Pakkotreeniä

Olin jo viikolla päättänyt, että viikonloppuna on pakko treenata Niilon kanssa tokoa kunnolla, kun koe on viikon päästä. Kävimme lauantaina tuossa lähikentällä tekemässä treenit. Aloitin ohjatulla noudolla. Niilo oli unohtanut merkin kokonaan ja aluksi tahkottiinkin pelkkää merkkiä kapuloiden ollessa paikoillaan. Sitten palautui aiemminkin havaittu ongelma, kun yritin laittaa Niilon noutamaan "kehän" oikeassa takalaidassa olevaa kapulaa. Niilo yritti lähteä ruutuun, joka sijaitsi "kehän" etulaidassa. Seuraavaksi tahkottiin siis oikean kapulan hakemista. Välissä otin vähän seuraamista ja jättäviä ja sitten jatkoimme vasemman kapulan kanssa. Se menikin ihan ok, kun sillä puolen ei ollut ylimääräisiä häiriöitä (paitsi frisbeegolfareita).
Sitten kaukokäskyjä. Niidenkin kanssa meni aika säätämiseksi. Aluksi Niilo tarvitsi useamman kaksois- tai kolmoiskäskyn siirtymiin. "Taaksepäin istumista" ei meinannut tehdä ollenkaan. Lisäksi lentävät frisbeet häiritsivät keskittymistä. Yleensä en kaukoja jää tahkoamaan, mutta nyt oli pakko. Useampi kokeenomainen sarja ja vähitellen alkoi sujumaan. Tosin edistämistä tuli varmaankin reilu puoli koiran mittaa, mutta ylimääräiset käskyt jäi sentään pois. Täytyy varmaan kokeessakin ehtiä tekemään kaukoja ennen omaa suoritusta.
Sitten tehtiin ruutua. Nyt oli merkki hyvä ja ruutuunkin lähti hienosti, mutta paikka ruudussa oli vasemmassa etureunassa. Yritin korjata uusintakäskyllä, jolloin tuli kokonaan pois ruudusta. Pitäis treenata paljon enemmän, jotta ehtisin Niilolle myös tuon paikan korjaamisen opettaa. Nyt se luulee tekevänsä kokonaan väärin ja siirtyy reippaasti pois ruudusta. Kokeessa ei siis kannata yrittää korjata, jos se kuitenkin on nipin napin sisäpuolella. Silloin täytyy vaan toivoa, että menee maahan sopivasti. Kokeessa on myös riskinä, että Niilo luulee kehänauhaa ruutunauhaksi ja menee kehän ulkopuolelle seisomaan. Näin on joskus käynyt voittajaluokassa ja nyt ei olla aikoihin käyty ulkokokeissa, niin ei ole oikeastaan ollut kehänauhoja. Toivottavasti sellaisesta ei tule heti punaista korttia, kun eihän Niilo tahallaan poistu kehästä. Tällä kertaa näytinkin Niilolle ruudusta taas oikean paikan ja hienosti se sinne sitten meni ja saimme tehtyä liikkeen loppuun asti hyvin.
Sitten teimme taas seuraamiskaavion. Seuraaminen oli oikeastaan ainoa liike, joka sujui tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin. Asentohan on vino jne, mutta kontakti ja vire pysyi kivasti ja ne on mulle tällä hetkellä ne tärkeät jutut. Enempää ei oikein voi vaatia, kun ei olla juurikaan treenattu. Viimeiseksi lähetin Niilon sitten ruutuun, jossa oli pallo valmiina. Siihen oli hyvä päättää ei niin hyvin sujunut treeni. Päivän kruunasi vielä se, että kotimatkalla huomasin, että Niilo ontuu. Yhden anturan sisäsyrjästä puuttuu ihoa ja se on ärtynyt. Nyt vaan toivotaan, että tassu tulisi kuntoon pelkällä desinfioinnilla ja rasvauksella, ettei tarvitse aloittaa mitään lääkityksiä tai sitten saa taas unohtaa kaikki kokeet, joihin olen Niilon ilmoittanut. Ikävää.