Eilen ajelin Nurmijärvelle treenaamaan Arjan kanssa. Netalle oli suunnitelmissa ampumista, vesityötä ja laahausjälki. Aluksi Netalle ammuttiin starttarilla pari laukausta ja niihin yhdistettiin helppo markkeeraus. Netta ei ihmetellyt laukauksia, mutta selvästi kuumeni niistä. Edelliset laukaukset Netta oli varmaan kuullut viime elokuussa.
Sitten siirryimme veden äärelle sopivasti ukkoskuuron aikaan. Nettahan pelästyi viime kesänä ukkosta ja selvästi se oli nytkin jännittyneessä tilassa. Raksu sai aloittaa treenit. Raksun työskentelyn seuraaminen sai Netan kuumenemaan vielä lisää ja tässä vaiheessa unohtui kyllä ukkonen kokonaan. Netta teki vuorollaan kolme ykkösmarkkeerausta. Matkat oli lyhyitä, sillä heitot tuli samalta rannalta. Lopuksi tehtiin vielä yksi pidempi sivummalta heitettynä. Tässä olin tyytyväinen, kun sain Netan pillittämällä palauttamaan suoraan, kun se olisi voinut nousta vastarannalle ja juosta rantaa pitkin. Luovutukset oli nyt huonoja. Taisin saada vain 1/4 käteen asti.
Lopuksi Netalle tehtiin laahausjälki kanilla. Netta lähti hyvin etenemään jälkeä pitkin ja hävisi näkyvistä. Hetken päästä se palasi lähelle alkua ja haisteli jälkeä uudelleen. Sitten se oli meidän silmien ulottumattomissa jonkin aikaa, kunnes se kaarsi tavallaan liikaa meitä kohti ja tuli jo jäljestä ohi. Jonkin aikaa se etsiskeli ja palasi sitten taas takaisinpäin ja löysi jäljen uudelleen. Sitten löytyi kanikin ja sen Netta palautti käteen asti.
Mielestäni aiemmat laahausjäljet (muistaakseni tämä oli Netan kolmas jälki) ovat sujuneet paremmin. Nyt Netta ei nähnyt jäljen vetämistä ollenkaan, mutta silti se lähti hyvin töihin. Olisiko vaikeuksia aiheuttanut kenties voimakkaasti tuoksuvat suopursut? Joku jälki olisi kuitenkin kiva vielä ehtiä tekemään ennen taippareita, vaikka sitkeästi Netta se kanin nytkin löysi. Onneksi siltä löytyy mukavasti työintoa ja itsenäisyyttä, niin ei rupea minulta suotta ohjeita kyselemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti