sitten vielä lopuksi itsekseni lisää jättäviä ja kaukokäskyjä. Jättävät alkoikin sujua jo paremmin (Niilo kuunteli) ja kaukotkin onnistui pelkillä suullisilla käskyillä paremmin, kun ei ollut kouluttajaa "häiritsemässä". Niilo ilmeisesti paineistui kouluttajasta sen verran, ettei kyennyt työskentelemään kunnolla tai luuli, että sitä jotenkin hämätään. Meillä on kuitenkin ollut syksyn aikana usein treenejä, joissa koiraa yritetään saada tekemään väärin runsailla häiriöillä tms. ja Niilo on kovin herkkä uusille haasteille. No, olin tyytyväinen, että se kuitenkin ymmärtää myös niitä suullisia käskyjä.
Netan ryhmässä aiheena oli seuraaminen. Aluksi tehtiin kuitenkin pari paikallaolon jättöä siten, että joka toinen koira oli toiseen ja joka toinen toiseen suuntaan. En usko, että nämä suunnat vaikuttivat Netan toimintaan mitenkään, mutta ilmeisesti pakkanen ja jäinen maa teki sen, etten meinannut saada Nettaa millään maahan. No, eipä sen ollutkaan ikinä aiemmin pitänyt maata jäisessä maassa. Täytyy siis muistaa talven aikana tehdä lyhyitä paikallaoloja ulkosallakin, jotta se tottuisi myös kylmempään maahan. Kouluttaja oli suunnitellut kivat erilaiset seuraamistreenit, joista me ei kyllä tässä vaiheessa saatu kovin paljoa irti. Meillä on seuraaminen vielä ihan nollapisteessä ja tein kaikki harjoitukset namilla imuttaen. Täytyy kuitenkin pitää nämä treenit mielessä ja muistaa palata harjoitteisiin sitten myöhemmin, kun Netta jo alkaa jotain osata. Ensimmäisessä harjoituksessa oli tötsät laitettu kuten ruudussa ja koiraa seuruutettiin tötsien ympäri. Vuorotellen tehtiin "voltti" oikealle ja vasemmalle. Seuraavassa harjoituksessa tötsät oli laitettu tavallaan loivaan kolmioon ja koiraa seuruutettiin "pohkeenväistössä" molempiin suuntiin. Tällä pyrittiin hakemaan koiralta ristikkäisiä askeleita ja tavallaan sivuttain seuraamista. Kolmannessa harjoituksessa oli tehty agilityrimoista rata, jossa edettiin suoraan, sivuaskelilla ja peruuttamalla.
Ensi sunnuntaina olisi sitten syksyn viimeiset ulkotreenit. Saa nähdä, pystynkö osallistumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti