Kävin eilen tekemässä Netalle 400-500m pitkän treenijäljen. Pakkohan sitä on alkaa treenata, kun kokeeseenkin on jo ilmoitettu. Marika oli mukanani opettelemassa jäljen tekoa ja samalla teimme Ricolle ensimmäisen verijäljen. Rico tajusi heti, mistä on kyse ja selvästi silläkin on kykyjä mejän pariin.
Kävin tänä aamuna aikaisin ajamassa Netan jäljen. Minun kärsivällisyys oli taas koetuksella kuten Niilonkin alkuopetusvaiheessa. Netta tuntui tietävän ihan hyvin, mistä on kyse ja valtaosan aikaa jäljen paikkakin oli tiedossa. Sen etenemistyyli vain oli sellainen, että nenä maahan ja muutama kymmenen metriä hyvää jälkityötä ja sitten nenä ylös ja selvästi jäljeltä sivuun. Mä en osaa näissä tilanteissa tulkita, onko se kuitenkin jäljellä vai haahuileeko omiaan. Selvästi jäljestys oli nyt kuitenkin välillä puurtavaa ja Netta keskittyi ruohon syöntiin tms. Mielestäni se oli merkki epävarmuudesta ja turhautumisesta. Ekan kulman Netta oikaisi ilmavainulla ja toisen merkkasi hyvin. Jatkoi hetken suoraan kulman jälkeen, mutta palasi sitten takaisin. Kaadon löysi ja se kiinnosti (otti suuhunsa). Netalla meni jälkeen aikaa 24min eli tiukkaa tekee kokeissa olevan enimmäisajan kanssa. Seuraavalla kerralla ei varmaankaan kannata tehdä ainakaan pitempää jälkeä ja täytynee kehua Nettaa, kun se etenee kauniisti jälkeä pitkin. Muutama jälki tarvis varmaan tehdä ennen koetta. Jospa sitä juhannuksena ehtisi yhden tekemään.
Kävin Niilon kanssa purkamassa jäljen. Laitoin siis sillekin valjaat ja liinan ja se oli niin innoissaan. Se jäljesti hienosti ja 95% jälkitarkasti välittämättä Netan harhapoluista. Vauhtia oli kyllä aika paljon ja jouduin sitä pysäyttelemään vähän väliä, jotta sain krepit kerättyä pois. Aikaa meni pysäytyksistä huolimatta vain 13min. Niilo olis kyllä niin ihana jälkikoira, jos aika vaan riittäisi kokeissa käymiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti